Digiajan lääkettä diabetekseen: tuetulla omahoidolla lupaavia tuloksia

Omahoidon sujuminen edellyttää, että teknologia on potilaalle helppokäyttöistä, motivoivaa ja mahdollisimman automaattista. Parhaimmillaan potilas pystyy itse hallitsemaan sairauttaan, mutta ammattilainen voi puuttua tilanteeseen heti, kun ilmenee ongelmia.

Tyypin 2 diabetes on pitkäaikaissairaus, jonka puhkeamista voi ehkäistä tai viivyttää kiinnittämällä huomiota elintapoihin. Tautia hoidetaan niin ikään painonhallinnalla liikunnan ja oikean ruokavalion avulla. Kuten kaikki tiedämme, elintaparemontin läpivieminen ei kuitenkaan ole helppoa. Alkuinnostuksen jälkeen vanhat tavat hiipivät salakavalasti takaisin.

Diabetes ei ole ongelma pelkästään yksilötasolla. Sen hoitokuluihin menee tällä hetkellä arviolta 15 % koko sairaanhoitomme kustannuksista ja tilanne näyttää vain pahenevan. Ennustusten mukaan reilun kymmenen vuoden päästä tautia sairastaa jo miljoona suomalaista. Tarvitsemme siis uusia keinoja taisteluun diabeteksen leviämistä vastaan. Ennaltaehkäisyllä saataisiin vähennettyä myös kalliita liitännäissairauksia.

Miten uusia teknologioita voisi hyödyntää omahoidossa?

Sipoon terveyskeskuksessa kokeiltiin, miten tyypin 2 diabetespotilaiden omahoito onnistuu sähköisten apuvälineiden avulla. Tutkimus oli osa VTT:n johtamaa Care4Me-projektia ja se päättyi vuonna 2012. Tutkimuspotilaat mittasivat kotona verenpainettaan, painoaan ja päivittäisiä askeleitaan ja raportoivat mittaustuloksia matkapuhelimellaan. Viisi potilasta raportoi myös verensokeriaan.

Tutkimuspotilailla oli käytössään potilastietojärjestelmään liitetty sähköinen omahoitotili, jonne heidän kirjaamansa tiedot tallentuivat. Näin myös terveydenhuollon ammattilaiset pääsivät katsomaan ja kommentoimaan mittausarvoja. Lisäksi tutkimuspotilaat saivat palautetta automaattiselta hoidontukijärjestelmältä raportoimiensa arvojen perusteella: oliko suunta oikea tai tavoitteet saavutettu. Automaattipalautteet ohjattiin tarvittaessa edelleen hoitajille. Toimintamalli perustui VTT:n, Mediconsult Oy:n ja Duodecimin teknologiaan.

Tutkimus kesti kymmenen kuukautta potilasta kohti ja siinä oli mukana loppuun asti 24 tutkimuspotilasta. Vertailuryhmäksi valittiin 24 kontrollipotilasta, joita hoidettiin normaalin hoitokäytännön mukaisesti. Suurin osa potilaista sairasti myös verenpainetautia.

Tutkimustulokset kertovat

Sipoon tutkimuspotilailla havaittiin tilastollisesti merkittävä lasku pitkäaikaisverensokerin arvossa (HbA1c keskimäärin 0,4 %-yksikköä) sekä painossa (keskimäärin 2,1 kg). Verenpaineet kehittyivät kaikilla potilailla positiiviseen suuntaan, mutta pudotus oli suurempi tutkimuspotilailla.

Lisäksi tutkimuspotilaiden terveyskeskuskäynnit vähenivät ja vaihtuivat osin puhelinyhteydenotoiksi. Osa tutkimuspotilaiden seuranta- ja lääkitysmuutoksista, hoitosuunnitelman päivityksistä sekä laboratoriotulosten välittämisistä voitiin hoitaa täysin sähköisesti omahoitotilin kautta.

Tulokset vahvistavat kannustimien ja motivoinnin merkitystä tyypin 2 diabetespotilaiden omahoidossa. Kun potilaalla on henkilökohtainen mobiililaite ja hän saa palautetta sekä hoitohenkilökunnalta että automaattiselta järjestelmältä, on omahoidon onnistumiselle olemassa hyvät edellytykset.

Lue lisää: Poika

Haluavatko ihmiset hoitaa itseään kännykällä?

91% tutkimuspotilaista piti kotona tekemiään mittauksia ja niiden lähettämistä terveyskeskukseen hyödyllisinä. Palautteet motivoivat käyttäjiä jatkamaan mittaamista, elämään terveellisemmin ja kiinnittämään huomiota omaan terveyteensä. Selkeä enemmistö oli kiinnostunut jatkamaan sähköistä omahoitoa ja suosittelisi sitä muille. Myös Taloustutkimuksen maaliskuussa 2013 tekemän kyselyn mukaan suomalaiset suhtautuvat erittäin myönteisesti sähköisiin terveydenhoitopalveluihin.

Potilaiden positiiviset kokemukset ja hyvät hoitotulokset antoivat Sipoon terveyskeskukselle kimmokkeen laajentaa sähköistä hoidon seurantaa muihinkin pitkäaikaissairauksiin. Yleisellä tasolla julkinen terveydenhuolto on herännyt hitaasti sähköisten palveluiden hyötyihin, vaikka niitä laajemmin käyttöönottamalla tarjoutuisi mahdollisuus myös resurssien säästöihin.

Yksi haaste on, etteivät kaikki iäkkäämmät selviä nykyteknologian käytöstä. Sipoon tutkimukseen osallistuneiden ikäkeskiarvo oli 62 vuotta. 80% tutkimuspotilaista suoritti mittaukset ja raportoinnin suunnitelman mukaisesti. Omahoidon sujuminen näyttääkin edellyttävän, että teknologia on potilaalle helppokäyttöistä, motivoivaa ja mahdollisimman automaattista.

Sipoon kokeilu toi esille sen, ettei teknologia vieläkään korvaa ihmistä: sähköisessäkin omahoidossa tarvitaan ammattilaisen tukea. Uudet apuvälineet kuitenkin helpottavat potilaan ja ammattilaisen välistä viestintää ja sitouttavat potilasta hoitoonsa. Parhaimmillaan potilas pystyy itse hallitsemaan sairauttaan, mutta ammattilainen voi puuttua tilanteeseen heti, kun ilmenee ongelmia.

Terhi Hietamäki
Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti ja hoitovapaalla markkinointi- ja viestintäkoordinaattorin toimesta Mediconsult Oy:stä.