Elämäntaitojen kirkastaja

Elämäntaitojen kirkastaja Kuva 1 / 1

Filosofia ei ole pölyistä ja puisevaa. Ei ainakaan Antti S. Mattilalle, joka muovaa siitä käytännön työkaluja arkiseen elämään. Mattila tarjoilee antiikin ajattelijoiden koeteltuja viisauksia 2000-luvun ihmisille ja uskoo, että iso laiva kääntyy pienin ohjausliikkein. Elämä kirkastuu, kun pöyhii kunnolla perususkomuksensa. Asioiden katselu uudesta kulmasta haihduttaa masennuksenkin.

1980-luvun alussa 25-vuotias Mattila istuu filosofian kursseilla ja vaikuttuu ajatteluopin vollsichtista, selkeydestä. Hän pitää puolen vuoden taukoa lääketieteen opinnoistaan. Mattilaa häiritsee lääketieteen kapea ihmiskuva. Että ihminen on kone, jonka osat tarvittaessa tehomedisiinalla korjataan.

Samaa mieltä Mattila on nyt, 30 vuotta myöhemmin, psykiatrina ja psyko­terapeuttina. Että ihminen ei ole vain kone, jota tiukan rajauksen mukaan ohjailevat biologiset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät. Hän näkee ihmisessä myös filosofisen ulottuvuuden, joka antaa kyvyn asettaa tavoitteita ja tehdä niiden mukaisia valintoja.

Tätä näkemystä Mattila soveltaa työssään. Menneitä ei pidä vatvoa ja epä­onnistumisissa velloa, vaan katse kohdistetaan tulevaan. Etsitään niitä valintoja, joilla kriisistä päästään, joiden avulla elämä valostuu ja onnellisuus lisääntyy.

Niin, onnellisuus. Sana esiintyy usein Mattilan puheessa, ainakin useammin kuin keskivertosuomalaisen. ”Onnellisuus on prosessi, ei olotila. Onnellisuus on elämäntapa.” Monia moinen voi ärsyttää. Että muovinen tekohymy päälläkö tässä pitäisi kulkea, onnellisuutta pinnistäen?

Kaksi onnellisuuden lajia

Mattilaa ennakkoluulot hymyilyttävät. Hän juo toista kupillista aamukahvia, samalla aineella näyttää käynnistyvän suurin osa kahvilan asiakkaista, ja ­kiteyttää onnellisuuden yksinkertaisen jujun.

– Onnellisuutta on kahta lajia. Ensimmäinen on hymynaamaonnellisuutta, mielihyvän kokemusta ja hyvää fiilistä eli psykologista onnellisuutta. Toinen on sitä onnellisuutta, että koko elämä sujuu hyvin, että menestyy elämässä. Eudaimoniaa, kuten kreikkalaiset määrittelivät. Nämä on syytä erottaa toisistaan, Mattila valottaa.

Kaksi onnellisuuden lajia on kuitenkin symbioosissa keskenään. Kun ihminen tavoittelee eudaimoniaa kovaa ponnistelua, hikeä ja aikaa vaativilla valinnoilla, kuten opiskelulla, hän saa syviä mielekkyyden kokemuksia. Se lisää mahdollisuuksia onnen ja hyvän olon tunteisiin, psykologiseen onnellisuuteen.

Jos onnea hakee nopean mielihyvän valinnoilla, se usein johtaa päinvastaiseen suuntaan. Myös väärät asenteet ja ajattelutavat estävät eudaimoniaan yltämisen, negatiivisuus ennen kaikkea. Tässä kohtaa ihmisen olisi hyvä tuntea näkökulman vaihtamisen kyky.

– Kun näkökulma tilanteeseen muuttuu, siihen liittyvät tunteet voivat muuttua nopeastikin. Olen nähnyt oivalluksia, jotka ovat havahduttaneet ja auttaneet ihmistä yhdellä istumalla.

Näkökulman vaihtamisen kyky on tarpeen erityisesti elämän käännekohdissa: jo pelkkä puhetavan muutos saa asian näyttäytymään eri valossa. Myös huumori on näkökulman vaihtoa, joustavaa mieltä.

Filosofinen ote psykiatriaan

Lääketiede ja filosofia, tieteellisen maailmankuvan syviä juuria. Ne elävät sovussa rinnakkain ja limittäin Mattilan polulla. Päätyökseen hän on 15 vuoden ajan kouluttanut psykoterapeutteja. Filosofiasta Mattila ammentaa työssään esimerkiksi silloin, kun eteen tulee isoja eettisiä kysymyksiä.

Filosofian peruja on sekin, että Mattila suosii psykiatriassa lääkkeetöntä linjaa, kun se vain on mahdollista. ”Tärkeintä, ettei vahingoiteta ihmistä”, hän ajattelee Hippokrateen hengessä.

Antti S. Mattila on kouluttanut uransa aikana yli 300 terapeuttia, jotka tar­joavat ratkaisukeskeistä terapiaa. Ideologian mukaan menneisiin ei upota liiaksi, vaan fokus asetetaan tähän hetkeen ja tulevaisuuteen.

– Psykiatrian opetus ei perinteisesti ole tämäntyyppistä, vaan keskittyy lääkkeisiin ja raskaaseen psykiatriaan. Monet ihmisten ongelmat ovat kuitenkin luonteeltaan muuta kuin psykiatrisia. Usein ne ovat filosofisia pulmia, joihin itsenäisen ajattelun ja kyseenalaistamisen taito toisi apua, Mattila sanoo.

Hän kertoo, että masennuksen hoidossa tulee usein vastaan esimerkiksi kysymyksiä kärsimyksen merkityksestä ja elämän tarkoituksesta. Niihin ei löydy vastausta apteekista.

Ratkaisukeskeisellä ja filosofisella otteella Mattila on kirjoittanut useammankin kirjan, muun muassa väitöskirjan ja self help -oppaita. Suurelle yleisölle suunnatuissa kirjoissa hän opastaa kehittämään onnentaitoja muun muassa meditoinnilla ja vapaaehtoistyöllä ­sekä harjoittamalla kiitollisuutta ja murehtimalla vain erityisen huolihetken aikaan. Kirjat myyvät pokkaripainoksina tasaiseen tahtiin.

Elämä tässä ja nyt

Lääkärikollegoilleen Mattilalla on positiivinen viesti. Toisten auttaminen on yksi mielekkään elämän kokemuksen edellytyksistä, ja lääkäreillä tämä täyttyy ammatin kautta.

Hyve-etiikan mukaan lääkärin tulisi olla rehellinen, oikeudenmukainen, myötätuntoinen, käytännöllisesti viisas, rohkea, maltillinen ja itsekorostusta välttävä. Psykiatreille filosofit ovat ­lisänneet listaan vielä luotettavuuden, sydämellisyyden, herkkyyden ja huolenpitokyvyn. Näiden luonteenpiirteiden avulla asiat kulkevat kohti onnellisuutta ja ­ammatillista menestymistä, he uskovat.

Mattila itse ainakin on onnellinen mies. Tekee juuri niitä asioita, joita haluaa tehdä, ei murehdi menneitä eikä huoli tulevista. Nauttii työstään ja perheestään, jossa ”asioita lähestytään samalla optimismin kulmalla”.

Onnellisuus voisi kuitenkin hiukan vielä täydentyä. Mattila pitää kerran viikossa filosofin vastaanottoa, mutta tekisi sitä työtä mielellään enemmänkin.

Nykymuotoinen filosofin vastaan­otto, jossa keskustellaan elämän suurista ­kysymyksistä ja käytännön ongelmista, on saksalainen kohtaamismuoto, jon­ka Mattila toi Suomeen 1990-luvun lo­pulla.

– Filosofisen vastaanoton pitäminen virkistää myös minua itseäni, Mattila sanoo.

Mattilan filosofisella vastaanotolla käy ihmisiä, jotka ovat jollain tavoin elämässään tienhaarassa.

Haastatteluhetki kääntyy lopuilleen. Uuteen päivään suuntaava Mattila myöntää edelleen törmäävänsä epäilyihin kestävän onnellisuuden mahdollisuudesta. Siihen muovihymyajatukseen.

Mutta kun hän vaihtaa onnellisuuden tilalle määritelmän ”oikeuden tavoitella hyvää elämää”, kuulijajoukossa ei ole ketään, joka ei nyökyttelisi.

Jaana Ahlblad
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Julkaistu Lääkärilehdessä 12/13.

Oletko jo lukenut nämä?