Lääkärin eettiset ohjeet uudistetaan Osa II – Lääkärin käytös

Lääkärin eettiset ohjeet uudistetaan Osa II – Lääkärin käytös Kuva 1 / 1

Lääkärin eettisten ohjeiden uudistamisen viimeinen vaihe on nyt käsillä. Muutosehdotukset perusteluineen ja taustoineen esitellään useassa osassa Potilaan Lääkärilehdessä. Voit kommentoida esitystä jutun lopussa olevalla keskustelutaululla tai Potilaan Lääkärilehden Facebook-sivuilla. Ensimmäinen osa ilmestyi 17.2. ja seuraava, potilaan kohtelua käsittelevä osa ilmestyy perjantaina 21.2.

Nykyiset ohjeet:

Lääkärin tulee palvella kanssaihmisiään lähimmäisenrakkauden mukaisesti ­sekä osoittaa käyttäytymisellään ja toiminnallaan olevansa tehtävän vaatiman luottamuksen ja kunnioituksen arvoinen. Lääkärin ei pidä koskaan osallistua kidutukseen, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai muuhun epä­inhimilliseen toimintaan tai sellaisen ­valmisteluun.

Ehdotus:

Lääkärin tulee käyttäytymisellään ja toiminnallaan ylläpitää lääkärin tehtävän vaatimaa ammattikuntaan kohdistuvaa arvostusta ja luottamusta.

Perustelut:

Kuolemanrangaistus ja kidutus on jo edellisessä pykälässä ihmisarvoisen ­käytöksen sisällä ja on siten ehdotettu jätettäväksi pois.

Kaikella käytöksellä – muullakin kuin työpaikkakäytöksellä – lääkärin tulee osoittaa olevansa tehtävänsä vaativan ­arvostuksen ja luottamuksen arvoinen. Käytös on yleistä käyttäytymistä (myös työajan ja työtehtävien ulkopuolella) ja toiminta on sitä, miten lääkäri työssään toimii.

Arvostus on modernimpi ja vähemmän paternalistinen terminä kuin ­nykyisessä ohjeistossa käytetty termi ”kunnioitus”.

Luotamme siihen, että lääkärillä on taidot ja että hän käyttää niitä oikein, josta syntyy luottamus. Tästä luottamuksesta yksittäiseen profession edustajaan (joka edellyttää luottamuksen ­arvoista käytöstä työssä ja työn ulkopuolella) syntyy luottamus koko ammattikuntaa kohtaa. Siten jo lääkärin rintamerkki tai valkoinen takki luovat luottamuksen ilmapiirin (potilaaseen, kansalaiseen, median edustajaan…) ympärilleen. Siitä vahvistuu myös koko profession autonomia. Profession autonomia puolestaan on keskeisen tärkeä diagnostinen ja terapeuttinen työkalu lääkärin työssä.

Arvostus kohdistuu professioon ja luottamus sen yksittäiseen jäseneen. Arvostus on professiolle itsessään tär­keää, sillä kun yhteiskunta arvostaa lääkäreitä, (terveyden- ja sairaanhoidon) asiat hoituvat yhteiskunnassa paremmin.

Arvostus tässä kontekstissa on tärkeämpi kuin luottamus, joten se mainitaan ensin ja luottamus mainitaan, koska se on niin keskeinen osa lääkärin työtä. Arvostus on (yleensä) olemassa. Kyse ei myöskään ole siitä, että luottamus tulisi ensin ansaita. Potilaan tulee voida luottaa lääkäriin jo ensitapaamisen yhteydessä, jotta hoito voi ylipäätään onnistua.

Erityisesti nuorelle lääkärille yön päivystyksessä on ensiarvoisen tärkeää, ­että hänellä on tukenaan profession arvos­tus ja siitä seuraava häneen yksilönä kohdistuva luottamus, sillä ei voi olla niin, että hänen tulisi se omassa työ­yhteisössään ensin toimillaan ansaita. Luonnollisesti yksilönä hän voi sen toimillaan menettää.

Keskustelua on käyty siitä, onko ­kyseessä lääkärin tehtävän ’edellyttämä’ vai ’vaatima’ arvostus ja luottamus. Ehdotuksessa päädyttiin termiin ’vaatima’.

Aiemmin ilmestynyt:
Osa I: Esipuhe ja Lääkärin velvollisuudet

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi