Takaisin luontoon

Urbaani elinympäristö on vaara mielenterveydelle, ja kävely puiden siimeksessä lisää luovuutta.

Mikko Käkelä
"Tulevaisuuden ongelmat ratkaistaan luovuudella, sanotaan."

Luonto on suomalaisille tärkeä, ja moni on varmasti lomallaan saanut järvien ja meren rannoilta, metsistä, niityiltä ja peltojen varsilta onnellisuutta ja voimavaroja tulevan syksyn varalle. Luonnolla tiedetään olevan suuri merkitys mielen hyvinvoinnille. Tämän vuoksi kannattaakin pohtia, mikä yhteys kaupungissa kasvamisella on suurta huolta aiheuttavaan nuorison ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmiin.

Yleisesti ajatellaan, että kaupunkilaisilla on parempi terveys korkeamman koulutuksen, työllisyysasteen ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden vuoksi. Ainakin osalla ihmisistä tietyt psykiatriset sairaudet ovat kuitenkin yleisempiä kaupunkilaisilla, vaikka useat muut riskitekijät on huomioitu. Kaupungeissa syntyneillä ja kasvaneilla on selvästi suurempi riski sairastua skitsofreniaan, miehillä jopa kaksinkertainen, naisilla 1.3-kertainen. Erityisen suuri riski on henkilöillä, jotka ovat kasvaneet kaupungissa syntymästä 15 ikävuoteen. Riski on toki yksilöllinen muun muassa perimästä riippuen.

Kasvaminen kaupungissa vaikuttaa sellaisiin aivojen toimintoihin ja rakenteisiin, jotka ovat keskeisiä tunteiden, sosiaalisen kyvyn ja stressin säätelyssä.

Terveillä aikuisilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että kaupungissa asuminen ensimmäisten 15 vuoden aikana liittyi anteriorisen singulaarikorteksin (ACC) lisääntyneeseen aktivaatioon. ACC on limbisen järjestelmän rakenne, joka liittyy sekä sosiaalisen informaation prosessointiin että stressijärjestelmän aktivoitumiseen. Skitsofrenian ohella myös masennuksen ja ahdistuneisuuden lisääntyminen on liitetty kaupungissa kasvamiseen. Lisäksi ilman saasteiden ja jatkuvan metelin on todettu heikentävän lasten kognitiivista kykyä.

Viheralueet auttavat

Kesän alussa järjestetyn erinomaisen Sigrid Juselius-symposiumin herättävimmän luennon piti psykiatrian professori Andreas Meyer-Lindenberg Heidelberg-Mannheimin yliopistosta. Hän on selvittänyt luonnon ja viheralueiden yhteyksiä mielen hyvinvointiin yhdistämällä epidemiologisia ja psykologisia menetelmiä sekä geoinformatiikkaa ja aivokuvantamista. Hänen mukaansa kaupungissa asuvilla on maaseudulla asuviin verrattuna keskimäärin 20–40% suurempi todennäköisyys sairastua ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Kaupunkiympäristön viheralueilla voidaan kuitenkin lisätä asukkaiden resilienssiä urbaanin ympäristön negatiivisille vaikutuksille. Tutkimusten mukaan koetun terveyden ja asuinalueen vehreyden välillä on annosvaikutteinen positiivinen korrelaatio. Mannheimissa ei Meyer-Lindenbergin mukaan pystytä enää kasvattamaan puistoja tai vihreitä bulevardeja. Kaupunkisuunnittelijat pyrkivät nyt ohjaamaan kävelyreittejä jo olemassa olevien viheralueiden läpi.

Tulevaisuuden ongelmat ratkaistaan luovuudella, sanotaan. Kävely luonnossa lisää luovuutta. Monet kirjailijat ja säveltäjät ja tavalliset kansalaiset, kuten tämän kolumnin kirjoittaja, ovat havainneet ideoiden syntyvän kävellessä, luonnossa tai puiden reunustamilla hiljaisilla kaduilla. Sibeliuskaan ei säveltänyt pöydän tai flyygelin ääressä vaan kävellessään Ainolan metsäpolulla.

Osmo Tapio Räihälä on tuoreessa kirjassaan ”Miksi nykymusiikki on niin vaikeaa” omistanut yhden kappaleen kävelemisen tärkeydelle. Hän kirjoittaa näin: ”Luovaan toimintaan kävelemisellä on valtava vaikutus. Kun alan suunnitella uutta sävellystä, lähden kävelemään. Se on paras tapa koota ajatukset ja tutkia niitä. Eivät ole sattumaa ne lukemattomat havainnot eri alojen tieteilijöistä ja taiteilijoista, filosofeista ja miksei poliitikoistakin, jotka ovat ratkoneet suurimpia pulmiaan kävelemällä. Jos säveltäminen ajautuu umpikujaan, myös siihen auttaa parhaiten kävelylenkki. Itse asiassa käveleminen on niin oleellinen osa uuden sävellyksen aloittamista, että nimitän tätä työvaihetta käveltämiseksi.”

Riskeihin suhtauduttava vakavasti

Kaupungistuminen on suurimpia ympäristössämme tapahtuneita muutoksia. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä kaksi kolmasosaa maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Kaupungistuminen on evoluution näkökulmasta hyvin uusi ilmiö. Meyer-Lindenbergin mukaan savanni määritteli ihmisen evoluutiossa parhaan elinympäristön. Kaupungistumisen aiheuttamin riskeihin tulee suhtautua vakavasti. Kannattaako yhä suuremmat määrät ihmisiä asuttaa tiheästi yhä korkeampiin rakennuksiin ja ”täydennysrakentaa” ja ankeuttaa aiemmin runsaasti viheralueita sisältäneet puistomaiset kaupunginosat? Voisiko kaupungin hälyä vähentää ja julistaa 8 tunnin yönaikainen hiljaisuus ihmisoikeudeksi?

Jos kaikki edellä esitetty pitää paikkansa, tulisi urbaanin ympäristön mielenterveydelle aiheuttamat riskit ottaa vakavasti ja välittömästi huomioon, jotta maailmanlaajuisestikin kasvava mielenterveysongelmien lisääntyminen voitaisiin pysäyttää. Etätyöt mahdollistavat asumisen lähempänä luontoa. Kaupunkisuunnittelussa tulisi asettaa etusijalle mielenterveyttä tukevat ratkaisut.

Eija Kalso

LKT, professori Eija Kalso on Husin kipuklinikan ylilääkäri.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi