Tekoäly tekee diagnoosin – mitkä ovat potilaan oikeudet?

Tekoälyn käyttö yleistyy terveydenhuollossa.

Kuvittele 80-vuotias, useista sairauksista kärsivä henkilö, joka hakeutuu päivystykseen hengitysongelmien vuoksi.

Hänet ottaa vastaan lääkäri, joka kerää perustietoja: sukupuoli, ikä, sosioekonominen tausta, lääketieteelliset taustatiedot ja oireet. Tiedot syötetään tietokonejärjestelmään, joka ehdottaa diagnoosia.

Suositus kuulostaa lääkäristä järkevältä. Hän päättää edetä sen mukaan.

Eroaako teköäly olennaisesti aiemmista teknologioista?

Asetelma vaikuttaa harmittomalta, mutta nostaa kiperiä kysymyksiä potilaan oikeuksista.

Tulisiko potilaalle kertoa, että lääkäri on käyttänyt tekoälyä? Entä jos lääkäri on eri mieltä kuin tekoäly, täytyisikö potilasta informoida siitä? Tai tulisiko potilaalle antaa mahdollisuus kieltäytyä tekoälyn käytöstä?

Entä tulisiko lääkärin kertoa potilaalle mahdollisista vääristymistä datassa? Ne voivat olla syrjiviä tai aiheuttaa riskejä potilaalle.

Entä jos potilas ei edes tiedä, mitä tekoäly tarkoittaa?

Monimuotoinen suostumus

Tietoon perustuva suostumus on potilaan oikeus, jota turvaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kansalliset lait ja eettiset ohjeistukset.

Käsitettä on teorisoitu bioetiikan alalla, ja sen periaatteita tulkitaan tilanteesta riippuen eri tavoin. Se voidaan nähdä kertaluontoisena tapahtumana, jossa potilas antaa luvan toimenpiteelle – tai jatkuvana dialogina, jota hoitohenkilöstö ja potilas käyvät hoitosuhteen ajan siten, että hoidosta on yhteisymmärrys (11 Faden RR, Beauchamp TL & King NMP (1986). A history and theory of informed consent. Oxford University Press.,22 Beauchamp TL, Childress JF (2013). Principles of biomedical ethics, Oxford University Press.,33 Maclean A. (2009). Autonomy, informed consent and medical law: A relational challenge (Cambridge Law, Medicine and Ethics)).

Termin moninaisuus heijastuu myös käytäntöihin. Tapoja hankkia suostumus on yhtä kirjava joukko kuin suostumuksen pyytäjiä.

Vaikka tietoon perustuvaa suostumusta voidaan tulkita eri tavoin, ydinsanoman voi tiivistää näin: potilaan tulee lähtökohtaisesti suostua hoitotoimenpiteeseen, jotta se voidaan toteuttaa. Pätevä suostumus edellyttää vapaaehtoisuutta ja perustumista tietoon. Potilaalla tulee olla ymmärrys toimenpiteen riskeistä, hyödyistä, vaihtoehdoista ja seurauksista.

Tekoäly voi ehdottaa diagnoosia lääkärin syöttämien tietojen perusteella.

Eroaako tekoäly?

Tärkeä kysymys on, eroaako tekoäly olennaisesti muista terveydenhuollon teknologioista.

Nykyisten tutkimusten valossa näyttää, että potilaat suhtautuvat tekoälyn käyttöön varauksella. Suuri osa haluaisi tietää, käytetäänkö sitä hoidossa ja haluaisi vaikuttaa päätökseen sen käytöstä (44 Ks. esim. Khullar D, Casalino LP, Qian Y, Lu Y, Krumholz HM, Aneja S. Perspectives of patients about artificial intelligence in health care JAMA Netw Open. 2022;5(5):e2210309,55 Richardson, JP, Smith C, Curtis S ym. Patient apprehensions about the use of artificial intelligence in healthcare. npj Digit. Med. 4, 140 (2021). https://doi.org/10.1038/s41746-021-00509-1.).

Jo tämä indikoi sitä, että tieto tekoälyn käytöstä voi olla tärkeää, jotta potilas tuntee toteuttavansa itsemääräämisoikeuttaan.

Mitä potilaalle tulisi kertoa?

Mitä tietoa potilas tarkalleen tarvitsee tehdäkseen autonomisia päätöksiä?

Yksiselitteistä vastausta ei ole. Suoran vastauksen etsimisen sijasta olisi tärkeää keskittyä tiedon tarvetta muokkaaviin tekijöihin.

Tekoälyn erityispiirteenä on monesti pidetty niin kutsuttua ’black-box’-luonnetta eli tiivistetysti sitä, ettei laitteen käyttäjällä – tai välttämättä edes tietokoneohjelman kehittäjällä – ole täyttä varmuutta siitä, miten tekoäly tulemaansa päätyy.

Pätevä suostumus taas edellyttää, että potilas saa riittävästi tietoa tehdäkseen päätöksen. Sitä ei siis voi tekoälyn yhteydessä aina antaa.

Toisaalta tämä ei ole ollut este ennenkään: potilaalla on harvemmin pääsy lääkärin mieleen eli miten lääkäri on ratkaisuunsa päätynyt. Lääkäri mitä todennäköisimmin osaa kuitenkin selittää päätöksentekoprosessinsa.

Potilaan tulee aina lähtökohtaisesti suostua hoitotoimenpiteeseen - ehdotti sitä tekoäly tai lääkäri itse.

Keskustelu välttämätöntä

Ihmisoikeudet saavat terveydenhuollon tekoälysovellusten yhteydessä huomiota lähinnä silloin, kun puhutaan syrjivistä algoritmeista tai yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyvistä huolista.

Tietoon perustuva suostumus on kuitenkin toistaiseksi jäänyt taka-alalle; tekoälyn vaikutuksista informoidun suostumuksen periaatteisiin ei ole juuri keskusteltu.

Monesti voimme toimia olemassaolevien oppijärjestelmien eli doktoriinien puitteissa ilman, että säädämme uusia lakeja kunkin innovaation kohdalla (mikä ei pitkällä tähtäimellä ole kovin kestävää).

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että olemassa olevia periaatteita tutkitaan ja niistä käydään keskustelua. Se on tärkeää, jotta voimme turvata ihmisoikeudet teknologioiden kehittyessä.

Kirjoittaja on OTM ja väitöskirjatutkija Lundin yliopistosta.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.