Korvaako tekoäly patologin?

Digiälyn kehitysloikan toivotaan helpottavan työtaakkaa – ja pelätään vievän työt.

Marjaana Malkamäki
Digipatologian kehitystä odotetaan kaksijakoisin mielin. Artturi Mäkisen mukaan uhkakuvia on maalattu, mutta apua työvuoren selättämiseen kaivataan.

Kudosoppiin liittyvien alojen kuuma peruna on tekoälyn ja digipatologian huima kehitystahti.

– Tekniikkaa on käytetty tutkimuspuolella iät ja ajat, mutta diagnostiikassa tekoälyn käyttö on vielä alkutaipaleella, tamperelainen patologi Artturi Mäkinen arvioi.

Muutosta on sekä kaivattu että pelätty.

– Tähän liittyy paljon skeptisyyttä. Työmäärä kuitenkin lisääntyy jatkuvasti, ja pidän epätodennäköisenä, että erikoislääkärimäärä tuplaantuu tai triplaantuu. Jotenkin on pakko kompensoida tilannetta, patologeista on jo nyt pulaa.

Tekoälyn toivotaan poistavan katvealueita nykydiagnostiikassa. Apua voisi olla esimerkiksi etäpesäkkeen löytämiseen imusolmukenäytteistä, joita voi olla katsottavana kymmeniä. Tällaiset muutokset kone löytää sujuvasti.

Mitä luotettavammaksi ja nopeammaksi diagnostiikka saadaan, sen parempi.

Tietyt kudokset pysyvät toistaiseksi perinteisellä lasilla. Näitä on hankala skannata tai leikata. Luuydinnäytteet ovat yksi vaikeimmista käsitellä, myös näiden digitointi kehittyy jatkuvasti.

Tautioppina patologia kattaa laajasti sairausprosessit. Tilannetta, jossa tekoäly korvaisi patologit kokonaan, Mäkinen pitää epätodennäköisenä. Kokonaisvastuuta analytiikasta tuskin ottaa mikään laitevalmistaja.

Pelkillä pinseteillä ei pysy tahdissa

Mäkinen on apulaisylilääkäri, yksi Fimlab Laboratoriot Oy:n yli 30 patologista. Heillä on kymmenkunta kiertävää työtehtävää, joista läsnäoloa laboratoriossa vaativat esimerkiksi jääleike- ja dissektiovuorot. Varsinaisista näytteistä 90 prosenttia on digitaalisia, ja työtä voi tehdä pitkälti myös etänä.

Kudosten käsittelyä hoitavat suurelta osin koulutetut hoitajat, joita erikoislääkärit ohjeistavat tarpeen mukaan. Vuositasolla Fimlab käsittelee 100 000 histologista ja 25 000 sytologista näytettä, joista seulontanäytteet on poisluettu.

– Läpimenevä määrä on sellainen, ettei tämä pelkästään pinseteillä siirtämällä oikein suju – siksi monia laboratoriotyön vaiheita on automatisoitu.

Esimerkiksi Hämeenlinnan, Lahden ja Seinäjoen keskussairaaloiden näytteistä osa tutkitaan Tampereella. Digitalisaation myötä laboratoriohoitaja voi valmistella jääleikkeen toisaalla ja patologi voi analysoida tämän etänä Pirkanmaalla. Toki kudoksia kuljetetaan edelleen myös perinteisin tavoin. Muutokseen on ajanut esimerkiksi vaikeus saada osaajia keskussairaaloihin.

Yksittäisestä näytteestä halutaan yhä enemmän tietoa. Myös hoidot menevät eteenpäin, jolloin on tarpeen tutkia näytteistä laajemmin hoitoa ohjaavia ominaisuuksia.

Muun työmäärän kasvaessa osa toisaalta kevenee. Lääketieteelliset avaukset ovat vähentyneet dramaattisesti, osin siksi, että kehittyneiden tutkimusmenetelmien vuoksi tiedetään jo elinaikana mitä potilaat sairastavat.

Marjaana Malkamäki
Artturi Mäkinen käsittelee näytettä, jonka keskeltä on aiemmin leikattu lisäpoistoa vaatinut melanooma.

Tulkinta on aina subjektiivista

Patologin työ on pitkälti hahmon tunnistamista, tiivistää Mäkinen.

– Sävyjen tulkintaa tärkeämpää on solujen ja kudosten rakenteiden hahmottaminen sekä intensiteettierojen havaitseminen.

Vaikean tapauksen näytteet voidaan katsoa jopa useamman yliopistosairaalan meetingeissä. Tämä on samalla laadun valvontaa.

Kuvan tulkinta on aina subjektiivista, joten sisäinen ja ulkoinen laadunvalvonta on tärkeää.

Osan tapauksista tutkii kaksi patologia. Näin vältetään tulkinnan horjumista.

Patologeilla on pääsääntöisesti virkatyöaika. Hälytysjärjestelmä on erityistilanteisiin. Esimerkiksi todella nopeasti etenevä imukudossyöpä voi olla sellainen, jossa jääleikkeitä ja patologia joskus tarvitaan päivystysaikana. Sinänsä jääleiketutkimuksella ei ole enää niin merkittävää roolia kuin aiemmin. Syöpäsairauksien levinneisyyttä pystytään selvittämään jo ennen leikkausta monin tavoin, eikä esimerkiksi perinteisiä vartijaimusolmuketutkimuksia tarvita entiseen malliin.

Marjaana Malkamäki
Laboratorio leikkaa kudokset vettä hyväksi käyttäen, kuvan näytesiivut ovat 2,5 mikrometrisiä.

Vaikka valtaosa patologin työstä tehdään omaan tahtiin, ei työ ole yksinäistä.

– Koen, että tässä olen enemmän kollegoiden kanssa tekemisissä kuin jossain muualla.

Patologi on oman alansa asiantuntija, jonka tehtävänä on auttaa hoitavaa lääkäriä. Diagnoosin saamiseksi kudosnäytteen lisäksi voidaan tarvita tietoa esimerkiksi kliiniseltä kemialta, mikrobiologialta tai genetiikan tutkimuksista.

Marjaana Malkamäki
Lasilla on ohut viipale pernasta.

Parasta mennä rutiiniraidetta pitkin

Ala on yhteyksissä toisiin lääkäreihin, mutta ani harvoin suoraan potilaisiin. Tämä auttaa pitämään työtä objektiivisena.

– Potilaan tapaaminen voisi lähteä ajeeraamaan diagnostiikkaa.

Tunteiden sijaan muutosten tunnistamisessa auttaa hyvä lähete: olennaiset esitiedot, näytteenottokohta ja työdiagnoosi. Tiivis lähete voi olla hyvin informatiivinen.

Myös patologi voi jäävätä jonkin näytteen arvioimisen itseltään.

– Kaikessa diagnostiikassa on paras, että mennään mahdollisimman rutiiniraidetta pitkin.

Mäkinen toimii hematopatologian vastuulääkärinä. Hän väitteli elokuussa lasten akuutin lymfoblastileukemian ennusteeseen yhdistetyistä geeneistä ja proteiineista. Arkityö ja tutkimus tukevat toisiaan.

– Joka päivä teemme työtä, joka vaikuttaa suoraan potilaiden hoitoon.

Marjaana Malkamäki
Patologin työ on hyvin pitkälti hahmon tunnistamista..

Maria Nummela

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi