Vastasyntyneiden tehohoito kehittyy tutkimalla

Kansainvälisesti suomalaiset hoitotulokset ovat hienoja, vaikkei tuloksia suurina yhteisaineistoina ole juurikaan julkaistu.

Vastasyntyneiden tehohoito kehittyy tutkimalla Kuva 1 / 1

Neonatologia on kohtalaisen nuori erikoisala, mutta se on kehittynyt nopeasti. Ennen vanhaan ajateltiin, että vastasyntyneiden teho-osastot tuottavat vain uusia potilaita kuntoutusosastoille. Nyt visio on muuttunut täysin, ja muutokset perustuvat lääketieteelliseen tutkimukseen. Tiedon lisääntyessä on muutettu hoidon strategioita.

Syntyessään erittäin epäkypsät ja pienipainoiset lapset kuuluvat nykyään aktiivihoidon piiriin. Keskosten nykyhoito alkaa ennen syntymää. Ennenaikaisen synnytyksen uhatessa perinatologikollegat antavat äideille steroideja ja magnesiuminfuusioita, jotka kohentavat vastasyntyneen vointia.

Syntymän jälkeinen, varhainen sopeutumisvaihe on hyvin tärkeä, ja siihen panostetaan erikoislääkäriresursseja. Vitaalitoimintojen vakautta tuetaan hellävaraisesti. Enää ei tyydytä rutiini-intubaatioon ja surfaktantin ruiskuttamiseen tuubiin. Uudet lääkitsemistekniikat korostavat fysiologisuutta. Toistuvia pistoksia vältetään asentamalla pikkuruisia keskuslas­kimokatetreja.

Modernit hengityskoneet toimivat jopa potilaan itse ohjaamina minisäädöin, mutta tarvittaessa niistä saadaan myös tehoja korkeataajuusventilaatiolla. Suppuun jääneet keuhkoverisuonet avautuvat sisäänhengitysilman lääkekaasulla. Kajoamattomia hengityksen tukimuotoja on useita, ja niihin siirrytään mahdollisimman varhain.

Kofeiinilääkitys kuuluu kaikille nykykesko­sille, koska se aktivoi hengityskeskusta ja sen on myös osoitettu vähentävän neurologisia jälkitiloja. Viilennyshoito parantaa neurolo­gista ennustetta hapenpuutteen aiheuttamassa aivotapahtumassa. Sen sijaan antibioottien suosio tehopotilaiden entisinä yleisvitamiineina on laskussa, ja vain selvä infektioepäily on aihe niiden käyttöön. Probioottiset bakteerit ovat nykyään hoidossa liittolaisia.

Ruokatarjoilu alkaa keskosillekin ensimmäisenä päivänä rintamaitopisaroin. Maidon lisääminen pienin portain saa suoliston heräämään, ja tämä vahvistaa vauvaa monella tavalla. Vastasyntyneiden vanhempia ei jätetä sivuun, vaan heidät otetaan mukaan tehotiimiin ja opetetaan järjestelmällisesti vauvansa päivittäisiin hoitotoimiin.

Kansainvälisesti suomalaiset hoitotulokset ovat hienoja, vaikkei tuloksia suurina yhteis­aineistoina ole juurikaan julkaistu. Moni keskus on osallisena monikansallisissa verkostoissa, joista saadaan tarpeellista vertailutietoa tuloksista tai komplikaatioiden määristä. Onpa viime aikoina ollut vuosia, jolloin julkaistut kuolleisuusluvut ovat olleet suomalaisissa keskuksissa maailman pienimmät. Vastasyntyneiden kuolleisuus tosin ei ole enää aikoihin edustanut järkevää neonatologisen hoidon tason mittaria. Pikkukeskosetkin toipuvat hyvin, mutta kaikista jälkitiloista ei ole vielä täysin päästy eroon. Alan kliininen tutkimus uurastaa herkeämättä niiden poistamiseksi.

Suomen lääketieteen taso on maailmanluokkaa monella erikoisalalla, ja myös suomalaisia neonatologeja tunnetaan alansa airuina. Pieni maamme on oiva kotipesä neonatologian kliiniselle tutkimukselle: tähän vaikuttavat koulu­tetut ja valistuneet vanhemmat, tutkimusmyönteisyys ja perinteinen talkoohenki. Koko maailman pikkupotilaat ja heidän perheensä voisivat hyötyä vieläkin enemmän, jos Suomen huippupätevät neonatologian yksiköt jonain päivänä yhdistäisivät terävät päänsä ja mainiot aineistonsa.

Kirjoittaja:
Outi Aikio
LT, lastentautien ja neonatologian erikoislääkäri, erikoislääkäri
OYS, Lapset ja nuoret

Julkaistu Lääkärilehdessä 40 tiedepääkirjoituksena

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi