Mielenterveyspalvelut kuuluvat soten ytimeen

Masennuksen vuoksi eläköityy vuosittain lähes 4 000 potilasta. Heistä vain kymmenesosa on saanut psykoterapiaa, kirjoittaa Marina Erhola.

Mielenterveyspalvelut kuuluvat soten ytimeen Kuva 1 / 1

Sote-uudistus on taas käännekohdassa. Marraskuun aikana lausuntokierrokselle lähtevä esitys valinnanvapauslaista on herättänyt vilkasta keskustelua poliittisten päättäjien, asiantuntijoiden ja kansalaisten keskuudessa. Tällä kertaa on keskusteltu ja kiistelty erityisesti asiakasseteleistä ja niiden käyttöön oton laajuudesta, aikatauluista ja asiakasseteleiden vaikutuksista terveydenhuollon muuhun palvelutoimintaan. Uudistus on tärkeä ja sen tarve on kiistaton.

Suomalainen verovaroin rahoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä on toiminut pääosin hyvin. Haasteita on tosin esiintynyt erityisesti perusterveydenhuollon eli terveyskeskusten hoitoon pääsyssä sekä lastensuojelun kysymyksissä. Myös moni mielenterveyspotilas jää ilman tarvitsemaansa hoitoa. Masennuksen vuoksi eläköityy vuosittain lähes 4 000 potilasta. Heistä vain kymmenesosa on saanut psykoterapiaa.

Mielenterveyshäiriöt ovat yleisimpiä kansanterveysongelmia kaikissa ikäryhmissä, suuri osa alkaa lapsuus- ja nuoruusiässä. Tällä hetkellä noin 40 % työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyssyistä. Mielenterveyshäiriöt olisivat valtaosin hoidettavissa. Esimerkiksi varhain havaitun ja asianmukaisesti hoidetun masennuksen ennuste on hyvä. Hoitamaton masennus johtaa usein inhimilliseen yksilön ja hänen lähipiirinsä kärsimykseen, työkykyongelmiin ja taloudellisiin vaikeuksiin. Hoidon oikea-aikaisuus ja sen sisältö on tärkeää.

Psykoterapia on mielenterveyshäiriöiden keskeinen hoitomuoto lääkehoidon rinnalla. Käytännössä psykoterapia kuitenkin aloitetaan usein liian myöhään tai psykoterapiaa ei ole saatavilla lainkaan. Kelan korvaamalla kuntouttavalla psykoterapialla korvataan jossakin määrin hoidollisten psykoterapioiden vajetta.

Tällä hetkellä monet mielenterveyspotilaat jäävät ilman tarvitsemaansa hoitoa tai hoito on intensiteetiltään tai kestoltaan riittämätön. Erityisen huolestuttavia kehityskulkuja on nähtävissä 13–24 -vuotiailla nuorilla ja nuorilla aikuisilla. Näissä ikäryhmissä sekä psykiatrinen sairaalahoito että mielenterveysperusteiset sairauslomat ovat selvästi lisääntyneet viimeisen 10 vuoden aikana. Yhtäkään nuorta ei ole varaa jättää hoitamatta tai päästää syrjäytymään. Nuorissa on Suomen tulevaisuus.

Maassamme on tehty systemaattista työtä mielenterveyshäiriöiden varhaiseksi tunnistamiseksi, häiriöiden ehkäisemiseksi ja hoidon kehittämiseksi. Mielenterveyshäiriöiden ja päihdeongelmien hoitoa on kehitetty kohti yhden oven periaatetta monella alueella hyvin tuloksin. Paljon on vielä tehtävääkin. Moni päihdepotilas putoaa oikean avun parista ja tulee pallotelluksi järjestelmän eri osien välillä ollessaan liian ”päihde” tai liian ”motivoitumaton” tai kaiken kaikkiaan liian ”komplisoitu”. Kuka kantaa vastuun, jos nuori potilas on yksinkertaisesti liian sairas tai toimintakyvytön huolehtiakseen itsestään? Kuluneen vuoden aikana useat omaiset ovat pyytäneet apua läheisensä, usein erityisesti nuoren, tilanteeseen sanomalehtien mielipidesivuilla. Näkemykseni mukaan meidän pitäisi pystyä paljon parempaan. Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin. Ei oireilevan potilaan, omaisen eikä hoitavan ammattilaisen. Yhteisvastuun käsitettä sopii elvyttää. Kysymykseen, kuka vastaa, vastaus voi olla myös, että kukin vastaa. Kukin tekee oman osansa niin hyvin kuin jaksaa.

Mielenterveyshäiriöiden hoito on tarpeen nostaa sote-uudistuksen keskiöön. Siihen on monia perusteita: 1) Häiriöiden yleisyys 2) niiden aiheuttamat kansantaloudelliset seuraukset ja 3) niiden valtaosin hyvä ennuste hoidettuna. Asiakasseteli soveltuisi erityisen hyvin lyhytkestoiseen hoidolliseen psykoterapiaan. Sen hallittu käyttöönotto loisi edellytyksiä potilaiden terveydentilan ja toimintakyvyn paranemiseen. Tämä vähentäisi välillisiä kustannuksia, jotka muodostavat suurimman osan (arviolta 2/3) yleisesti mielenterveyshäiriöiden kokonaiskustannuksista.

Nuorten mielenterveyshäiriöiden hoitaminen edellyttää erityisen hyvää yhteistyötä koulun, kodin ja hoitavan tahon kanssa. Maakuntien palvelujärjestelmän suunnittelun alkaessa on tarpeellista etsiä hyviin kokeiluihin ja näyttöihin perustuvia ratkaisuja sekä seurata järjestelmän toimivuutta tarkasti. Yhdenkään vanhemman ei jatkossa pitäisi joutua pyytämään apua sanomalehtien palstoilla apua psyykkisesti oireilevan nuoren vaikeaan tilanteeseen. 100-vuotias Suomi pystyy vielä parempaan.

Marina Erhola
Kirjoittaja on LT ja keuhkolääkäri. Hän on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylijohtaja.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi

  • Hae lisätietoja Terveyskirjastosta: Masennus