Lume- eli plasebo-vaikutus tunnetaan hyvin. Lääkäri käyttää sitä hyväkseen monin eri tavoin – informaatiolla, hyvällä käytöksellä, vakuuttamisella, koulutuksellaan, ammatin tuomalla luottamusasemalla...
Ei ole epäilystä, etteikö moderni luonnontieteelliseen tutkimukseen, anatomian, fysiologian, tautiopin ja farmakologian tuntemiseen perustuva lääketieteellinen hoito olisi kulkenut hienon voittokulun potilaan parhaaksi ja terveyden edistämiseksi. Lääketiede parantaa ja potilaat ovat oppineet luottamaan siihen. Ei ole ihme, että ne toimijat, jotka haluavat lääketieteen saavutusten siivelle, käyttävät toimistaan nimitystä ’vaihtoehtoinen’ tai ’täydentävä’ lääketiede. Vaikka heidän hoitonsa ei mitenkään liity lääketieteeseen – ei vaihtoehtoisena eikä edes täydentävänä. Ne ovat hyvinvointihoitoja – wellness businesta. Sellaisina toki hyväksyttäviä ja vain sellaisina markkinoitavia.
Uskomushoitojen edustajilla on vahva usko siitä, miten heidän hoitonsa vaikuttavat. Korvalehdessä ei kuitenkaan ole pieni sikiö eikä jalkapohjaa painelemalla voi hoitaa maksasairautta. Uskomushoidot eivät pohjaa luonnontieteeseen tai muuhun oppirakennelmaan, jonka pohja pitää. Akupunktuurista on määrätyissä tilanteissa apua, mutta ei sen vaikuttava peruste ole kiinalaisten vuosituhansien takaa tulevien meridiaanien olemassaolo. Homeopatia taas perustuu kuun vaiheisiin ja veden muistiin ja laimentamisen voimaan.
Potilaan oire on yleensä merkki sairaudesta. Se tulee tutkia. Kliininen tauti tarvitsee lääketieteellisen hoidon. Monella ihmisellä ongelma on kuitenkin luonteeltaan oireilua. Oireeseen saattaa olla lääke. Tällaisissa tilanteissa vaihtoehtoiset hoitomuodot voivat osoittautua tehokkaiksi, koska usko voi todella parantaa – ei sairautta, mutta oireen, jonka takaa ei selvää tautia löydy. Jos potilas haluaa hoidoksi homeopatiaa, niin en voi pitää siihen myöntymistä hoitovireenä. Mutta jos lääkäri alkaa ’parantaa’ diagnosoimaansa tautia homeopatialla, kyseessä on hoitovirhe.
Uskomushoito perustuu plasebon tehoon. On tieteellistä näyttöä, että plasebo saa aikaan vaikutuksen. Kun potilas uskoo saavansa morfiinia, hän kestää kipua paremmin ja hänen aivoissaan näkyy kuvattavissa oleva morfiinivaikutus. Kaikessa hoidossa saa ja tuleekin käyttää hyväksi plasebo-efektiä.
Lääkäriliito on ottanut tähän asiaan näkyvästi ja toistuvasti kantaa (viimeksi vuonna 2015) ja osallistunut asian linjanvetoon keskeisesti myös Euroopan areenalla. Liitto näkee, että
– jokainen potilas ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon,
– hoidon tulee perustua tutkimukseen ja patofysiologian ymmärtämiseen,
– haavoittuvia ryhmiä, kuten lapset, syöpäpotilaat, vakavat yleissairauspotilaat, psykiatriset potilaat, ei saa altistaa vaikuttamattomalle hoidolle,
– yhteiskunnan rahaa ei tule sijoittaa vaikuttamattoman hoidon tukemiseen,
– lääkärin tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia.
Lääkäriliitto valvoo, etteivät lääkärit markkinoi palveluitaan epäeettisesti. Lääketeollisuus itse ja lainsäädäntö pitävät huolen siitä, että lääketeollisuus ei saa markkinoida valmisteitaan väärin lupauksin. Olisikin kohtuullista ja potilaan parhaaksi, että kukaan ei saisi antaa katteettomia lupauksia hoidoistaan.
Vaihtoehtohoidot ovat hyvinvointihoitoja, kuten kampaajan tai kosmetologin hoidot, mitä tulee vaikutukseen. Niistä tulee hyvä mieli. Kun potilaalla on oireita ja hän uskoo vaihtoehtoisten hoitojen auttavan, hän todennäköisesti myös saa niistä apua. Siksi niitä voi käyttää, mutta niitä käytettäessä ei voi luvata sairauden paranemista. Eikä niitä saa antaa vakavasti sairaille, ja perusteettomia lupauksia ei saa antaa. Mitä vakavampi on sairaus, sitä vaarallisempia ovat katteettomat lupaukset hoidon tehosta. Mutta aikuinen ihminen saa tehdä myös itseään ajatellen typeriä päätöksiä, kunhan hänelle on annettu asiallinen informaatio päätöksensä pohjaksi.
Heikki Pälve
Kirjoittaja on Lääkäriliiton toiminnanjohtaja
