Matkalle mukaan

Miten valmistua ulkomaanmatkaan, kun tietää että mukana lähtevät myös sairaudet? kysyy Leena Mallat.

Miten valmistua ulkomaanmatkaan, kun tietää että mukana lähtevät myös sairaudet? Tavoitteena on toki kokea paljon uutta, mutta ei sentään tutustua paikalliseen sairaalaan.

Omat lääkkeet on otettava mukaan. Apteekki neuvoi ottamaan mukaan myös reseptit. Silloin dosettiin päiväannoksiksi kootuille erilaisille pillereille olisi selitys, jos tulli sattuisi niistä kiinnostumaan.

Entä jos kuitenkin sattuu jotain? Jos olen tolkuissani, niin osaanko selittää mitä sairastan, onko edes yhteisen kielen alkeita? Jos matkakumppani on terve ja tolkuissaan, tilanne helpottuu. Ainakin verenohennuslääkkeiden käyttö olisi varmaan hyvä kertoa, samoin sydämen heikkoudet.

Joku neuvoi, että pyydä lääkäriltäsi englanninkielinen selvitys mitä sairastat. Ohje on päiväunitasoa. Ensinnäkin kuka olisi se henkilö jolta yrittäisin moisen paperin saada. Omahoitaja? Terveyskeskuslääkäri? Kardiologi? Syöpäklinikka? Tällainen 1950-luvulla syntynyt ei moiseen ryhdy, koska se tuntuisi järjestelmän hyväksikäytöltä, aikavarkaudelta. Eihän minua siirretä hoitoon toiseen maahan kriittisessä tilassa, vaan olen kohtuullisen terve ja menossa tuiki tavalliselle, omakustanteiselle lomamatkalle kuten tuhannet ja tuhannet muutkin suomalaiset.

Turvauduin internetiin. Etsin jonkin sortin englanninkieliset nimet vaivoilleni, kirjoitin ne lapulle passin väliin. Verenohennuslääkkeiden mukana on tullut onneksi myös englanninkielinen lipuke, viikkasin sen samaan paikkaan.

Opin tämän kantapään kautta. Elämäni ensimmäisen eteisvärinäkohtauksen sain aikoinaan myöhään illalla hotellissa Amsterdamissa. Vieläkin muistan miten hätääntynyt olin rinnassa tuntuvan hirveän jyskytyksen vuoksi, vaikka mies oli vierellä ja ambulanssi vei pikapikaa yliopistosairaalaan, jonka henkilökunta oli hyvin ystävällisiä ammattilaisia. Aika selväksi kyllä tuli mihin minua koskee, mutta hirveän vaikeaa minun oli siinä tilassa löytää englannin sanoja kertomaan mitä sairastin ja miten minua oli hoidettu.

Kokemus on siis opettanut varautumaan, myös matkoilla.

Leena Mallat

Kirjoittaja on 63-vuotias eläkkeellä oleva toimittaja, joka on sairastunut rintasyöpään, lymfoomaan ja eteisvärinään.