Särkynyt sydän

Hylätyksi, yksin jätetyksi tai petetyksi tuleminen voi särkeä sydämen, kirjoittaa Sirpa Tahko.

Sydämen särkyminen kuulostaa kuluneelta iskelmäkieleltä, mutta kun se osuu kohdalle, ovat fraasit kaukana. Toki kaikki ovat joskus kokeneet hylätyksi tulemisen tunteita. Lapselle hoivaavasta aikuisesta irtautumiseen liittyy normaaliin kehitykseen kuuluvaa eroahdistusta, joka voi jälkikäteen aktivoitua tilanteissa, joissa koemme tulevamme hylätyksi. Aikuisen hylätyksi tulemisen kokemukset voivat puolestaan liittyä parisuhteen päättymiseen, läheisen ihmisen kuolemaan, luottamuksen pettämiseen tai äkilliseen työpaikan menetykseen. Hylätyksi, yksin jätetyksi tai petetyksi tuleminen voi särkeä sydämen.

Särkynyt sydän oireilee fyysisesti: rintaan sattuu, ahdistaa, kurkkua kuristaa ja olotila on epätodellinen ja hyvin levoton. Kyseessä on ”hyökkää tai pakene” -reaktiota vastaava tila. Silloin adrenaliinia virtaa runsaasti, sydän lyö tiheästi, verenpaine on korkea ja hengitystahti nopea. Rytmihäiriöt ovat myös mahdollisia. Koska tilanteesta ei kuitenkaan pääse pakoon eikä hyökätäkään voi, elimistössä tapahtuu runsasta kortisolihormonin eritystä, jotta muun muassa adrenaliinitaso saadaan laskemaan. Voimakkaat oireet tuntuvat todellakin siltä kuin sydän särkyisi.

Kun sydän särkyy, tulevaisuus näyttää synkältä. Vihan, surun ja pettymyksen tunteet nousevat voimakkaasti esiin, ja keskittyminen tuntuu mahdottomalta. Alkujärkytyksen kokemukset palauttavat meidät lapsuuteen, kun ymmärsimme erillisyytemme toisesta ihmisestä ja siihen liittyvän yksinäisyyden. Saamme lapsuudesta tunnemuistoja, joita elämme uudelleen. Ja stressitaso pysyy hyvin korkeana.

Sydäntä särkevä tuska on kuitenkin otettava vastaan, vaikka sen alle tuntuisi aluksi murskautuvan. Menetystään joutuu suremaan. Jos jää tilaan, jossa kaiken tapahtuneen kieltää, jää käsittelemätön suru elämään meissä psyykkisenä tai fyysisenä kipuna, joka tulee ja menee hallitsemattomana omien aikataulujensa mukaan. Särkyneen sydämen parantuminen on monivaiheinen tapahtuma, jossa meidän monimutkainen ja taitava mielemme toipuu hiljalleen. Psyykkinen kipu hellittää aikanaan, ja mieli alkaa löytää uudenlaista reittiä elämälle. Toivoa ei saa menettää.

Joskus vaikeudet kuitenkin kasaantuvat, ja tuntuu, ettei ulospääsyä ole. Mikäli turvaverkko puuttuu kokonaan, voi ihminen kokea putoavansa yksin pimeään. Silloin kokemus siitä, ettei kukaan tai mikään voi auttaa, on hyvin voimakas. Itsemurhaa voi päätyä yrittämään kuka tahansa meistä. Jos ajatukset alkavat kääntyä itsetuhoisiksi, on syytä hakeutua nopeasti avun piiriin. Kriisiavun jälkeen voi lähteä miettimään uutta reititystä elämälleen.

Tukea on kyllä tarjolla, mutta usein uupunut mieli tarvitsee alkuun jonkun, joka ohjaa sen äärelle. Suomen Mielenterveysseura tarjoaa apua elämän kriiseihin. Ota rohkeasti yhteyttä sen kriisikeskukseen, jos läheisesi tarvitsee tukea. Kriisikeskuksia on 22 eri puolella Suomea. Vastaanotolle voi hakeutua ilman lähetettä varaamalla ajan suoraan kriisikeskuksesta.

Suomen Mielenterveysseuran ammattilaisten ohjaamista vertaisryhmistä, verkosta tai kriisipuhelimesta on mahdollisuus saada apua, jos läheinen on äkillisesti menehtynyt tai sairastunut vakavaan sairauteen, parisuhde on päättynyt, elämäntilanne muuttunut ylitsepääsemättömän vaikeaksi tai työuupumus uhkaa.

Vuonna 2016 Suomen Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen tuli yli 177 000 soittoa. Mielenterveys on jokaisen perusoikeus. Sen toteutumista tuet, kun pyydät ja jaat apua.

Sirpa Tahko

Kirjoittaja on psykologi, työnohjaaja ja kipukroonikko. Hän kuuluu Suomen Kivuntutkimusyhdistykseen ja toimii aktiivisesti potilasjärjestöissä.