Pitkään valmisteltu biopankkilaki tulee voimaan ensi vuoden alusta. Laki on herättänyt vastustusta; sen on muun muassa epäilty vaikeuttavan tutkimusta. Myös kansalaisten tietosuojasta ja oikeuksista omiin tietoihinsa on oltu huolissaan.
– Nyt hyväksytty laki ei ole tutkijan unelma, mutta olen tyytyväinen, että se on vihdoin saatu aikaan, sanoo THL:n tutkimusprofessori Helena Kääriäinen.
Tutkijan kannalta oleellisin lain tuoma muutos on mahdollisuus koota näytteitä myös sellaisia tulevia tutkimustarpeita varten, jotka eivät näytteitä kootessa ole tiedossa.
Osa vanhoista patologian laitosten näytekokoelmista saattaa jäädä biopankkien ulkopuolelle. Tutkimuslaitokset ja yliopistosairaalat perustanevat omat biopankkinsa, mutta vaikkapa aluesairaaloilla ei välttämättä ole resursseja.
– Jotkut yliopistosairaalat ovat tosin jo ilmoittaneet, että heidän biopankkinsa sisältää aluesairaaloidenkin näytteet.
Myös yksittäisten tutkijoiden omat näytekokoelmat saattavat jäädä pois biopankeista. Kääriäisen mukaan tällaisissa kokoelmissa on kuitenkin vain pieni osa kaikista näytteistä, eivätkä ne tähänkään asti ole olleet laajasti tutkijoiden käytössä.
Vaikeutuuko harvinaisten tautien tutkimus?
Laki on laadittu ajatellen ensisijaisesti suuria näytemääriä, joita tarvitaan kansantautien tutkimuksessa. Harvinaisten tautien tutkijana Kääriäinen on ollut huolissaan patologian kokoelmista. Jossain vaiheessa näytti siltä, ettei biopankkien ulkopuolelle jääviä näytteitä saada tutkijoiden käyttöön Valviran luvalla kuten ennen.
– Nyt vaikuttaa siltä, että ainakin siirtymäaikana näytteitä voi saada Valviran luvalla silloin, kun niitä ei löydy biopankista. Myös tietyn potilaan näytteen voi saada, kun siihen on erityinen syy. Tosin laki on monimutkainen ja tulkinnat selviävät vasta ajan kuluessa.
Kääriäisen mielestä yksilön oikeudet on otettu laissa hyvin huomioon. Uusien näytteiden antajilta kysytään luvat näytteiden käyttöön henkilökohtaisesti.
– Monissa maissa riittää yleinen tiedotus siitä, että esimerkiksi sairaaloiden kudosnäytteitä, jotka jäävät yli potilasta tutkittaessa, voidaan kerätä biopankkiin. Suomessa on haluttu tehdä tiukempi lainsäädäntö.
Näytteen antajalla on oikeus saada näytteestään määritettyjä tietoja ja kieltää näytteensä käyttö. Kääriäisen mukaan kieltäytyminen on harvinaista.
– Suomalaiset ymmärtävät tavallisesti hyvin, että omien näytteiden ja tietojen antaminen tutkimuksen käyttöön takaa hoidon kehittymisen, Kääriäinen arvioi.
Sosiaali- ja terveysministeriöön on perustettu ohjausryhmä seuraamaan lain vaikutuksia.
– On hyvä, että lakia ollaan valmiita rukkaamaan sen mukaan, mikä käytännössä osoittautuu tarpeelliseksi.
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 42/12.
