Erektiohäiriölääkkeiden käyttö terhakassa nousussa

Erektiohäiriölääkkeiden käyttö terhakassa nousussa Kuva 1 / 1

Erektio on hermostollisesti säädelty tapahtuma, jossa verenkierron lisääntyminen paisuvais­kudoksessa laskimokierron sulkeuduttua johtaa siittimen jäykistymiseen. Erektiohäiriö, eli puutteellinen kyky saavuttaa ja pitää yllä erektio yhdynnän mahdollistavalla tavalla, on keski-ikäisten ja ikääntyvien miesten yleisin seksuaalihäiriö. Erektiohäiriön esiintyvyys vaihtelee epidemiologisten tutkimusten perusteella tutkimustavan ja väestön mukaan. Suomalaisessa ­aineistossa jopa kaksi kolmasosaa 50–70-vuotiaista miehistä on ilmoittanut kärsivänsä jonkinasteisesta erektio-ongelmasta neljänneksen arvioidessa häiriön keskivaikeaksi tai vaikeaksi. Sen sijaan ruotsalaisen tutkimuksen mukaan saman ikäryhmän miehistä alle puolet kärsii erektiohäiriöstä.

Erektiohäiriön esiintyvyys lisääntyy selvästi iän myötä ja on vahvasti yhteydessä sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyteen. Niinpä erektiohäiriölle altistavat tutut suomalaisten kansantautien riskitekijät: tupakointi, lihavuus, metabolinen oireyhtymä, valtimonkovettumistauti ja liikunnan puute. Myös eturauhassyövän hoidot, kuten radikaali eturauhasen poistoleikkaus ja sädehoito, altistavat erektiohäiriölle muun muassa hermo- ja verisuonivaurion vuoksi. Muita erektiohäiriön mahdollisia syitä ovat lääkehaittavaikutus, vamma tai psykogeeniset tekijät.

Usein erektiohäiriön perussyytä ei voida ­parantaa, vaan hoito valitaan oireenmukaisesti potilaan toiveet huomioon ottaen. Nykyisin ensilinjan hoitoa ovat suun kautta otettavat fosfodiesteraasi 5:n (PDE-5) estäjät. Suomessa tästä lääkeaineryhmästä ovat markkinoilla avanafiili, sildenafiili, tadalafiili ja vardenafiili, joista ensimmäisenä tuli markkinoille sildenafiili vuonna 1998.

Suurin osa potilaista maksaa erektiohäiriölääkkeensä kokonaan itse, ja vain hyvin pieni potilasjoukko saa Suomessa lääkkeestä sairausvakuutuskorvauksen. Vuonna 2014 erektiohäiriölääkkeistä sai korvausta noin 3 400 henkilöä, ja määrä on pysynyt suunnilleen samana viimeksi kuluneet viisi vuotta. Korvaus edellyttää, että potilaalla on objektiivisesti osoitettavissa oleva hermovauriosta johtuva vaikea erektiohäiriö. Korvattavien hoitoannosten määräksi on määritelty enintään kuusi annosta kuukaudessa.

Sildenafiilin kulutus on kasvanut hintojen laskiessa

Alkuperäinen sildenafiilivalmiste Viagra menetti patenttinsa useissa Euroopan maissa vuonna 2013, jolloin markkinoille tuli heti sen rinnakkaisvalmisteita. Suomessa rinnakkaisvalmisteet kuitenkin pääsivät markkinoille poikkeuksellisesti jo vuoden 2009 lopussa, koska Suomessa voimassa ollut Viagran menetelmäpatentti suojasi vain lääkeaineen valmistusmenetelmää. Toisella menetelmällä valmistetut sildenafiilia sisältävät lääkkeet pääsivät siis meillä markkinoille aiemmin kuin muualla.

Vuodesta 2010 alkaen sildenafiilin kulutus lähti Suomessa voimakkaaseen kasvuun. Sittemmin kulutus on viisinkertaistunut ja jatkaa yhä kasvuaan. Toiseksi käytetyimmän lääkeaineen, tadalafiilin, kulutus on vain noin viidennes sildenafiilin kulutuksesta ja on lievästi vähentynyt sildenafiilin kulutuksen käännyttyä kasvuun. Erektiohäiriön hoidossa käytettävien muiden lääkeaineiden (vardenafiili, avanafiili ja alprostadiili) kulutus on erittäin vähäistä eikä ole muuttunut kymmenen viime vuoden aikana.

Erektiohäiriölääkkeiden euromääräinen myynti puolestaan vähentyi noin 38 % vuosina 2009–11 ja on pysynyt tämän jälkeen suunnilleen samalla tasolla. Myynnin väheneminen johtuu pääasiassa sildenafiilin hintojen laskusta, mutta myös tadalafiilin myynti on vähentynyt 27 %.

Kun sildenafiili oli markkinoilla lääkeaineryhmänsä ainoana valmisteena, sen keskimääräinen tukkuhintainen pakkaushinta oli 50–60 euroa. Tadalafiilin ja vardenafiilin tultua markkinoille niiden keskimääräiset pakkaushinnat olivat hieman sildenafiilin pakkaushintaa halvemmat, mikä saattaa osittain johtua siitä, että alussa myytiin pienempiä pakkauskokoja. Sildenafiilin keskimääräinen hinta nousi hiukan, kun kilpailijat olivat tulleet markkinoille. Varsinainen hintakilpailu alkoi vasta geneeristen ­valmisteiden tultua markkinoille, jolloin sildenafiilin pakkaushinta romahti noin 75 eurosta alle 20 euroon.

Vuosina 2011–13 geneeristen viitehintajärjestelmään kuuluvien 100 mg:n sildenafiilivalmisteiden 12 tabletin pakkauksen hinta vaihteli jo välillä 13–20 euroa, ja vuoden 2015 loppuun mennessä sildenafiilin viitehinta oli laskenut 3,49 euroon. Kaikkein edullisimman valmisteen hinta oli huhtikuun 2016 alussa enää 1,84 euroa.

Erektiohäiriölääkkeiden kulutus suhteessa koko asukaslukuun on jo 2000-luvun puolivälissä ollut Suomessa selvästi suurempaa kuin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Kulutus on myös alkanut kasvaa muissa Pohjoismaissa hitaammin kuin Suomessa. Vuonna 2014 suomalaiset miehet käyttivät vuodessa 446 vuorokausiannosta / 100 miestä, kun ruotsalaiset miehet vastaavasti vain 141 annosta.

Pohdinta

Erektiota on pyritty vuosisatojen ajan vahvistamaan erilaisilla rohdoksilla ja apuvälineillä. Suun kautta otettavista lääkkeistä PDE-5:n estäjiä voidaan pitää ensimmäisinä selektiivisinä ja tehokkaina hoitomuotoina. Aluksi suurta julkisuutta saanut sildenafiili mullistikin erektiohäiriön hoidon 1990-luvun lopussa ja nousi helpon annostelun, hyvän siedettävyyden ja turvallisuuden vuoksi nopeasti suosioon. Lääkkeen markkinointi ei rajoittunut ainoastaan ”lääketieteellisten” erektiohäiriöiden ­hoitoon, vaan se asemoitiin hyvinkin laaja-alaiseksi ratkaisuksi pienten ohimenevien häiriöiden hoidossa.

Geneeristen valmisteiden aiheuttama hintojen lasku lisäsi sildenafiilin käyttöä Suomessa huomattavasti, joten sildenafiilin aluksi korkea hinta oli selvästi hidastanut valmisteen laajaa käyttöä aiemmin. Tanskassa ja Ruotsissa Viagran patentti raukesi vasta kesäkuussa 2013, ja sielläkin erektiohäiriölääkkeiden käyttö on juuri alkanut kasvaa. Koska sildenafiili ei eroa muista PDE-5:n estäjistä teholtaan tai haittavaikutuksiltaan, sen suosion ­syynä lienee muita saman terapiaryhmän lääkkeitä merkittävästi halvempi hinta. Erektiohäiriölääkkeiden käytön kasvuun on saattanut ­lisäksi vaikuttaa niiden epäsuora markkinointi yleisölle. Tällaisen reseptilääkkeiden markkinoinnin yhtenä ajatuksena on saada potilaat pyytämään tietyn lääkkeen reseptiä lääkäriltään, ja apuna käytetään muun muassa ­potilasinformaatiota sisältäviä internet-sivus­toja.

Kaikki lääkkeiden kulutus ei myöskään näy virallisissa tilastoissa: osan lääkkeistä potilaat tuovat itse ulkomailta ja tilaavat internetistä. Laittomia väyliä pitkin markkinoidut valmisteet ovat suurimmaksi osaksi väärennettyjä, ja erityisesti erektiohäiriölääkkeet ovat maailman väärennetyimpiä lääkkeitä. Näyttää siltä, ­että erektiohäiriölääkkeiden tarve on vieläkin suurempi kuin todennetulla lääkekulutuksella voidaan osoittaa. Ehkä lääkemääräystä pyritään kiertämään mukavuus- tai häveliäisyyssyistä. Apteekeissa on myös havaittu yksittäisiä henkilöitä, jotka ostavat suuria annoksia sildenafiilia, kun reseptillä on määrätty lääkkeitä ”vuoden annos”. On mahdollista, että osa tällä tavalla hankituista lääkkeistä menee katukauppaan.

Koska erektiohäiriön ja sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys liittyvät vahvasti toisiinsa, PDE-5:n estäjien suurempi kulutus Suomessa verrattuna Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan johtuu ainakin osittain myös sepelvaltimotaudin ja diabeteksen suuremmasta esiintyvyydestä Suomessa. Pelkän lääkehoidon yhteyteen ­pitäisikin aina liittää elämäntapaohjausta ja riskitekijöiden hallintaa. Tärkeintä on tällöin puuttua ylipainoon, tupakointiin, vähäiseen liikuntaan ja metabolisen oireyhtymän riskeihin. Myös hoitokulttuurien erot voivat olla yksi selitys Suomen merkittävästi suurempaan lääke­kulutukseen. Ehkä naapurimaissamme on enemmän motivaatiota ja resursseja vaikuttaa erektiohäiriön syihin ja ohjata potilaita lääkkeettömän hoidon piiriin.

Yhteenveto

Erektiohäiriölääkkeiden, erityisesti sildenafiilin, kulutus on moninkertaistunut Suomessa viidessä vuodessa. Kulutus on lähes kolminkertainen verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kulutuksen kasvun todennäköisin syy on sildenafiilin patentin raukeaminen. Suurempaa kulutusta kuin muissa Pohjoismaissa selittää myös ­sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien suuri esiintyvyys Suomessa.

PDE-5:n estäjät ovat tehokkaita ja turvallisia lääkkeitä erektiohäiriön hoitoon. Ne parantavat seksuaalielämän laatua, ja hoito on helppo toteuttaa. Tämä puoltaa lääkkeen määräämistä erektiohäiriön syystä riippumatta. Erektio­häiriöpotilaan sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskiä kartoittamalla voidaan kuitenkin varhaisessa vaiheessa puuttua sekä sairauden syihin että itse erektiohäiriöön.

Kirjoittajat:
Leena K Saastamoinen
FaT, dosentti, erikoistutkija
Kelan tutkimus

Sami Raatikainen
LL, urologian erikoislääkäri, proviisori
Kuopion yliopistollinen sairaala

Hannes Enlund
professori, tutkimuspäällikkö
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea

Sidonnaisuudet:
Leena Saastamoinen, Hannes Enlund: ei sidonnaisuuksia. Sami Raatikainen: matka-, majoitus- tai kokouskuluja, jotka eivät liity tähän artikkeliin (Amgen, Astellas, Bayer, Ferring, GSK, Olympus, Orion).

Kuva: Panthermedia

Lue myös:
Kipeä ja vaiettu impotenssi
Krooninen kipu ja seksuaalisuus on mahdollinen yhtälö!

Lääkärilehdessä julkaistu alkuperäinen artikkeli (SLL 17/2016) kirjallisuusviitteineen ja kuvioineen löytyy alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi