Genitaaliherpeksen eli sukuelinherpeksen aiheuttajia ovat pääasiassa kaksi Herpes simplex -virustyyppiä: HSV-1 ja HSV-2. Tyypillisesti HSV-2 on yleisempi genitaalialueen infektioiden aiheuttaja, kun taas HSV-1 yhdistetään useammin huuliherpekseen. Kuitenkin molemmat virustyypit voivat aiheuttaa infektion kummallakin alueella.
Tartunta tapahtuu yleensä suorassa ihokontaktissa, useimmiten seksuaalisen kanssakäymisen yhteydessä, jossa toisella osapuolella on aktiivinen herpesinfektio tai oireeton viruseritys.
Virus voi tarttua myös suuseksissä genitaalialueelle tai suusta genitaalialueelle.
On tärkeää huomata, että tartunta voi tapahtua, vaikka oireita ei olisikaan näkyvissä, sillä virus voi ajoittain erittyä iholta oireettomasti.
Genitaaliherpes on krooninen virusinfektio, mikä tarkoittaa, että virus jää elimistöön tartunnan jälkeen ja voi aktivoitua myöhemmin aiheuttaen uusia oirejaksoja. Vaikka parantavaa hoitoa ei ole, oireita voidaan lievittää lääkkeillä ja uusiutumista ehkäistä.
Genitaaliherpeksen oireet
Ensimmäinen genitaaliherpestartunta voi olla voimakkaampi ja kestää pidempään kuin myöhemmät uusiutumiset.
Oireet ilmestyvät yleensä 2–12 päivän kuluttua tartunnasta. Tyypillisiä oireita ovat:
- pienet ja kipeät rakkulat geenitaalialueella, (emättimessä, kohdunkaulassa, peniksessä, terskassa, esinahassa), peräaukon ympärillä, pakaroissa tai reisissä
- rakkulat rikkoutuvat ja muodostavat kivuliaita haavaumia, jotka voivat kirvellä, kutista ja aristaa
Ensimmäiseen infektioon voi liittyä myös yleisoireita, kuten kuumetta, päänsärkyä, lihaskipuja ja imusolmukkeiden suurenemista nivusissa.
Virtsaaminen voi olla kivuliasta, erityisesti jos haavaumia on virtsaputken suulla.
Uusiutuvat herpesoireet ovat usein lievempiä ja lyhyempiä kuin ensitartunta. Ennen rakkuloiden ilmestymistä voi esiintyä ennakko-oireita, kuten paikallista kutinaa, kihelmöintiä tai hermosärkyä.
Genitaaliherpeksen toteaminen ja hoito
Genitaaliherpes diagnosoidaan yleensä oireiden perusteella. Tarvittaessa lääkäri voi ottaa näytteen rakkuloista tai haavaumista virusviljelyä tai nukleiinihappotestia (PCR) varten, jolla voidaan varmistaa virustyyppi.
Tällä hetkellä ei ole olemassa parantavaa hoitoa genitaaliherpekseen. Kuitenkin viruslääkkeillä, kuten asikloviirilla, valasikloviirilla ja famsikloviirilla, voidaan tehokkaasti lievittää oireita, lyhentää oirejakson kestoa ja vähentää viruksen erittymistä. Lääkkeitä voidaan käyttää oireiden puhjetessa tai estolääkityksenä, jos uusiutuvia oireita on usein.
Itsehoitona oireiden lievittämiseen voi käyttää esimerkiksi löysiä vaatteita, välttää hankausta ja tarvittaessa käyttää paikallisesti puuduttavia voiteita kivun lievittämiseen.
Genitaaliherpes ja raskaus
Raskauden aikana genitaaliherpes voi aiheuttaa riskejä sekä äidille että lapselle. Ensimmäinen herpesinfektio raskauden loppuvaiheessa on erityisen huolestuttava, sillä se voi lisätä vastasyntyneen herpesinfektion riskiä synnytyksen aikana.
Jos äidillä on tiedossa oleva herpesinfektio, synnytystapaa ja lääkitystä voidaan suunnitella riskien minimoimiseksi.
Raskaana olevien naisten, joilla on ollut tai epäillään herpesinfektiota, tulisi aina keskustella asiasta lääkärin kanssa.
Genitaaliherpeksen ehkäisy
Kondomin käyttö yhdynnässä voi vähentää genitaaliherpeksen tartuntariskiä, mutta se ei anna täydellistä suojaa, sillä virus voi esiintyä myös kondomin peittämättömillä ihoalueilla.
Avoimuus seksikumppaneiden kanssa on tärkeää. Vaikka genitaaliherpes on yleinen, siihen voi liittyä häpeää ja ahdistusta.
