Vuoden alusta toteutunut potilaiden vapaa liikkuvuus EU-maissa edellyttää, että Suomessa määritellään terveydenhuollon kansallinen palveluvalikoima. Sen perusteella ratkaistaan, korvataanko ulkomailta hoitoa hakevien potilaiden hoito verovaroin.
– Samalla tulemme määritelleeksi, mitä hoitoa Suomen rajojen sisäpuolella pitää olla tarjolla Suomessa asuville, sanoo ylilääkäri, dosentti Jaana Leipälä THL:sta. Hänet on nimitetty valikoimaa määrittävän toimielimen pääsihteeriksi helmikuun alusta alkaen. Leipälä on perehtynyt erityisesti terveydenhuollon menetelmien arviointiin.
Valmistelutyöhön rekrytoidaan lisäksi kaksi erityisasiantuntijaa.
– Suomen terveydenhuollon palveluvalikoiman sisältöä ei ole aikaisemmin määritelty järjestelmällisesti, läpinäkyvästi ja selvästi sovituin perustein. Nyt siihen ohjaa EU:n potilasdirektiivi. Samalla päädytään väistämättä terveydenhuollon priorisointikysymykseen: valikoimaan otetaan palveluja, jotka katsotaan niin vaikuttaviksi, turvallisiksi ja kustannuksiltaan hyväksyttäviksi, että niiden pitäisi olla tarjolla kaikille.
Monissa muissa EU-maissa terveydenhuollon palveluvalikoima on jo määritelty terveydenhuollon vakuutuspohjaisen järjestelmän takia.
Nollapisteestä ei silti Suomessakaan lähdetä.
– Voimme hyödyntää olemassa olevia säädöksiä, kansallisia ohjeita ja suosituksia. Meillä on Kelan korvauspäätöksiä, kiireettömän hoidon kriteerit sekä Käypä hoito - ja Halo-suosituksia. Niiden hyödyntämiseksi ja täydentämiseksi luodaan nyt järjestelmällinen prosessi, jossa päätökset tehdään tietoon perustuen. Myös käytettävissä olevat resurssit on otettava huomioon.
Leipälä korostaa, ettei palveluvalikoimaa voi määritellä kerralla valmiiksi, koska terveydenhuollon menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Uutta tietoa ja näyttöä kertyy, ja vanhentuneita menetelmiä on poistettava käytöstä.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva: Mikko Käkelä
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
