Kinoloni- ja fluorokinoloniantibioottien käyttöä rajoitetaan EU:ssa

Euroopan komissio vahvisti EMA:n syksyisen suosituksen.

Kinoloni- ja fluorokinoloniantibioottien käyttöä rajoitetaan EU:ssa Kuva 1 / 1

Kinoloni- ja fluorokinoloniantibioottien käyttöä rajoitetaan niihin liittyvien pitkäaikaisten haittojen johdosta. Euroopan komissio on tehnyt asiasta laillisesti sitovan päätöksen perustuen Euroopan lääkeviraston suositukseen. Lääkkeiden on havaittu aiheuttavan vakavia ja pitkäkestoisia haittavaikutuksia lihaksiin, jänteisiin, niveliin ja hermostoon.

Päätös koskee suun kautta, injektiona tai inhalaationa annettavien kinoloni- ja fluorokinoloniantibioottien käyttöä ja myyntiä.

Komission mukaan sinoksasiinia, flumekiinia, nalidiksiinihappoa ja pipemidihappoa sisältävien lääkevalmisteiden myyntiluvat on peruutettava.

Markkinoilla olevien fluorokinoloniantibioottien käyttöä rajoitetaan. Komission päätöksen mukaan niitä ei tule käyttää muun muassa sellaisten infektioiden hoitamiseen, jotka saattavat parantua ilman hoitoa tai jotka eivät ole vakavia, muiden kuin bakteeriperäisten infektioiden hoitamiseen eikä lievien tai kohtalaisen vakavien bakteeri-infektioiden hoitamiseen.

Fluorokinolonihoito on keskeytettävä heti, jos ilmaantuu merkkejä jännekivusta tai -tulehduksesta, ohjeistaa EMA. Potilaita on kehotettava lopettamaan fluorokinolonihoito ja kertomaan lääkärille, jos heillä on neuropatiaoireita, kuten kipua, polttelua, kihelmöintiä, tunnottomuutta tai heikkoutta.

EU:ssa käytetään kinoloneja ja fluorokinoloneja yli 120 käyttöaiheessa, joita ovat esimerkiksi erityyppiset virtsateiden, hengitysteiden, sukupuolielinten, maha-suolikanavan, ihon, luuston ja nivelten infektiot. Yleisimpiä tämän luokan käytettyjä lääkkeitä ovat siprofloksasiini, levofloksasiini, moksifloksasiini, norfloksasiini ja ofloksasiini.

Kinoloniryhmän lääkkeitä ei ole myynnissä Suomessa.

Kinolonien ja fluorokinolonien arviointi aloitettiin Euroopan lääkevirastossa helmikuussa 2017.

Kirjoittaja
Tiiamari Pennanen
toimittaja

Kuva
Fotolia

Artikkeli on julkaistu alun perin Lääkärilehdessä 11.4.2019.

Oletko jo lukenut nämä?