Koulutus ja tulotaso yhteydessä asenteisiin HPV-rokotusta kohtaan

Koulutus ja tulotaso yhteydessä asenteisiin HPV-rokotusta kohtaan Kuva 1 / 1

Espoossa ja Oulussa tehdyssä kyselytutkimuksessa matalamman koulutus- ja tulotason perheiden äidit suhtautuivat HPV-rokotukseen kriittisesti useammin kuin paremmassa asemassa olevien perheiden äidit.

HPV-rokote tuli osaksi Suomen kansallista rokotusohjelmaa marraskuussa 2013. Se on tarkoitettu 11–12-vuotiaille tytöille ja kahden ensimmäisen rokotusohjelmavuoden aikana täydentävästi 13–15-vuotiaille tytöille. Kolmen rokotuksen sarja annetaan osana kouluterveydenhuoltoa.

HPV-rokotteen tuloa rokotusohjelmaan saatteli negatiivinen julkisuus. Erityisesti sosiaalisessa mediassa levisi väitteitä, että rokote ei olisi turvallinen ja että sillä olisi vakavia haittavaikutuksia. Väitteet aiheuttivat epätietoisuutta ja huolta tyttöjen ja heidän vanhempiensa keskuudessa.

THL:n tilastojen mukaan ensimmäisen vuoden aikana HPV-rokotuskattavuus ensimmäisen rokoteannoksen osalta oli valtakunnallisesti keskimäärin 70 %, mutta kattavuus vaihteli ­alueellisesti paljon, 40 %:sta 85 %:iin.

Espoossa ja Oulussa tehtiin syksyllä 2014 verkkokysely äitien tiedoista ja asenteista HPV-rokotusta kohtaan. Nämä kaksi kaupunkia antoivat mahdollisuuden myös uskonnollisen vakaumuksen merkityksen arvioimiseen. Kohteiksi valittiin yhtenäiskouluja eri puolilta Espoota ja Oulua, sillä niistä oli mahdollista parhaiten tavoittaa 6.–9.-luokkalaisten tyttöjen äitejä. Tutkimus tehtiin vain suomeksi. Tutkimukseen osallistuneiden koulujen rehtori laittoi saatekirjeen ja linkin sähköiseen kyselylomakkeeseen koulun Wilma-järjestelmään. Tutkimusluvat hankittiin myös Espoon ja Oulun kaupungeilta sekä Turun yliopiston eettiseltä toimikunnalta. Vastauksia saatiin 685, niistä 44 % oli Espoosta ja 56 % Oulusta.

Perheen asema taustavaikuttajana

Myönteisimmin HPV-rokotteeseen suhtautuvat (34,4 %, n = 232) olivat päättäneet ottaa rokotteen tyttärelleen ja olisivat valmiit maksamaankin siitä, jos se ei olisi osa kansallista rokotusohjelmaa. Toinenkin ryhmä (40,1 %, n = 272) oli valmis ottamaan rokotteen tyttärelleen, mutta ei kuitenkaan olisi ollut valmis maksamaan siitä. Kolmas ryhmä (25,6 %, n = 172) suhtautui rokotteeseen kaikkein kriittisimmin eikä halunnut ottaa rokotetta tyttärelleen tai vielä mietti päätöstään.

Tulosten perusteella korkeampi koulutus, parempi ammattiasema ja korkea tulotaso lisäsivät vastaajan myönteisyyttä HPV-rokotetta kohtaan. HPV-rokotteeseen myönteisesti suhtautuvat luottivat erittäin paljon Suomen ja Euroopan terveysviranomaisiin ja terveydenhuollon ammattilaisiin. HPV-rokotteeseen kriittisesti suhtautuvat olivat vähemmän koulutettuja, alemmassa ammattiasemassa ja heidän tulotasonsa oli matalampi. Tässä ryhmässä luottamus viranomaisiin ja terveydenhuollon ammattilaisiin oli selvästi heikompi kuin HPV-rokotteeseen myönteisesti suhtautuvassa ryhmässä.

Uskonnollisuus näytti tämän tutkimuksen perusteella lisäävän vastaajan kriittistä asennetta HPV-rokotetta kohtaan. Kaikissa vastaajaryhmissä, mutta korostuneesti HPV-rokotteeseen kriittisesti suhtautuvassa ryhmässä pelko haittavaikutuksista, erityisesti odottamattomista ja pitkällä aikavälillä esiin tulevista, oli yleisin HPV-rokotteeseen liitetty negatiivinen asia. HPV-rokotteen uutuus huoletti ja sen tarpeellisuus kyseenalaistettiin, samoin rokotusikä ja se, miksi vain tytöt rokotetaan.

Selviä asenne- tai tietoeroja kaupunkien välillä oli vähän. Kaksi kolmesta vastaajasta oli oman ilmoituksensa perusteella saanut tarpeeksi tietoa HPV-rokotteesta. Yli 90 % vastaajista oli kuullut HPV-infektiosta ja yli puolet vastaajista tiesi sen olevan hyvin yleinen. THL:n kotiin lähettämä kirje ennen HPV-rokotusten alkamista oli tärkein tietolähde (55 %).

Koska tutkimusaineistona oli vapaaehtoisten näyte, kyselyyn vastasi todennäköisesti eniten sellaisia henkilöitä, joilla on kiinnostusta aihetta kohtaan, joko myönteistä tai kriittistä. Rokotusmyönteisyyden määritelmä edellytti sitä, että vastaaja on valmis ostamaan rokotteen. Osto­halukkuus yleensä lisääntyy tulotason noustessa, joten myönteisesti HPV-rokotukseen suhtautuviin saattoi tutkimuksen valikoitua muita varakkaampia. Yleistäviä päätelmiä kaikkien 6.–9.-luokkalaisten tyttöjen äitien asenteista ei voida tehdä eivätkä tulokset välttämättä kuvaa vastaajan asenteita kaikkia rokotteita kohtaan. Esimerkiksi HPV-rokotekriittisistäkin vastaajista yli puolet oli ottanut itselleen tai perheenjäsenelleen jonkin rokotusohjelman ulkopuolisen rokotteen, useimmin hepatiitti- tai puutiaisaivokuumerokotteen.

Vaikuttamisen haasteet

On huolestuttavaa, että tämän tutkimuksen perusteella parhaimmin yhteiskunnassa muutenkin pärjäävät perheet ottavat HPV-rokotteen tyttärelleen, mutta yhteiskunnalliselta asemaltaan, koulutukseltaan ja tulotasoltaan alemmalle tasolle jäävät perheet todennäköisemmin suhtautuvat HPV-rokotteeseen kriittisesti ja eri syistä jättävät ottamatta rokotteen tyttärelleen. Tämä valinta heijastuu tyttärien terveyteen kauas tulevaisuudessa. Kansallisen rokotusohjelman yksi tavoite on tasapuolisuus ja kattava suoja koko ikäluokalle perheen asemasta riippumatta. HPV-rokotuksissa tämä ei näytä toteutuvan.

Rokotevastaisuutta on aina ollut olemassa, mutta nykyään se vaikuttaa olevan entistä enemmän esillä ja näkyvämpää. Haasteena onkin, miten ja millaisella viestillä saavuttaa HPV-rokotteeseen kaikkein kriittisimmin suhtautuvat perheet ja miten heidän asenteisiinsa ja rokotuspäätöksiin pystytään vaikuttamaan. Asenteisiin rokotteita kohtaan on vaikuttamassa monenlaisia tekijöitä eivätkä ne ole helposti selitettävissä. Ei siis löydy yhtä yksittäistä tekijää eikä yhtä yksittäistä vaikutuskanavaa, jonka kautta ihmiset tavoitetaan. Luottamus asiantuntija-auktoriteetteihin ei ole enää 2010-luvulla niin vahva kuin aikaisemmin. Vapaat tiedotuskanavat, joissa kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana, haastavat perinteiset tietolähteet. Tieteellinen, tutkittu tieto jää helposti internetissä leviävien huhujen ja väitteiden jalkoihin.

Pauliina Leivo
FM, farmaseutti

Hanna Nohynek
LT, ylilääkäri
THL, Rokotusohjelmayksikkö

Veikko Launis
FT, professori
Turun yliopisto

Kuva: Pixmac

Julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/16

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi