Kun potilaalta pyydetään anteeksi

Kun potilaalta pyydetään anteeksi Kuva 1 / 1

Tapaus 1.

Potilaan hoidossa oli tapahtunut poikkeama, josta lääkäri oli kertonut hänelle ja samalla pyytänyt tapahtunutta anteeksi. Potilas oli tullut epäluuloiseksi ja kertonut tekevänsä asiasta valituksen, koska hän epäili lääkärin anteeksipyynnöllään peittelevän vakavaa virhettä.

Tapaus 2.

Kurkunpään arpimaista muutosta hoidettiin inflammatorisena metotreksaatilla ilman ­vastetta. Alkuperäinen koepala tutkittiin uudelleen, jolloin siinä todettiin viitteitä pahanlaatuisesta kasvaimesta. Otettiin uudet koe­palat, jotka vahvistivat syöpädiagnoosin. Hoi­tava lääkäri kertoi potilaalle tapahtuneesta virheestä. Potilaalta pyydettiin anteeksi, ja hänet ohjattiin tekemään ilmoitus hoitovirheestä ­Potilasvakuutuskeskukseen (PVK), joka ­maksoi korvauksen. Potilas sai kemosädehoidon ja toipui, lääkärille hän toimitti pullon samp­panjaa.

Mitä laki sanoo?

Edellä olevista esimerkeistä käy ilmi, kuinka tärkeä ja toisaalta vielä vähän käytetty sana ”anteeksi” on lääkärin ja potilaan välisessä kommunikaatiossa. Ensimmäisessä tapauksessa potilaalla ei ehkä ollut kovin luottamuksellista suhdetta lääkärinsä, ja anteeksipyyntö saattoi olla ”liian hyvää ollakseen totta”. Toisessa esimerkissä palkkio oli ruhtinaallinen, vaikka toimittiin vain hyvän kliinisen tavan mukaisesti ja noudatettiin lakia.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/ 785) edellyttää, että terveyden- ja sairaanhoitoonsa tai kohteluunsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus. Toimintayksikön on myös tiedotettava potilailleen muistutus­oikeudesta riittävällä tavalla sekä järjestettävä muistutuksen tekeminen mahdollisimman vaivattomaksi. Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata esimerkiksi potilasvahinkolaissa (585/1986) tarkoitettu vastuu potilasvahingosta, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä. Toisen esimerkin potilas ei tehnyt muistutusta, mutta lääkäri arvioi, että asia kannattaisi viedä Potilasvakuutuskeskuksen käsittelyyn. Vasta rohkaisun jälkeen potilas teki vahinkoilmoituksen.

Pohdinta

Jos potilas-lääkärisuhde on hyvä, potilas saattaa vahingon tapahduttua tuntea myötätuntoa lääkäriään kohtaan ja ajatella, ettei hän halua hankaloittaa tämän asemaa vahinkoilmoituksellaan. Toisaalta potilasta voi pelottaa ”valittajan maine”, joka saattaisi vaikuttaa hoitosuhteeseen myöhemmin. Siksi on tärkeää korostaa, että Potilasvakuutuskeskuksen käsittelyssä ei etsitä syyllisiä ja että ulkopuolinen neutraali arvio vahinkotapahtumasta auttaa kaikkia osapuolia selviytymään. On hyvä myös muistaa, ettei potilasvakuutuskeskuksen ratkaisuja pidä ennakoida lupaamalla potilaalle todennäköisiä korvauksia. Virheen tutkinta saattaa paljastaa seikkoja, jotka estävät korvauksen saamisen, vaikka pikaisesti ajateltuna tapaus kuulostaisikin korvattavalta potilasvahingolta.

Potilaat ovat varsin tietoisia terveyden- ja sairaanhoidon haittatapahtumista. Joissakin tutkimuksissa miltei puolet potilaista oli kokenut potilasturvallisuutta vaarantavan tapahtuman joko omassa tai perheenjäsenensä hoidossa. Schwappachin ym. laajassa 20 000 potilaan aineistossa 11,2 % oli raportoinut hoitovirheistä (1). Potilaiden käsitys hoitovirheistä on lavea, ja kommunikaatio-ongelmia, empatian puutetta sekä väistämättömiä hoitojen tunnettuja riskejäkin saatetaan niiden toteuduttua pitää hoitovirheinä.

Haittatapahtumien vaikutuksia potilaisiin on tutkittu haastattelemalla heitä haittatapahtuman jälkeen tai kysymällä mielipiteitä kuvitelluista tilanteista. Näiden perusteella perusteellinen ja avoin selvitys haitasta ennakoi positiivisempaa suhtautumista. Toisaalta Blendonin ym. tutkimuksessa 69 % haastatelluista potilaista halusi, että lääkäriä syytetään kuolemaan johtaneista hoitovirheistä (2). Lääkärillä ja terveydenhuollon yksiköillä on kuitenkin eettinen velvollisuus myöntää potilaan hoidossa tapahtuneet haitat ja käsitellä niitä avoimesti (3). Vain jos potilas kokee anteeksipyynnön aidoksi, hänen pettymyksensä sekä vihan ja kaunan tunteensa voivat lievittyä ja luottamus hoitosuhteeseen saattaa palautua paremmin. Virheen tehneen lääkärin selviytyminen syyllisyyden tunteesta helpottuu, kun hän kokee saaneensa anteeksi.

Haittatapahtumista kerrotaan potilaille tutkimusten mukaan harvoin, ja vain noin kolmasosalle annetaan selvitys haitan tapahduttua. Selvityksen antamatta jättäminen ohjaa potilaan etsimään tietoa internetistä tai hakeutumaan hoitoon muualle, jolloin asia jää selvittämättä yksikössä, jossa virhe tapahtui. Vahingon kärsinyt potilas toivoo, että hänen kokemastaan opitaan, jotta muille ei sattuisi vastaavaa. Potilaille on tärkeää, että vakavista haitoista kerrotaan myös ulkopuolisille tahoille, kuten valvonta- ja hallintoviranomaisille (4). Suomen terveydenhuoltojärjestelmässä hoidon haittojen systemaattinen kirjaaminen on edelleen puutteellista, ja siitä on merkittävää haittaa niin hallinnollisesta kuin virheistä oppimisenkin näkökulmasta.

Mitä viisas oppii?

• Hoidon haitasta kannattaa kertoa potilaalle avoimesti ja pyytää anteeksi tapahtunutta.
• Laki potilaan oikeuksista edellyttää, että potilasta ohjataan tekemään ilmoitus Potilasvakuutus­keskukselle, jos hoidossa tapahtuu haitta, joka saattaisi olla potilasvahinko.
• Hoidon haittojen kirjaus on puutteellista, mikä hankaloittaa sekä niistä oppimista että haittatiedon muuta hyödyntämistä terveydenhuollossa.

Toimittaneet:

Marina Kinnunen
hallintoylihoitaja, Vaasan sairaanhoitopiiri

Pasi Lahtinen
erikoislääkäri
Pohjois-savon sairaanhoitopiiri

Leena-Maija Aaltonen
osastonylilääkäri, HYKS:n korva-, nenä ja kurkkutautien klinikka

Risto P. Roine
potilasturvallisuuden professori, Itä-Suomen yliopisto,
arviointiylilääkäri, HUS
PSSHP

Pertti Mustajoki
sisätautilääkäri

Kirjallisuutta

1. Schwappach DL. Risk factors for patient-reported medical errors in eleven countries. Health Expect 2014;17:321–31.
2. Blendon RJ, Des Roches CM, Brodie PH ym. Views of practicing physicians and the public on medical errors. N Engl J Med 2002; 347:1933–9.
3. Pasternack A, Kinnunen M. Kun haitta on sattunut, on anteeksipyynnön aika. Suom Lääkäril 2010;65:2026–30.
4. Lahtinen P. Vakavan haittatapahtuman vastuullinen käsittely Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. UEF EMBA kehittämistyö. Itä-Suomen yliopisto 2015.

Kuva: Panthermedia

Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 6/2016 julkaistuun artikkeliin.

Oletko jo lukenut nämä?