Lapsen ahmintahäiriö näkyy magneettikuvissa harmaan aineen poikkeavuutena

Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö.

Esimurrosikäisillä ahmintahäiriöpotilailla (binge eating disorder, BED) todettiin muutoksia aivojen harmaan aineen tiheydessä verrattuna terveisiin ikätovereihin. Ahmintahäiriöön liittyy toistuvaa, suurten ruokamäärien nopeaa, kohtauksittaista ahmintaa ilman kompensaatiokäyttäytymistä, ja ahminta aiheuttaa ahdistuneisuutta ja negatiivisia tunteita, esimerkiksi itseinhoa, masentuneisuutta ja syyllisyyttä.

Koko aivojen magneettitutkimuksen analyysimenetelmällä (voxel based morphometry, VBM) kartoitettiin varhain alkaneeseen ahmintahäiriöön liittyviä löydöksiä. Kohorttitutkimukseen osallistui 71 ahmintahäiriöpotilasta (9–10 v, poikia 53 %) ja 74 verrokkia (ikä, kehitys ja painoindeksi huomioitu).

Ahmintahäiriöpotilailla havaittiin lisääntynyt aivokuoren harmaan aineen tiheys prefrontaali-, parietaali- ja temporaalialueilla. Viitteitä harmaan alueen vähentyneestä tiheydestä ei todettu eikä subkortikaalisia muutoksia.

Palkitsemista (orbitofrontaalinen korteksi) ja inhibitorista kontrollia (dorsolateraalinen prefrontaalinen korteksi) säätelevien aivoalueiden ja harmaan aineen tiheyden välillä havaittiin ahmintahäiriöpotilailla negatiivinen yhteys.

Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillinen syömishäiriö. Sen ajatellaan kehittyvän, kun syöminen aiheuttaa voimakkaita mielihyvän ja palkitsemisen tunteita. Silloin tahto syödä voimistuu ja syöminen jatkuu inhibitorisen kontrollin ollessa heikentynyt. Tässä tutkimuksessa raportoidut muutokset palkitsemisen ja inhibitiosäätelyn alueilla tukevat ajatusta.

Murray SB, Duval CJ, Balkchyan AA ym. Regional gray matter abnormalities in pre-adolescent binge eating disorder: A voxel-based morphometry study. Psychiatry Res 2022;310:114473. doi: 10.1016/j.psychres.2022.114473

Nina Kaseva

Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi