Lyhyet ja pitkät psykoterapiat edellyttävät erilaisia ominaisuuksia terapeutilta

Psykoterapeutin aktiivinen ja tilanteeseen tarttuva vuorovaikutustyyli osoittautui hyödylliseksi erityisesti lyhyissä terapioissa. Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaikutustyyli oli puolestaan hyödyllisempää pitkässä, noin kolme vuotta kestävässä terapiassa.

Psykoterapeutin aktiivinen ja tilanteeseen tarttuva vuorovaikutustyyli osoittautui hyödylliseksi erityisesti lyhyissä terapioissa, jotka kestivät noin puoli vuotta. Harkitseva, varovainen ja hienotunteinen vuorovaikutustyyli oli puolestaan hyödyllisempää pitkässä, noin kolme vuotta kestävässä terapiassa. Lisäksi terapeutin vähäisemmät ammatillisen taitavuuden ja vähäisemmät mielihyvän kokemukset työssä vaikuttivat haitallisilta erityisesti lyhyissä terapioissa.

Tähän tulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Helsingin Psykoterapiatutkimus-ohjelmassa työskentelevä tutkija Erkki Heinonen tuoreessa väitöstutkimuksessaan. Hän selvitti sekä terapeuttien ammatillisten että henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutusta potilaiden kanssa muodostuviin yhteistyösuhteisiin ja terapian tuloksellisuuteen.

Heinosen mukaan tuloksellisten terapeuttien ammatilliset ja henkilökohtaiset ominaisuudet saattavat limittyä monimutkaisesti toisiinsa.

– Tämä näkyi erityisesti psykoanalyysissa, jossa hyviä hoitotuloksia saavuttivat sellaiset terapeutit, jotka olivat ammatillisesti pidättyviä, mutta henkilökohtaiselta vuorovaikutustyyliltään läsnä olevia, Heinonen toteaa.

Heinosen tutkimustulokset pohjautuivat kansainvälisestikin mittavan Helsingin Psykoterapiatutkimuksen viiden vuoden seuranta-aineistoon. Tutkimus on tiettävästi ainoa, jossa on kyetty vertailemaan lyhyiden ja pitkien psykoterapioiden vaikuttavuutta. Vuonna 1994 alkaneessa hankkeessa 326 masennus- ja ahdistuneisuushäiriöstä kärsivää aikuista satunnaistettiin joko noin puoli vuotta kestäneisiin, lyhyeen ratkaisukeskeiseen tai lyhyeen psykodynaamiseen terapiaan, sekä noin kolme vuotta kestäneeseen, pitkäkestoiseen psykodynaamiseen terapiaan. Lisäksi 41 potilasta valikoitui omasta aloitteestaan noin viisi vuotta kestäneeseen psykoanalyysiin. Hoidoista vastasi 71 terapeuttia pääkaupunkiseudulta. He arvioivat sekä ammatillisia ominaisuuksiaan että kokemuksiaan ja vuorovaikutustyyliään omissa ihmissuhteissaan ennen terapioiden aloittamista.

Suomalaisaineiston lisäksi Heinonen hyödynsi väitöstyössään laajaa kansainvälistä aineistoa, joka käsitti yli 10 000 terapeuttia yli 40 maasta. Tämän osatyön hän teki Chicagon yliopistossa.

Psykoterapeuttien yksilöllisistä ominaisuuksista on edelleen varsin vähän tutkimustietoa, ja tulosten vahvistamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta. Tutkimuksen tuloksista voi olla hyötyä psykoterapeuttien koulutuksessa ja työnohjauksen kehittämisessä. Jos terapeuttien yksilölliset ominaisuudet ja eri terapiamuodot pystytään sovittamaan entistä paremmin yhteen, myös terapiatyön laatu ja tuloksellisuus paranevat.

Erkki Heinosen väitöstutkimus ja sen osajulkaisut ovat saaneet useita kansainvälisiä palkintoja.

Psykologian maisteri Erkki Heinonen väittelee lauantaina 22.3. Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Therapists` professional and personal characteristics as predictors of working alliance and outcome in psychotherapy.

Kuva: Panthermedia