Lääkärilehdessä oli hiljattain artikkeli, jossa todettiin, ettei lyhytterapeutin nimike ole suojattu ja arvosteltiin koko ammattikuntaa (julkaistu Potilaan Lääkärilehdessä 19.3.2023)
Olen samaa mieltä siitä, että lyhytterapeutti nimike ja koulutuspohja olisi hyvä saada suojatuksi Valviran valvontaan.
Lyhytterapeuttien ja psykoterapeuttien vastakkainasettelua en sen sijaan käsitä. En myöskään sitä, miksi lyhytterapeutilla pitäisi olla sosiaali- tai terveydenhuoltoalan pohjakoulutus.
Suomen henkistä pahoinvointia voi verrata sotatilaan, jossa loukkaantuneita tulee ovista ja ikkunoista.
Suomen henkistä pahoinvointia voi verrata sotatilaan, jossa loukkaantuneita tulee ovista ja ikkunoista. Sodassa lievemmin haavoittuneita hoitavat ne, jotka ymmärtävät haavojen sidontaa. Osaavampi resurssi säästyy siten vakavasti haavoittuneille.
Samankaltainen työnjako voisi vallita lyhyt- ja psykoterapeuttien välillä.
Psykoterapeuttien koulutus on pitkä ja kallis. Heitä emme saa tähän hätään riittävästi. Pahoinvoinnin yhteiskunnallisiin juurisyihin puuttuminen taas vaatisi poliittista päätöksentekoa eikä se tapahdu hetkessä – jos ollenkaan.
Mitä jää jäljelle?
Tarvitaan koulutettuja henkilöitä ratkomaan pienempiä ongelmia ja antamaan ensiapua isoissa. Kaikki elämän kolhut eivät vaadi monen vuoden psykoterapiaa. Usein riittää kun on joku, kenen puoleen kääntyä matalalla kynnyksellä kun ajatukset junnaavat paikallaan. Muutama tukikäynti auttaa eteenpäin. Vakavassa pahoinvoinnissa tuki helpottaisi hoidon odottamista, joka voi kestää 1–2 vuotta.
Koulutettu lyhytterapeutti tarjoaa ratkaisun molempiin tilanteisiin.
Lyhytterapeutin koulutus on noin 60 opintopistettä. Siinä opetetaan tunnistamaan mielen sairauksia ja harjoitellaan käyttämään työkaluja, joiden avulla asiakas voi löytää ratkaisukeinoja pahoinvointiinsa.
Tämä on mielestäni riittävä ensiapukoulutus.
Pidän jopa rikkautena sitä, että koulutukseen hakeutuu ihmisiä eri taustoilla ja pohjakoulutuksilla. Muusikon pahoinvointi saattaa olla erilaista kuin muurarin. Kun pohjakoulutus olisi selvästi esillä, asiakkaalla olisi valinnan mahdollisuus.
Ehdotan että lopetamme vastakkainasettelun ja yhdistämme voimamme pahoinvoinnin vastaiseen taisteluun.
Lyhytterapeutin nimike voitaisiin suojella ja asettaa sille selkeät koulutusvaatimukset. Tiedottamisella ja opastamisella voitaisiin ohjata tavallisia ihmisiä hakeutumaan oikeanlaisiin palveluihin.
Työnjakoa selkiyttämällä ja yhteistoimintaa lisäämällä kaikki resurssit saadaan järkevään käyttöön. Asiakkaista ei varmasti tule pulaa.
Kirjoittaja on LL, lastentautien erikoislääkäri ja koulutettu lyhytterapeutti.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
