Minnesota-hoito tähtää täysraittiuteen

Minnesota-hoito  tähtää täysraittiuteen Kuva 1 / 1

Minnesota-hoidossa alko­holistia autetaan vähitellen näkemään juomisensa seuraukset. Terapia­ryhmiä vetävät toipuneet alkoholistit, joilla on hoidon ideologian mukaan ­syvin asiantuntemus alkoholismista.

– Minnesota-hoito perustuu todellisuusterapiaan. Hoidamme alkoholismia sairautena, mutta emme paikkaa alkoholin käytön seurauksia. Alkoholisti on vastuussa toipumisestaan, ei sairastumisestaan, toteaa päihdeterapeutti, Minnesota-hoito Oy:n toimitusjohtaja Olli Alho.

Hoito eroaa muista Suomessa käytetyistä hoitomenetelmistä siinä, että kaikki työntekijät ovat toipuneita alkoholisteja. Erilaista on myös se, että Minnesota-hoidossa ei puhuta alkoholin kohtuullisesta käytöstä.

– Alkoholin kohtuullista käyttöä ei ­yksinkertaisesti ole olemassa alkoholistille. Minnesota-hoidon läpikäyneistä henkilöistä 90 prosenttia elää tänä päivänä raitista elämää, Alho tähdentää.

Lääkäri voi tehdä 
lähetteen

Hoitoon tulevat käyvät ensin yksityisen yleislääkärin tarkastuksessa. Lääkäri varmistaa, että henkilö on sellaisessa psyykkisessä ja fyysisessä kunnossa, ­että voi ottaa osaa hoito-ohjelmaan. Lääkäri myös selvittää, käyttääkö potilas psyykenlääkkeitä tai suonensisäisiä huumeita, ja suunnittelee ohjelman niiden käytön lopettamiseksi.

– Olemme käyttäneet samoja lääkäreitä lähes kaksikymmentä vuotta, sillä pitkä kokemus antaa hyvän tuloksen. Suoranaisesti alkoholismista johtuvat hoidon tarpeet hoidetaan perushoidon aikana tällä tavoin.

– Jos Minnesota-hoidon jälkeen tarvitaan konsulttiapua, meidän lääkärimme ovat käytettävissä, Alho mainitsee.

Terveyskeskuslääkäri voi tehdä lähetteen Minnesota-hoitoon. Jos potilaalla on lääkärin tai kotikunnan päihdehoidon antama lähete, hänellä on mahdollisuus saada Kelalta matkakorvauksia jatkohoidossa.

– Suurin osa potilaista maksaa hoidon itse. Kela ei korvaa hoitomaksua, mutta Kelalta on mahdollisuus saada perushoidon aikaisesta sairauslomasta korvaus. Tässä kuitenkin Kelan eri aluekonttoreilla hyvin erilainen käytäntö, joiden perusteisiin emme ole saaneet kattavaa selvitystä.

Läheisten hoito 
yhtä tärkeää

Kuukauden kestävän perushoitojakson aikana potilaat pohtivat ryhmissä, miten alkoholin käyttö on vaikuttanut perheeseen, työhön, parisuhteeseen ja sukulaisiin.

– Yhtä tärkeää on hoitaa päihderiippuvaisen perhettä. Potilaan puoliso, yli 12-vuo­tiaat lapset sekä vanhemmat ja ­sisarukset kertovat hänelle, miltä tuntuu elää alkoholistin kanssa. Keskusteluissa käydään läpi pettymykset, epätoivo ja riittämättömyyden ­tunteet, jotka ovat syntyneet turhista auttamisyrityksistä, Alho kertoo.

Toipuvat alkoholistit käyvät yhdentoista kuukauden ajan ryhmäistunnoissa viikoittain. Myös läheiset ottavat osaa ryhmiin. Eri puolilla Suomea toimivat jatkohoitoryhmät ovat itseohjautuvia, ja ne raportoivat Lapuan Minnesota-hoitokeskukselle.

Alho muistuttaa, että työnantajan ja työtovereiden täytyisi uskaltaa puuttua alkoholiongelmiin.

– Puuttuminen on ystävänpalvelus ­ihmiselle, joka ei ymmärrä omaa tilannettaan.

Minnesota-hoito kehitettiin Yhdysvalloissa 65 vuotta sitten. Suomessa hoitoa on annettu vuodesta 1993.

Ulla Toikkanen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 43/12.

Oletko jo lukenut nämä?

  • Se tavallinen tarina

    Yhtä päihderiippuvaista kohti on yleensä monta muuta, joiden elämään riippuvuus vaikuttaa, kirjoittaa Merja Minkkinen.

    Potilaan ääni 29.1.2018
  • Alkoholismi lyhentää elinikää perimästä riippumatta

    Alkoholismi ja liiallinen alkoholin käyttäminen altistaa monille sairauksille sekä onnettomuuksille ja tapaturmille, joiden takia alkoholistit elävät usein muuta väestöä lyhemmän elämän. Tuoreen ruotsalaistutkimuksen perusteella tämä vaikutus havaitaan riippumatta siitä, onko potilaan suvussa terveysriskejä ja sairauksia, jotka voisivat selittää yhteyden. Tutkimuksessa käytettiin yli 2,8 miljoonan ruotsalaisen terveys-, rikos- ja apteekkirekisteritietoja vuosilta 19732010, ja niistä tutkijat tunnistivat osallistujat, joilla oli diagnosoitu alkoholiriippuvuus. Alkoholiongelma oli yhteensä yli 170 000 miehellä ja naisella. Alkoholismi-diagnoosin saaneita verrattiin heidän sisaruksiinsa, puolisisaruksiin ja mahdollisiin kaksossisariin ja -veljiin, joilla ei ollut alkoholiongelmia, sekä muuhun väestöön. Näin tutkijat pystyivät selvittämään perinnöllisten ja kasvuympäristöön liittyvien seikkojen vaikutuksia kuolleisuuteen. Alkoholiongelmaiset kuolivat seurannan aikana lähes kuusi kertaa todennäköisemmin kuin muut samanikäiset ja samaa sukupuolta ja koulutustasoa olevat, analyysi osoitti. Perinnölliset ja perhetaustaan liittyvät seikat selittivät osan tästä riskistä keski-iässä ja sitä ennen, mutta vuosien lisääntyessä kuolleisuus alkoi selittyä yksinomaan alkoholismilla. Mitä pitempään ongelmakäyttö oli jatkunut ja mitä vanhempi potilas oli, sitä vähemmän perhetausta merkitsi. Ruotsalaisten tulokset lisäävät tietoa alkoholismiin liittyvistä terveyshaitoista ja kuolleisuudesta ja osoittavat niiden lopulta olevan riippumattomia potilaan perhetaustasta ja mahdollisista perinnöllisistä seikoista. Arviolta 500 000 suomalaista on alkoholin riskikäyttäjiä eli heille alkoholista aiheutuu selviä terveysongelmia. Terveydenhuollon miespotilaista ongelmakäyttäjiä on 20 prosenttia ja naispotilaista 10 prosenttia. Alkoholinkulutus on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta suuri ongelma on runsas humalajuominen. Viimeisen 10 vuoden aikana alkoholin kokonaiskulutus on pysynyt melko tasaisena tai jopa hieman vähentynyt. Tutkimus julkaistiin Jama Psychiatry -lehdessä. UutispalveluDuodecim (JAMA Psychiatry 2016;73:575581) http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=2515957 Copyright Duodecim 2016. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa. Kuva: Pixmac

    Uutiset 7.7.2016
  • Ei mikään pieni haaste

    Alkoholin saatavuuden rajoittaminen vaikuttaa tehokkaalta keinolta vähentää alkoholihaittoja. Toisaalta on olemassa esimerkkejä liiallisen säätelyn haitoista, pohtii yleislääketieteen erikoislääkäri Aleksi Varinen.

    Lääkärin ääni 14.6.2016