Miten päihteet vaikuttavat ajokykyyn

Miten päihteet vaikuttavat ajokykyyn Kuva 1 / 1

Päihteet vaikuttavat ajokykyyn monin tavoin. Yleisesti ne heikentävät koordinaatiokykyä ja vaikuttavat reaktioaikaan, riskinottoon ja vireystilaan. Yksilötasolla päihteen vaikutus ajokykyyn vaihtelee käytetyn aineen, sen määrän, toleranssin ja monen muun tekijän mukaan.

Humalatila heikentää muun muassa suoristus- ja keskittymiskykyä, näköä ja liikkeiden hallintaa. Mitä enemmän alkoholia on veressä, sitä vaarallisempaa ajaminen on. Jo puolta promillea pienemmätkin pitoisuudet voivat heikentää suorituskykyä, erityisesti nuorilla. Väsymys on vaarallinen lisätekijä.

Kannabis vaikuttaa moniin aivoalueisiin

Psykoaktiivisten aineiden suorituskykyä heikentävät vaikutukset välittyvät monien aivoalueiden kautta. Esimerkiksi kannabis vaikuttaa niihin kohtiin, jotka sisältävät runsaasti kannabinoidireseptoreja. Kannabiskasvi sisältää useita yhdisteitä: huumevaikutukset aiheuttaa tetrahydrokannabinoli, kun taas monien lääkevaikutusten takana on kannabidioli.

Kannabiksella sekä suhteellisen uudella ja suurella synteettisten kannabinoidien joukolla on sekä hallusinogeenisiä ja keskushermostoa lamaavia vaikutuksia. Liikenteelle haitallisia ovat myös niiden näkökykyä ja ajolinjaa vääristävät vaikutukset. Huumekannabiksen, synteettisten kannabinoidien ja lääkekannabiksen keskushermostovaikutukset välittyvät pääosin samojen vaikutuskohtien kautta.

Amfetamiini johdannaisineen ja kokaiini lisäävät liikeaktiivisuutta, aiheuttavat kiihtymystä ja euforiaa sekä vähentävät väsymyksen tunnetta ja ruokahalua. Ajovirheet, äkkipikaisuus, sekavuus sekä impulsiivinen ja aggressiivinen käyttäytyminen liikenteessä voivat lisääntyä. Monet uudet psykoaktiiviset aineet, muuntohuumeista esimerkiksi katinonit, fenetyyliamiinit, tryptamiinit ja piperatsiinit, aiheuttavat stimulanttien kaltaisia vaikutuksia.

Ahdistusta lievittävien, rauhoittavien bentsodiatsepiinien ja unilääkkeiden käyttö päihteenä on yleistä. Usein näitä käytetään alkoholin ja huumausaineiden kanssa samanaikaisesti. Keskushermostoa lamaavia ovat myös opiaatit, buprenorfiini, muut opioidikipulääkkeet ja GHB. 

Itse asiassa pienikin annos uni- tai ahdistuslääkettä voi heikentää ajokykyä 2–6 tunnin ajan tai jopa pidempään, erityisesti jos niiden käyttö on satunnaista. Myös muut rauhoittavat masennuslääkkeet ja antipsykootit voivat lääkehoidon alkupäivinä ja etenkin suurehkoissa annoksissa heikentää ajokykyä.

Miten rattijuopumus määritellään?

Suomessa rattijuopumuksen raja on 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen raja 1,2 promillea. Naapureissamme Ruotsissa, Norjassa ja Virossa rattijuopumuksen raja on laskettu 0,2 promilleen, Venäjällä nollaan promilleen. Huumausaineasetuksessa mainituille huumausaineille Suomessa on käytössä ns. nollaraja.

Rikoslain mukaan moottoriajoneuvon kuljettaja tuomitaan rattijuopumuksesta, jos hänen veressään on ajon aikana tai sen jälkeen huumausaineen vaikuttavaa ainetta tai sen aineenvaihduntatuotetta. 

Kun kuljettaja on käyttänyt huumausaineeksi luokiteltavaa lääkevalmistetta, johon hänellä on resepti, eikä hänen ajokykynsä ole huonontunut, kyse ei ole rattijuopumuksesta. Tämä pätee myös lääkekannabikseen. Kuljettaja voidaan kuitenkin tuomita rattijuopumuksesta, mikäli lääkkeen käyttö on heikentänyt ajokykyä. 

Rattijuopumus lisää kuolemaan johtavan liikenneonnettomuuden riskiä

Vuonna 2013 Suomessa rattijuopumusonnettomuuksissa kuoli 57 ja loukkaantui 676 henkilöä. Onnettomuuksissa kuolee ja loukkaantuu yleensä rattijuoppo itse tai hänen kyydissään ollut matkustaja, mutta noin joka kymmenennessä ulkopuolinen. Sekä rattijuoppojen että liikenteessä kuolleiden määrät ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosina.

Kahdeksantoista EU-maan yhteisessä DRUID-tutkimuksessa selvitettiin psykoaktiivisten aineiden aiheuttamaa liikenneonnettomuusriskiä. Kuljettajilta kerättiin näytteitä alkoholi-, lääkeaine- ja huumausaineanalyysejä varten normaalissa liikenteessä, loukkaantumistapauksissa sekä kuolonkolareissa. 

Loukkaantuneista kuljettajista tutkimukseen otettiin vakavasti vammautuneet. Analyysin perusteella laskettiin vakavan vammautumisen ja kuoleman riski tapausverrokkiasetelmassa, jossa verrattiin liikenneonnettomuudessa loukkaantuneita tai kuolleita verrokkikuljettajiin normaalissa liikenteessä. 

Tutkimuksen mukaan muiden yksittäisten psykoaktiivisten aineiden käyttö ei lisännyt onnettomuusriskiä yhtä voimakkaasti kuin alkoholin käyttö. Vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan johtavan liikenneonnettomuuden riski kasvoi eksponentiaalisesti alkoholipitoisuuden kasvaessa. Törkeässä rattijuopumuksessa ja sekakäyttäjillä onnettomuusriski oli jopa monisatakertainen selvien kuljettajien riskiin verrattuna. Pienetkin alkoholimäärät yhdistettynä huumeisiin tai lääkkeisiin lisäsivät onnettomuusriskiä keskimäärin yhtä paljon kuin yli 1,2 promillen alkoholipitoisuudet eli törkeät rattijuopumukset. 

Suurimmassa päihteiden aiheuttamassa onnettomuusvaarassa Suomessa olivat 18–24-vuotiaat nuoret miehet. EU:n DRUID-tutkimus suosittelikin nuorille vasta kortin saaneille alhaisempaa rangaistavuuden rajaa.

Perustuu Lääkärilehdessä (40/15) julkaistuun artikkeliin Päihteet ja liikenneturvallisuus.

Kirjoittanut:
Pirjo Lillsunde
dosentti, FT, neuvotteleva virkamies
Sosiaali- ja terveysministeriö, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Lue myös: 9 kysymystä: Ajokelpoisuuden arviointi
Liikennelääketieteen professori: Muistisairaudet näkyvät onnettomuustilastoissa yhä useammin
Muistipotilaan ajoterveyden arviointi
Tilastointi vääristää kuvaa ajoterveydestä

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi