Näin kohtaat ympäristöahdistuneen

Huoli ympäristöstä ja tulevaisuudesta kasvaa. Tämä näkyy myös sote-alalla toimivien työssä.

Adobe/AOP
Ilmastonmuutos, lajikato ja ympäristön saastuminen voivat aiheuttaa voimakastakin ympäristöahdistusta.

Ympäristökriisi koskettaa meistä jokaista. Ilmastonmuutos, lajikato ja ympäristön saastuminen voivat aiheuttaa voimakastakin ympäristöahdistusta.

Sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisille ja vapaaehtoisille suunnatussa Eväitä ympäristöahdistuksen kohtaamiseen -koulutuksessa annettiin neuvoja siihen, miten ympäristöasioihin liittyviä tunteita voidaan käsitellä.

Kouluttajina toimivat ympäristötunteiden tutkija, dosentti Panu Pihkala Helsingin yliopistosta ja ympäristökasvattaja, lääkäri Hanna Rintala Nyyti ry:stä.

Tunnetaitoja tarvitaan

– Ympäristöahdistuksella on monenlaisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Voimakas ympäristöahdistus on harvoin ensisijaisena tulosyynä terveydenhuoltoon, mutta se voi olla taustalla kroonisena stressitekijänä. Ympäristöahdistus voi aiheuttaa esimerkiksi masennusta tai unihäiriöitä. Se voi vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin ja tulevaisuususkoon, mikä vuorostaan vaikuttaa hyvin moniin asioihin, Pihkala totesi.

– Ympäristöahdistuksen kohtaamisessa tarvitaan tunnetaitoja. Niitä tarvitaan, jotta uskaltaisimme kohdata luonnontieteelliset ja yhteiskunnalliset tosiasiat, emmekä menisi lukkoon, välttelisi aihetta, kyynistyisi tai uupuisi. Kun pystyy elämään tunteidensa kanssa, pystyy myös paremmin toimimaan, Rintala sanoi.

On hyödyllistä, jos osaa suhtautua tunteisiin viestintuojina. Pohjimmiltaan ympäristöahdistus on tarpeellinen reaktio todellisiin ympäristöuhkiin. Se voi motivoida toimintaan ja voimaannuttaa.

Pahinta on kieltää ongelma

Voimakkainta ympäristöahdistusta kokevat usein nuoret. Seurauksena voi olla epätoivoa, lamaantumista tai esimerkiksi motivaation menettämistä opiskelun suhteen. Nuori saattaa olla jopa niin ahdistunut ympäristön tilasta, että ajattelee, että on parempi kuolla ennen kuin kriisi kärjistyy ja yhteiskunta romahtaa.

Nuoren kohtaamisessa pääsee alkuun, kun ilmaisee kiinnostuksensa ja halunsa kuunnella.

– Pahinta on kieltää ongelma. Siihen verrattuna parempi vaihtoehto on tuoda esiin myös oma epävarmuutensa. Voi avata keskustelua esimerkiksi myöntämällä, että ympäristökriisiin liittyy monia vaikeita asioita, ja että ahdistus on normaali ja ymmärrettävä reaktio niihin, Pihkala neuvoi.

On tärkeä jaksaa puhua siitä, millaista tulevaisuutta haluamme. Ympäristöahdistus yhdistettynä toivoon on tärkeä muutosta eteenpäin vievä voima, ja omien arvojen mukainen toiminta vahvistaa elämän merkityksellisyyttä.

– Sote-ammattilaisten on hyvä pysähtyä ajattelemaan myös omia ympäristötunteitaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Ammattilaisetkin tarvitsevat tukea, eikä itsestä huolehtimisen rutiineja saa unohtaa, Rintala muistutti.

Hankkeelle toivotaan jatkoa

Ympäristöahdistuksen mieli -hanke tarjoaa mahdollisuuksia ympäristöahdistuksen käsittelyyn info- ja koulutustilaisuuksien sekä työpajojen avulla. Kolmivuotista hanketta toteuttavat MIELI Suomen Mielenterveys ry, Tunne ry ja Nyyti ry. Sitä rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA.

Hankerahoitus päättyy tämän vuoden lopussa. Toiminnalle on kysyntää, ja jatkohakemus sosiaali- ja terveysministeriölle on lähetetty.

Sari Kosonen

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?