Ota stressi vakavasti

Saako pitkittynyttä stressiä hoitaa pillerillä? Neurotieteen professori Eero Castrén kehottaa miettimään, miksi ei.

Ota stressi vakavasti Kuva 1 / 1

Pitkittynyt stressi tekee myyräntyötä ihmisessä. Se altistaa masennukselle. Stressillä on yhteys sydän- ja verisuonitautien riskiin, ja stressi saattaa altistaa myös autoimmuunisairauksille. Stressihormoneilla on vaikutusta valko­soluihin ja sitä kautta immuunijärjestelmään sekä infektiosairauksiin, ja mahdollisesti niiden kautta syöpäriskiin.

Lisää tutkimusta tarvitaan, harmittomasta tekijästä ei ole kyse. Stressi kertoo itsestään muun muassa aamuöisenä heräilynä, ärtyneisyytenä ja työmuistin heikentymisenä.

Stressi on moniulotteinen käsite. Erään määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistuu niin paljon paineita ja vaatimuksia, että sopeutumisen voimavarat ylittyvät. Ärsykkeet eivät sinänsä stressaa, vaan reaktio riippuu ihmisen sietokyvystä.

Neurotieteen professori Eero Castrén näkee työssään, kuinka koehiiret saavat masennuksen kaltaisia oireita, kun niitä stressataan – tehtävä, josta Castrén ei pidä. Hiirten stressiä ja masennusta tarvitaan kuitenkin masennuslääkkeiden tutkimiseksi. Ja masennuslääkkeet, ne ovat Castrénin mukaan melko pitkälle myös stressilääkkeitä.

– Jos stressiä aiheuttavan ympäristön muutos ei onnistu heti, saako silloin syödä stressipillereitä? Tai miksi ei saisi?

Aivojen uusi tilaisuus

Castrén muistuttaa, että masennuslääke ei vaikuta kuten penisilliini streptokokkiin, vaan enemmän kuten anabolinen steroidi lihasten kasvatukseen. Masennuslääke ei suoraan kohota mielialaa, vaan se auttaa aivoja muovautumaan ja sopeutumaan tilanteeseen. Stressin syihin ja tekijöihin pitää aina tarttua, ja lääke saattaa antaa tukea siihen.

Castrén perustaa näkemyksensä tutkimuksiin, joista hän ryhmineen on saanut yllättäviä ja merkittäviä tuloksia. Näköaivokuoreen perustuva tutkimus osoitti, että masennuslääkkeet avaavat aivoissa uudelleen muovautuvuuden ikkunan, joka aikuisella on jo sulkeutunut.

– Tätä plastisuuden ikkunaa voidaan käyttää apuna muutoksen tekemisessä. Tukena tarvitaan psykoterapiaa ja so­siaalista apua, mutta myös pelkkä rikastettu ympäristö lääkityksen aikana saattaa auttaa, Castrén kertoo.

– Jos lääke ei tehoa, eikö se oikeasti tehoa, vai eikö adaptaatioon ole saatu tukea? Tätäkin voi kysyä.

Toisaalta rottatutkimuksessa on huomattu, että rikastettu ympäristö saattaa auttaa masennukseen yhtä hyvin kuin lääke.

Castrénin ja hänen ryhmiensä ar­tikkeleita on julkaistu muun muassa Science- ja Jama Psychiatry -lehdissä.

Lääke ei sisällä magiikkaa

Castrén korostaa tutkivansa masennuslääkkeitä, ei masennusta, mutta hän ­ihmettelee, miksei masennusta saisi hoitaa lääkkeillä yhtä aktiivisesti kuin esimerkiksi verenpainetautia.

– Se on sairaus muiden joukossa, ja siihen on olemassa hyvin siedettyjä lääkkeitä. Tiedän, että mielipiteet ovat tässä jakautuneet, mutta mielestäni masennuslääkkeitä ei tarvitse pitää maagisina. Psyykkistä ja somaattista ei ole järkevää erotella irti toisistaan.

Serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet saattavat hänen mukaansa olla käyttökelpoisia laajemminkin. Esimerkiksi aivohal­vauksen jälkeisen kuntoutuksen on todettu etenevän niiden avulla paremmin.

– Toistakymmentä prosenttia suomalaisista on käyttänyt masen­nuslääkkeitä. Ovatko masennusdiagnoosin kriteerit aina täyttyneet, vai onko lääkkeitä käytetty muussa tarkoituksessa, ja onko niistä saatu apua, Castrén miettii.

Ensi vuoden alusta akatemiaprofessorina aloittava Castrén to­teaa, että “helppo on ajatuksia heitellä, kun on hiiriä hoidettavana”, mutta hän toivoo, että masennuslääkekeskustelu etenisi tästäkin näkökulmasta.

Eero Castrén ei koe itse stressaavansa liikaa. Vain apurahakausien päättyessä painetta selvästi tuntuu.

Asiantuntijuus ei anna suojaa

“En minä ole uupunut, minähän olen työ­hyvinvoinnin pro­fes­sori”, totesi Marja-Liisa Manka joitakin vuosia sitten lääkärilleen. Mutta uupunut hän oli.

Pitkään jatkunut stressi tuli näkyväksi vasta, kun Manka joutui nivelsideleik­kauk­sesta sairauslomalle. Stressi selitti korkean veren­paineen, unihäiriöt ja sydämen­tyky­tykset. Intohimo työhön ei suo­jannut ylirasittumiselta.

Mankan työ Tampereen yliopiston profes­sorina kesti yli 10 vuotta. Työn hallinnan tun­teen kadottua hän lähti yliopistolta ja jatkoi työ­kykyasioiden parissa omassa yrityksessään. Työn imu on edelleen kova, mutta aikataulut ovat nyt omissa käsissä.

Dosentti Mankan mukaan henkilökoh­taista stressiä ja työstressiä on vaikea erot­taa toisistaan. Hän pitää lääkkeitä hätä­apuna työuupu­mukseen, mutta työpaikan käytäntöjä täytyy pystyä muuttamaan. Kaikki kohtaavat muutoksia ja aikataulu­paineita, mutta on asioita, joihin voi tarttua.

– Työpaikoilla kiusataan paljon. Hierark­ki­sessa terveyden­huollossa riski on erityisen suuri. Työpaikoilla täytyy myös ter­vehtiä ja olla ystävällinen, jakaa onnistumisia ja kiittää. Nämä ovat perusasioita.

Tunnetyö altistaa lääkärit

Stressin torjumiseksi omia voimavaroja täytyy vahvistaa. Marja-Liisa Manka puhuu psykologisesta pääomasta: itseluottamusta, toiveik­kuutta, realistista optimismia ja sitkeyttä voi itsessään kasvattaa. Mennei­syyden tuottamiin “taittovirheisiin” ja sisäi­siin stressaajiin voi vaikuttaa, kun ne tunnistaa.

Manka muistuttaa, että lääkärit tekevät tunnetyötä. Se altistaa stressille.

– Tunteet tarttuvat, negatiiviset tunteet positiivisia helpom­min. Erityisesti potilas­työtä tekevien lääkärien kan­nattaa huo­mioida tämä peilineuronitutkimuksen tuottama tieto.

Työpaineessa tärkeää on laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, asettaa niille realistiset tavoitteet ja tarkastaa oma asenne. Kaikelle on toinen näkökulma.

Stressistä palautuminen vaatii aikaa, erityisesti ikääntyessä. Kokemus työn hallinnasta vaikuttaa palautumiseen.

LT Harri Lindholm tutki väitöskirjassaan (2013) epäsään­nöllistä vuorotyötä ja päivä­työtä tekevää Yleisradion henkilös­töä fysio­login mittauksin. Autonominen hermosto palautui nukkuessa paremmin ihmisillä, jotka kokivat hyvää työn hallin­taa, työ­vuoro­tyy­pistä riippumatta.

Marja-Liisa Manka kehottaa ottamaan stressin vakavasti. Parhaimmillaan se auttaa yltämään huippusuoritukseen, mutta pahim­millaan se voi tappaa.

Vinkkejä stressin hallintaan

Tunnista oma hiostajasi. Onko se liiallinen kiltteys tai vahvuus, perfektionismi, pessimistisyys?

Laadi lista pienistäkin mieluisista asioista ja tee jotain niistä joka päivä.

Kahvittele työkavereiden kanssa. Kääntäkää ajatukset vapaalle.

Pidä työkaverien kanssa päivän­purku­hetki. Jakakaa turhautumiset ja onnistumiset. Myös yksin työsken­televien kannattaa etsiä väylä tälle.

Kirjoita isojen työvaiheiden jälkeen lyhyt arvio. Miten sujui, mitä voisi tehdä ensi kerralla?

Jaa stressisi. Puhu läheisten kanssa huolistasi, miettikää vaihtoehtoja. Nosta työpaikalla esiin työn ongelmat ja muutosehdotukset.

Stressioireiden lievittäminen alkoholilla saattaa johtaa uupumiskierteeseen.
Lähteet: Marja-Liisa Manka, Terveyskirjasto.fi

Kirjoittaja:
Jaana Ahlblad
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Julkaistu Lääkärilehdessä 38/16.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi