Polvinivelrikko vaanii pitkää miestä

Väitöstutkimuksen tulos vahvistaa käsitystä biomekaanisten tekijöiden merkityksestä nivelrikon synnyssä.

Polvinivelrikko vaanii pitkää miestä Kuva 1 / 1

Maiju Welling havaitsi väitöstutkimuksessaan, että keskimääräistä suurempi pituus lisää polvinivelrikon riskiä. Tulos vahvistaa käsitystä biomekaanisten tekijöiden tärkeydestä nivelrikon synnyssä. Myös perimä on merkittävä taustatekijä.

Welling selvitti nivelrikon esiintyvyyttä ja riskitekijöitä kolmessa suomalaisaineistossa. Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneillä henkilöillä (vuoden 1966 syntymäkohortti) minkä tahansa nivelen nivelrikon esiintyvyys oli 46 vuoden iässä miehillä 6,3 prosenttia ja naisilla 4,7 prosenttia. Erityisesti kaikkein pisimmät (korkeimpaan neljännekseen kuuluvat) saivat keskimääräistä useammin polvinivelrikkodiagnoosin. Yhteys oli voimakkaampi miehillä, mutta näkyi myös naisilla.

Terveys 2000 -aineistosta etsittiin polven nivelrikkoon liittyviä perimän muutoksia kandidaattigeeneistä. Polvinivelrikolle mahdollisesti altistavia muutoksia löytyi geeneistä COL22A1, IL6, CARD8, SERPINE1, COL9A2, IL4R, KCNS1, NDUFS2, ADAMTS4 ja IL1RN. Lisäksi väitöskirjassa esitellään eksomisekvensoinnin avulla löydetty harvinainen perimän muutos tufteliini 1 (TUFT1) -geenissä, joka aiheuttaa eräässä suomalaissuvussa isovarpaan tyvinivelen nivelrikkoa.

Nivelrikon tunnettuja biomekaanisia altistajia ovat muun muassa erilaiset vammat, ylipaino, nivelten virheasennot ja työn tai urheilun aiheuttama kuormitus.

Wellingin mukaan lisätieto nivelrikon erilaisista tautimuodoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä antaa mahdollisuuden tarjota nivelrikkopotilaille taudinkuvan mukaan kohdennettua hoitoa. Nivelrikon kehittymistä voidaan myös pyrkiä ehkäisemään nykyistä tehokkaammin tunnistamalla riskitekijöitä.

LL Maiju Wellingin väitöskirja Nivelrikon moninainen tausta tarkastetaan Oulun yliopistossa 21.4.

Kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?