Kesällä 2012 tunnistettiin aivan uusi vakavaa hengitystieinfektioita aiheuttava virus, MERS-CoV (Middle East respiratory syndrome coronavirus) (1). Aluksi Arabian niemimaalta löytyi yksittäisiä tautitapauksia, ja alkuvuodesta 2013 alkaen tapauksia oli kuukausittain jo kymmeniä (2).
Vuotta myöhemmin käynnistyi varsinainen epidemia ja sairastuneiden yhteismäärä läheni jo tuhatta. Aktiivisten paikallisten torjuntatoimien ja kansainvälisen yhteistyön avulla epidemia saatiin hallintaan, mutta syksystä 2014 alkaen tauti on yleistynyt uudelleen.
Erityisesti Etelä-Korean yhdestä potilaasta lähtenyt epidemia, joka levisi yhteensä lähes 200 ihmiseen, sai maailman terveysviranomaiset jälleen varuilleen (3). Syyskuun alkuun 2015 mennessä virologisesti varmistettuja tautitapauksia on maailmassa ollut yhteensä 1 545 tapausta, ja niistä 588 on johtanut potilaan kuolemaan (2).
Globaaliksi ongelman tekee se, että ainakin yksittäisiä tautitapauksia on ollut yhteensä 26 maailman maassa, vaikka varsinaisia epidemioita tai tautiryvästymiä on ollut ensisijaisesti Saudi-Arabiassa, Etelä-Koreassa ja Yhdistyneissä Arabiemiraateissa (2). Käytännössä kaikkien tautitapausten alkuperä sijoittuu Arabian niemimaalle. Miksi MERS ei ota hävitäkseen, vaikka terveydenhuoltojärjestelmä ja viranomaiset tekevät kaikkensa taudin kitkemiseksi?
MERS-virusta on löytynyt Saudi-Arabian lepakoista, samoin kuin muita geneettisesti MERS:n kaltaisia beetakoronaviruksia (4). Lähi-idästä on myös vahva näyttö siitä, että dromedaarit voivat kantaa MERS-virusta ja mahdollisesti levittää sitä kamelinhoitajiin tai muihin niiden kanssa läheisessä kontaktissa oleviin henkilöihin. Suurin osa Arabian niemimaan epideemisen alueen dromedaareista on tutkimuksissa osoittautunut seropositiivisiksi. Saudi-Arabian väestössä MERS-seroprevalenssi oli pieni (0,15 %), mutta kamelinhoitajien ja teurastajien joukossa 15–20-kertainen (2,3 % ja 3,6 %) (5). Nämä havainnot tukevat ajatusta, että MERS leviää ihmisiin kameleista.
Toisin kuin lintuinfluenssa, MERS näyttää voivan hygieniaketjujen pettäessä levitä ihmisestä toiseen, joskin tartuntariski on suhteellisen pieni. MERS ei ilmeisesti tarvitse sopeuttavia mutaatiota pystyäkseen leviämään ihmisestä toiseen, vaikka geenianalyysit paljastavatkin viruksen muuntumista ihmisisännässä.
MERS:n ekologian takia näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että tauti voitaisiin kokonaan hävittää. Tietoisuus taudin luonteesta ja tartuntatavoista, nopea diagnostiikka ja tehokkaat taudin leviämisen torjuntatoimet voivat kuitenkin merkittävästi vähentää uusien tapausten määrää. Meidän oloissamme MERS:n leviämismahdollisuutta voidaan pitää varsin vähäisenä, vaikka tauti matkailijoiden mukana sattuisikin päätymään Suomeen.
Vakavan MERS-infektion taudinkuva on SARS:n tapaan äkillinen hengitystievajavuusoireyhtymä (ARDS). Vakavan tautimuodon saaneilla potilailla on usein krooninen perussairaus. On näyttöä siitä, että monilla ihmisillä MERS-infektio voi olla taudinkuvaltaan myös lievä tai jopa oireeton, ja myös seroepidemiologiset analyysit tukevat tätä havaintoa.
MERS-infektioon ei ole toistaiseksi pystytty kehittämään spesifistä antiviraalista hoitoa, mutta ribaviriini-interferoniyhdistelmästä saattaa yksittäistapauksissa olla hyötyä (6). Rokotteesta on saatu koe-eläintutkimuksissa varsin lupaavia tuloksia. MERS-virusproteiini- tai DNA-rokotteet ovat koe-eläimissä indusoineet virusta neutraloivien vasta-aineiden tuotantoa ja suojaa kokeellista MERS-infektiota vastaan (7,8).
Jos panostukset ovat riittävät, MERS-rokote saattaa edetä endeemisillä alueilla infektion leviämisen torjuntaan sopivaksi rokotteeksi yhtä nopeasti kuin ebolavirusrokote (9). Kamelienkin rokottaminen voi olla MERS:n leviämisen estämisessä järkevää.
Lue lisää aiheesta:
Huolellinen hoito pitää MERS:n kurissa
10 kysymystä: MERS-virus ja MERS-infektio
MERS voi aiheuttaa laajan kirjon oireita
Mitä MERS paljasti Korean terveydenhuollosta?
Kirjoittanut:
Ilkka Julkunen
LKT, Professori
Turun yliopisto ja THL
Kuva:
Panthermedia
Kirjallisuutta:
1. Zaki AM, van Boheemen S, Bestebroer TM ym. Isolation of a novel coronavirus from a man with pneumonia in Saudi Arabia. N Engl J Med 2012;367:1814–20.
2. http://ecdc.europa.eu/en/Pages/home.aspx
3. Cowling BJ, Park M, Fang VJ ym. Preliminary epidemiological assessment of MERS-CoV outbreak in South Korea, May to June 2015. Euro Surveill 2015;20(25):7–13. Erratum in: Euro Surveill 2015;20(26). pii: 21175.
4. Memish ZA, Mishra N, Olival KJ ym. Middle East respiratory syndrome coronavirus in bats, Saudi Arabia. Emerg Infect Dis 2013;19:1819–23.
5. Müller MA, Meyer B, Corman VM ym. Presence of Middle East respiratory syndrome coronavirus antibodies in Saudi Arabia:
a nationwide, cross-sectional, serological study. Lancet Infect Dis 2015;15:559–64.
6. Omrani AS, Saad MM, Baig K ym. Ribavirin and interferon alfa-2a for severe Middle East respiratory syndrome coronavirus infection:
a retrospective cohort study. Lancet Infect Dis 2014;14:1090–5.
7. Wang L, Shi W, Joyce MG ym. Evaluation of candidate vaccine approaches for MERS-CoV. Nat Commun 2015;6:7712.
8. Muthumani K, Falzarano D, Reuschel EL ym. A synthetic consensus anti-spike protein DNA vaccine induces protective immunity against Middle East respiratory syndrome coronavirus in nonhuman primates. Sci Transl Med 2015;7:301ra132.
9. Henao-Restrepo AM, Longini IM, Egger M ym. Efficacy and
effectiveness of an rVSV-vectored vaccine expressing Ebola surface glycoprotein: interim results from the Guinea ring vaccination cluster-randomised trial. Lancet 2015;386:857–66.
