PSA-seulonnasta vielä kerran

Kahden laajan PSA-seulontaa käsittelevän satunnaistetun tutkimuksen tulokset olivat keskenään ristiriitaiset, kirjoittaa Ossi Lindell.

Vuonna 2009 NEJM:ssä julkaistujen kahden laajan PSA-seulontaa käsittelevän satunnaistetun tutkimuksen, ­amerikkalaisen PLCO:n ja eurooppalaisen ERSPC:n tulokset olivat keskenään ristiriitaiset. Edellisen mukaan seulonnalla ei ollut vaikutusta eturauhassyöpäkuolleisuuteen, kun taas jälkimmäinen osoitti seulonnan vähentävän sitä 21 %.

Laaja kansainvälinen tutkijaryhmä analysoi tutkimukset uudelleen selvittääkseen tulosten yhteensopimattomuuden syyn ja PSA-seulonnan todellisen ­vaikutuksen eturauhassyöpäkuolleisuuteen. Monet selvityksen kohteina olevien artikkelien kirjoittajista antoivat tutkimustuloksensa käytettäväksi ja olivat mukana uudessa analyysissä. Satunnaistamisvaiheessa eurooppalaistutkimuksen potilaiden ikä oli 55–69 vuotta ja amerikkalaistutkimuksen 55–74 vuotta. Analyysin hankalin ongelma oli siinä, että tutkimukset eivät vastanneet samaan kysymykseen, seuloako vai olla seulomatta. PLCO:n vertailuryhmän miehistä nimittäin noin kolmelta neljäsosalta oli mitattu PSA ennen tutkimusta tai sen aikana, kun taas joiltakin seulottavaksi valituista se oli jäänyt kokonaan tutkimatta.

Analyysissä tehtiin huolellinen vertailu eturauhassyöpäkuolleisuudesta kahta matemaattis-tilastotieteellistä mallia apuna käyttäen PSA-seulonnan läpi­käyneiden ja seulontaan osallistumattomien välillä. Vertailu osoitti, että ERSPC:n ja PLCO:n tulokset olivat sittenkin yhdenmukaiset. Seulonta vähensi eturauhassyöpäkuolleisuutta 25–32 % seulontaan osallistumattomien kuolleisuuteen verrattuna. Väheneminen perustui pääasiassa seulottujen miesten syövän toteamiseen varhaisemmassa vaiheessa.

Tutkimusta kommentoivassa kirjoituksessa Andrew Vickers on toiveikas sen suhteen, että näyttö PSA-seulonnan eturauhassyöpäkuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta alkaa riittää – ei kuitenkaan lopettaakseen keskustelua, vaan fokusoidakseen sen toimenpiteisiin, joilla seulonnan haittavaikutukset voitaisiin minimoida. Hän luettelee viisi hyvin järkeen käyvää ja vaikutukseltaan merkittävää keinoa taudin ylidiagnostiikan ja ylihoidon välttämiseksi. Jo seulonnan lopettaminen 70 vuoden iässä ja ns. refleksimarkkerien, kuten PHI-indeksin (prostate health index) ja neljän kalli­kreiinin paneelin (4Kscore), käyttöönotto ennen biopsiaa vähentäisi ylidiagnostiikkaa ainakin 70 %.

Lähteet: Tsodikov A, Gulati R, Heijnsdijk EAM ym. Reconciling the effects of screening on prostate cancer mortality in the ERSPC and PLCO trials. Ann Intern Med 2017;167:449–55.

Vickers AJ. Prostate cancer screening: Time to question how to optimize the ratio of benefits and harms. Ann Intern Med 2017;167:509–10.

Kirjoittaja:

Ossi Lindell

professori, urologian erikoislääkäri

Kuva: Panthermedia

Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 48/2017.