Rokotukset pakolla vai porkkanalla?

Rokotukset pakolla vai porkkanalla? Kuva 1 / 1

Joka vuosi tulee kevät, vuodenajoista ihmeellisin, varmasti. Yhtä varmasti ja säännöllisin ­väliajoin joltain ilmansuunnalta nostaa päätään huoli rokkotaudeista ja rokotuksista, haitoista, pakosta ja vapaaehtoisuudesta. Vaikka ihmeelliseltä tuntuukin, tämä ei ole yksinomaan meidän aikamme asia.

Historian kirjoissa voi kaivautua 1800-luvun alun Suomeen ja Talousseuran aikaan. Tällöin kirkko luovutti seuralle isorokkorokotuspakon valvonnan, kun päämääränä oli kasvattaa kansaa maan taloudellista kehitystä turvaamaan. Rokotuspakko ruokki rahvaan keskuudessa vastustusta. Pakko tulkittiin rahakkaiden juonena köyhien pään menoksi, kieltäytyjiä kun kohdeltiin säälittä lainsuojattomina. 1600-luvun ­Kiinassa keisari K´Angn puolsi kansansa isorokkorokotuksia. Kiinasta tieto isorokkorokottamisesta sittemmin kiiri turkkilaisten kautta ja Lady Wortley Montagieun avulla 1700-luvun alussa Eurooppaan. Oliko haittoja ja vastustajia, ja mitä vastustajille Kiinassa tapahtui, sitä ei historian lehti kerro.

Tuorein rokotusten merkitystä painottava ­poliittinen keino on suunnitteilla Australiaan ensi vuoden alusta. ”No jab – no play and no pay for child care” ei ole lastenloru, vaan pääminis­teri Tony Abbotin motto Australian liittohalli­tuksen ehdotukselle lopettaa rokotuksista kiel­täytyviltä perheiltä lapsen hoidon ja perheen ­verohelpotukset. Jos vanhempien päät eivät käänny, säästöjä odotetaan syntyvän huomattavasti. Australiassa on tällä hetkellä yli 39 000 ns. omatuntosäädökseen vetoavaa alle 7-vuotiaan lapsen perhettä, jotka ovat jättäneet lapsensa rokotta­mat­ta uskonnollisista, filosofisista tai muista maailmankatsomuksellisista syistä. Kieltäytyvien perheiden määrä on kymmenessä vuodessa lähes kaksinkertaistunut, vaikkakin samaan aikaan valtakunnallinen lasten rokotuskattavuus on parantunut.

Ehdotuksen taustalla on australialaisten huoli siitä, että rokotuskattavuuden laskiessa vanhat, jo voitetut taudit tulevat takaisin, ensimmäisinä hinkuyskä ja tuhkarokko. Australiassa esitetään, että vanhempien on voitava luottaa siihen, että he lapsen hoitoon ja kouluun viedessään ­eivät altista lastaan vaka­valle ja mahdollisesti elämää uhkaavalle taudille, jonka lapseltaan rokotukset kieltävä perhe ­aiheuttaa. Australian malli ei kuitenkaan ole ­ehdoton. Se mahdollistaisi edelleen rokotuksista kieltäytymisen lääketieteellisistä syistä ja ­uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta ei muutoin.

Jos historia toistaa itseään, verohelpotusten menetys saattaa polarisoida rokotuskriittistä keskustelua entisestään. Dialogi empivien vanhempien ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä poteroituisi ja väki valitsisi leirinsä ­pikemminkin tunteen kuin tiedon pohjalta. ­Samanmieliset jo etsivät toisistaan tukea sosiaalisessa mediassa. Vaikka kukapa tietää, olisiko juuri verohelpotusten säilyttäminen se porkkana, joka saisi lapsensa parasta miettivän äidin kysymään neuvoa ­neuvolatädiltä eikä rokotuskriittisten kansalaisten ryhmältä.

”Hei kaikille! Olisin halunnut kysyä teiltä ­fiksummilta tämmöistä… tähän asti 1 v lapseni on saanut rokoteohjelman mukaiset rokotteet…. haluan nyt lopettaa lapseni rokottamisen näin myöhäisherännäisenä... kannattaako rokotteet lopettaa kesken kokonaan vai kenties viedä tietyt rokotteet loppuun asti eli antaa ne toistot loppuun? Onko tietoa että voiko taudin sairastaa pahemmin jos rokotteesta on annettu vain osa-annos? Voiko turvallisesti lopettaa ohjelman kesken? Kiitos ryhmään hyväksymisestä”.

Ensi kevät, vielä niin kaukana, kuitenkin niin lähellä!

Hanna Nohynek
Kirjoittaja on ylilääkäri THL:ssä.

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 17/2015.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi