Kekki kertoo harrastuksen muuttuneen vakavaksi viitisentoista vuotta sitten.
Sieniretket olivat kuuluneet Helsingissä syntyneen, Savossa kasvaneen, Kolarissa koulunsa käyneen ja Oulusta valmistuneen lääkärin elämään säännöllisesti. Mutta sitten aukesi uusi maailma: sienet, joita ei kirjoista löydy.
– Maailmassa on sanottu olevan 2,5 miljoonaa sienilajia. Arviolta 2,35:tä miljoonaa niistä ei tunneta, hän sanoo.
Sienet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta.
Maailma paljastui niin kiinnostavaksi, että Kekki tekee nykyään nelipäiväistä työviikkoa. Harrastus on ympärivuotista. Hän kerää ja tutkii sieninäytteitä sekä kirjoittaa aiheesta. Suomen Sieniseuran nimistötoimikunnan puheenjohtajana hän on päättämässä lajien nimistä.
Päivätyönsä yleislääketieteen ja työterveyshuollon erikoislääkäri tekee aluehallintoylilääkärinä Rovaniemellä.
Suositteluillaan Kekki haluaa avata kollegoille uusia näkökulmia sieniin.
1. Ole utelias
Sienet ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta. Emme näe suurta osaa niistä koskaan, sillä ne elävät piilossa rihmastoina.
Sieniä löytyy kaikkialta – niityiltä, metsistä, tuntureilta ja jopa veden alta. Ne auttavat puita kasvamaan ja lahottavat karikkeen. Sieniä tarvitaan myös viinien ja juustojen valmistuksessa.
Kun ulkoillessa käännät katseen maahan, saatat yllättyä. Maakieliä, nuijakkaita tai värikkäitä helovahakkaita elää jo tien pientareilla. Talvella voi tunnistaa kääpiä puiden rungoilta.
2. Nauti sienistä
Suomalainen sienikulttuuri elää mielenkiintoisesti idän ja lännen välissä. Idästä tulevat ruokasieninä suolatut ja etikkaan säilötyt sienet, lännestä esimerkiksi kantarellit ja mustatorvisieni. Ravintoloissa kokit luovat jatkuvasti uutta sienistä ja yrteistä.
Kun ulkoillessa käännät katseen maahan, saatat yllättyä.
Omaa ruokasienivalikoimaa kannattaa laajentaa laji kerrallaan.
Tykkään erityisesti kuivien kankaiden herkullisista lajeista – tuoksuvalmuskasta, männynherkkutatista, tummatupaskynsikkäästä ja tievatupaskynsikkäästä.
Tuoksuvalmuska tunnetaan Japanissa nimellä matsutake ja tievatupaskynsikäs nimellä hon-shimeji. Ne ovat siellä suuressa suosiossa.
3. Hanki tietoa
Sienten yhteydessä tulee totta kai tietää, mitä syö.
Koska tiedot jatkuvasti muuttuvat, suosittelen kotimaisia kirjoja. Tuoreita ovat muun muassa Jarkko Korhosen , Tea von Bonsdorffin ja Lasse Kososen kirjat.
Some-ryhmillä on nykyään suuri merkitys. Liittymällä niihin saa apua lajien tunnistukseen.
Paras tapa oppia on lähteä retkelle sieniä paremmin tuntevan ystävän kanssa.
Paras tapa oppia on lähteä retkelle sieniä paremmin tuntevan ystävän kanssa.
4. Tue tieteen tekemistä
Tiedot sienien levinneisyydestä perustuvat pitkälti kansalaisten havaintoihin.
Ilmoituksia voi jättää Suomen lajitietokeskukseen osoitteessa www.laji.fi . Havainnot tulevat sen kautta tutkijoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden käyttöön.
Havaintoja tarvitaan myös yleisistä lajeista, jotta saadaan tietoa esimerkiksi ilmastomuutoksen vaikutuksista. Se on kansalaistiedettä parhaimmillaan.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
