Astma Keuhkoahtaumatauti Laboratoriotutkimukset Spirometria

Spirometria auttaa astman ja keuhkoahtaumataudin diagnoosissa

Ennen koetta pitää olla 4 tuntia tupakoimatta, 2 tuntia ilman kahvia, teetä, kolajuomia tai muita piristäviä aineita, 2 tuntia ilman raskasta ravintoa ja 1,5 päivää ilman alkoholia.

25.11.2015 09.30

Potilaan Lääkärilehden laboratoriotutkimukset-sarjassa käsitellään spirometriaa. Tutustu myös aikaisempiin kirjoituksiimme. Linkit löytyvät tekstin lopusta.

Spirometria on tutkimus, jolla selvitetään keuhkojen tilavuutta ja ilman virtausta keuhkoputkissa. Se kertoo, kuinka paljon potilas voi hengittää ilmaa keuhkoihin (tilavuus) ja kuinka nopeasti hän pystyy tyhjentämään keuhkonsa (virtaus).

Spirometrian avulla saadaan selville, onko potilaalla hengitystoiminnan vajausta, ja johtuuko se keuhkoputkien ahtautumisesta (obstruktio) keuhkoputkissa vai keuhkojen tai rintakehän jäykkyydestä (restriktio). Samalla tutkitaan, millainen on ongelman vaikeusaste.

Testiä voi käyttää muun muassa keuhkoahtaumataudin, astman ja keuhkokudoksen sairauden diagnoosin osana. Keuhkoahtaumataudissa keuhkoputkien ahtautuminen on pysyvää, mutta astmassa se on vaihtelevaa. Astmassa spirometrialöydös voi olla myös normaali.

Miten kokeeseen tulee valmistua?

Ennen koetta pitää olla 4 tuntia tupakoimatta, 2 tuntia ilman kahvia, teetä, kolajuomia tai muita piristäviä aineita, 2 tuntia ilman raskasta ravintoa ja 1,5 päivää ilman alkoholia.

Tutkimusta edeltävät lääkitysohjeet riippuvat siitä, miksi tutkimus tehdään. Jokaisen potilaan pitäisikin saada omat ohjeensa.

Potilaan vointi ja aikaisemmat hoitotoimenpiteet vaikuttavat siihen, milloin tutkimus voidaan tehdä. Jos potilaalla on ollut hengityselintulehdus, tutkimus tehdään vasta kaksi viikkoa sen jälkeen, kun infektio on parantunut. Jos potilaalle on tehty hengitysteitä ärsyttävä toimenpide (esim. keuhkoputkien tähystys), voidaan koe suorittaa vasta kolme päivää toimenpiteen jälkeen.

Miten koe tehdään?

Potilas vetää keuhkoihinsa niin paljon ilmaa kuin mahdollista. Sen jälkeen hän puhaltaa keuhkonsa tyhjäksi nopeasti ja voimakkaasti spirometriin kiinnittyvään putkeen. Aikuisilla puhalluksen pitäisi kestää vähintään kuusi sekuntia.

Puhallukset toistetaan yleensä kolmesti, jotta saadaan teknisesti oikea tulos, ja parhaat puhallusarvot rekisteröidään tulokseksi. Tuloksen hyväksymiskriteerinä pidetään sitä, että puhallusten tulokset ovat samantasoisia.

Miten tuloksia tulkitaan?

Tärkeimmät arvot spirometriassa ovat FVC, FEV1 ja näiden suhde FEV%.

Testituloksia verrataan iän, koon ja sukupuolen mukaisiin normaaliarvoihin. Suomalaisilla on omat viitearvonsa. Jos tutkittava on kotoisin muualta kuin Suomesta, tulos arvioidaan tutkittavan etnisen taustan mukaisilla viitearvoilla. Spirometrian lisäksi tarvitaan yleensä muita diagnostisia tutkimuksia.

➤ FVC-arvo kertoo keuhkojen tilavuuden ja keuhkokudosten elastisuuden. Se myös ilmoittaa, jos ilmaa on jäänyt poikkeuksellisen paljon keuhkoihin.

➤ FEV1-arvo (sekuntikapasiteetti) kertoo, kuinka suuren määrän ilmaa tutkittava pystyy puhaltamaan ensimmäisen sekunnin aikana. Jos keuhkoputket ovat avoimet, keuhkot pystytään puhaltamaan melko tyhjäksi jo ensimmäisen sekunnin aikana.

➤ FEV1/FVC-suhteen (FEV%) avulla selviää, johtuuko mahdollinen keuhkojen toiminnan alentuminen keuhkoputkia ahtauttavasta sairaudesta (astma, keuhkoahtaumatauti) vai keuhkojen tilavuuden alenemisesta (keuhkokudoksen sairaus tai rintakehän jäykkyys). Jos FEV1 on alentunut, mutta FVC normaali tai selvästi parempi kuin FEV1, on kyse ahtauttavasta keuhkosairaudesta. Jos taas molemmat tilavuusarvot (FEV1 ja FVC) ovat alentuneet samassa määrin, kyse on sairaudesta, joka huonontaa keuhkojen tilavuutta.

Astman diagnoosi

Astmalle diagnostinen löydös spirometriassa on alentunut FEV1-arvo, mutta normaali spirometrialöydös ei sulje astmaa pois.

Jos potilaalla epäillään astmaa, tehdään bronkodilataatiokoe. Kokeessa tutkittavalle annetaan puhallusten jälkeen keuhkoputkia laajentavaa lääkettä ja 15 minuutin kuluttua spirometriatutkimus uusitaan. Puhallustuloksen merkitsevä paraneminen (FEV1 tai FVC paranevat vähintään 12 % lähtöarvosta) on yleensä diagnostinen astmalle.

Keuhkoahtaumataudin diagnoosi

Diagnoosi perustuu palautumattoman keuhkoputkien ahtauman toteamiseen, joka osoitetaan spirometriatutkimuksella. Diagnoosi perustuu siihen, että avaava lääke bronkodilataatiokokeessa ei merkittävästi paranna ahtaumaa, ja FEV1/FVC-suhde jää alentuneeksi. Taudissa myös PEF-arvo (uloshengityksen huippuvirtaus) on usein alentunut, mutta normaali arvokaan ei sulje pois taudin mahdollisuutta.

Keuhkokudoksen sairaudet

Keuhkokudoksen sairaudet, kuten keuhkofibroosi, ovat huomattavasti harvinaisempia kuin keuhkoputkia ahtauttavat sairaudet. Siinä keuhkorakkulat vaurioituvat ja voivat korvautua sidekudoksella, jolloin keuhkoihin ei mahdu ilmaa normaalia määrää. Tämä näkyy tilavuuden alentumisena spirometriassa, jolloin sekä FEV1 että FVC laskevat samassa suhteessa.