Tasa-arvo ei toteudu lasten psykoterapioissa

Tasa-arvo ei toteudu lasten psykoterapioissa Kuva 1 / 1

Lapset eivät pääse tarpeelliseksi todettuun psykoterapiaan tasa-arvoisesti eri puolilla maata. Yksi syy tähän on, että alan ammattilaiset keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Pula lasten- ja nuorisopsy­kiatrian erikoislääkäreistä ja psykoterapeuteista vaikeuttaa syrjäisemmillä seuduilla asuvien lasten mahdollisuuksia päästä psykoterapiaan.

Sosionomit (AMK) Matti Rampa ja Miia-Marika Pisto tutkivat kuntoutuksen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon kuuluvassa opinnäytetyössään sitä, millä perusteilla satakuntalaiset lapset saivat psykoterapiapäätöksen vuosina 2004–2007. Opinnäytetyössä tarkasteltiin Satakunnan sairaanhoitopiirin antamia maksusitoumuksia lasten psykoterapioihin ja Kelan vaikeavammaisille lapsille tekemiä psykoterapiapäätöksiä.

Työstä ilmenee, että Satakunnan sairaanhoitopiirin myöntämien maksusitoumusten määrä oli pieni ja psykoterapeuttiseen hoitoon osoitettu taloudellinen panostus oli vähäistä. Kaikki esitetyt terapiat kuitenkin myönnettiin.

Terapiapäätöksiä tehtiin tuolla aika­välillä Satakunnan sairaanhoitopiirissä kaikkiaan 59. Lapset olivat 5–13-vuotiaita, 41 poikaa ja 18 tyttöä. Terapiaan lapset pääsivät pääsääntöisesti vasta kouluikäisinä.

– Tähän epäkohtaan olisi syytä tarttua. Myös pienillä lapsilla on oikeus saada tarvitsemaansa hoitoa, Matti Rampa huomauttaa.

Satakunnan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrialla ei ollut kyseisinä vuosina lainkaan määrärahoja nuorten psyko­terapian ostamiseen. Niinpä hoidot ­toteutettiin omin voimin.

Rampa ja Pisto kiinnittävät huomiota terapiapäätösten vähäiseen määrään. He otaksuvat, että Satakunnassa olisi ­ollut huomattavasti enemmän psyko­terapeuttisen hoidon tarpeessa olevia lapsia ja nuoria.

– Sairaanhoitopiirin maksusitoumus on monelle lapselle ainoa mahdollisuus päästä terapiaan, Rampa toteaa.

Terapeuteista on pula

Kela puolestaan teki Satakunnan alueella vaikeavammaisille lapsille vuosina 2004–2007 yhteensä 35 psykoterapiapäätöstä. Iältään lapset olivat 7–15-vuo­tiaita. Kela hylkäsi noin yhden anomuksen vuodessa.

Yleisimmät diagnoosit satakuntalaisten lasten terapiatarpeen takana olivat käytös- ja tunnehäiriöt sekä kiintymyssuhteiden häiriöt.

STM:n selvityksen (2007) mukaan ­terapeuttien puute on suurin syy ­siihen, ettei terapia järjesty. Toinen ­pääsyy on se, ettei terapialle löydy maksajaa. Satakunnassa psykoterapiapalveluja on väestömäärään suhteutettuna tarjolla kolme kertaa vähemmän kuin HUS:n alueella.

– Monet psykiatrisen hoidon tarpeessa olevat lapset elävät perheissä, joiden taloudellinen tilanne on heikko. Perheiden on vaikea lähteä hakemaan apua kaukaa kotoaan, Rampa kertoo.

– Satakuntalaiset lapset ovat eriarvoisessa ja heikommassa asemassa psykoterapiaan pääsyn suhteen, hän summaa.

Rampa ja Pisto ehdottavat, että myös kaikkien alle 16-vuotiaiden lasten psykoterapiapäätökset annettaisiin Kelan tehtäväksi. Näin terapioiden kustannukset tulisivat valtion kontolle. He uskovat, ­että myös päätöksenteko tasa-arvoistuisi. Myös lisätutkimus aiheesta olisi tarpeen.

Anne Seppänen
toimittaja

Kuva Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 49/12.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi