Vaikean palovamman hoito

Vaikean palovamman hoito Kuva 1 / 1

Suomessa hoidetaan sairaaloissa vuodessa yli tuhat palovammapotilasta, mutta raskasta tehohoitoa tarvitsee heistä vain noin 60–80. Ensihoito on vaikeasti vammautuneen palovammapotilaan yleensä varsin pitkän hoitoprosessin alku.

Kuuman nesteen aiheuttamat palovammat ovat ehkä tyypillisin syy ainakin lasten toisen asteen palovammoihin. Liekkivammat syntyvät yleensä joko rakennuspaloissa, räjähdyksenomaisesti kaasupaloissa tai esimerkiksi palavan nesteen aiheuttamissa leimahduksissa.

Kontaktipalovammoissa potilaan vauriot syntyvät suorasta kontaktista kuumaan pintaan tai materiaaliin. Sähköpalovammoissa kudosvaurion suuruus riippuu sähkövirran voimakkuudesta ja kulkureitistä, ja sisäisen kudostuhon laajuutta on mahdotonta ensivaiheessa arvioida. Korkeajännitevammoissa potilas voi saada valokaaresta myös liekkivamman, joka johtuu valtavasta kuumuudesta. Sähkövammoissa potilaan sydämen tai hengityksen pysähdys ovat mahdollisia.

Kemialliset vammat ovat Suomessa harvinaisia. Hapon tai emäksen vaurioittaman kudoksen huuhtelu on niissä usein aloitettava jo onnettomuuspaikalla. Emästen aiheuttama kudostuho laajenee ja suurenee useita tunteja, jopa vuorokauden ajan ilman aktiivisia hoitotoimia.

Palovammojen asteet

Auringon polttama iho on hyvä esimerkki pinnallisesta ensimmäisen asteen vammasta. Iho on kuiva, arka ja punoittaa. Se paranee päivissä.

Ensimmäisen asteen palovamman ensiavussa vammaa jäädytetään mahdollisimman pian viileällä vedellä 15–20 minuutin ajan. Tämän jälkeen vamman voi peittää puhtaalla suojasiteellä tai palovammojen hoitoon tarkoitetulla erikoissiteillä. Kipua voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä. Rakkuloita ei saa puhkoa.

Toisen asteen palovammoissa ihon pintakerroksen epidermiksen lisäksi myös dermis on vahingoittunut joko pinnalta tai lähes koko paksuudeltaan (syvä toisen asteen vamma). Toisen asteen pinnalliseen vammaan liittyy kova kipu, ihon punoitus ja rakkulanmuodostus. Syvemmässä vammassa iho on nahkamainen ja punoittaa. Rakkulanmuodostus saattaa puuttua.

Kolmannen asteen vammoissa potilas ei kenties hermojen tuhoutumisen vuoksi tunne lainkaan kipua, iho on mustunut, karstamainen tai kellertävä. Ihon kerrosten lisäksi myös alemmat rakenteet, kuten lihakset, jänteet, jopa luukudos, voivat olla palaneet.

Kemiallisissa palovammoissa kudostuho syvenee ja laajenee, kunnes kaikki ärsyttävä materiaali on poistunut tai laimentunut. Sähkövammoissa kudostuhon laajuus selviää vasta sairaalassa päivien ja viikkojen aikana.

Vaikean palovamman ensiapu

Ensimmäisenä pitää varmistaa, että potilasta on turvallista lähestyä. Jos epäillään sähkövammaa, jännitteen tai virran tulisi olla kytketty pois. Suljetuissa tiloissa sattuneissa räjähdysmäisissä paloissa on varmistuttava, ettei paikalla (esimerkiksi ns. laittomat huumelaboratoriot) enää ole palavaa tai räjähtävää materiaalia eikä esimerkiksi asunnon ilmassa ole merkittäviä määriä häkää tai muita myrkkykaasuja.

Tämän jälkeen potilas kuljetetaan turvalliseen paikkaan, hälytetään apua ja aloitetaan ensiapu.

Hoitohenkilökunta varmistaa potilaan hengitystien avoimuuden ja annostelee aluksi varaajamaskilla 100 prosenttista happea. Jos potilaan hengitystie on jo ahtautunut tai hengitysteiden palovamma on ilmeinen, hänet tulisi intuboida välittömästi. Potilaalla aloitetaan myös nestehoito mahdollisimman pian.

Kipulääkitys on oleellinen osa potilaan hoitoa. Vaikeissa palovammoissa se annetaan suonensisäisesti. Kipu saadaan nopeimmin hallintaan, kun potilaalle annetaan samanaikaisesti nopeasti vaikuttavaa (alfentaniili/fentanyyli) ja pidempivaikutteista (morfiini/oksikoni) opioidia.

Lievissä ja rajoittuneissa palovammoissa myös niin sanotut palovammasidokset lievittävät kipua tehokkaasti. Murtumien ja rangan tukeminen auttavat kivun hallinnassa. Kivun jättäminen hoitamatta on taitovirhe ja epäeettistä. Kipu lisää hapenkulutusta, kiihdyttää tulehdusreaktiota ja vaikuttaa epäedullisesti myös veren hyytymiseen.

Myös palovammapotilaan lämpötaloutta hoidetaan jo ensihetkistä lähtien. Hypotermian kehittyminen estetään lämpimin nestein, peittämällä palovamma-alue ja lämmittämällä hoitotila.

Raajan, kaulan ja vartalon syvät sirkulaariset palovammat joudutaan usein halkaisemaan (ns. eskarotomiat) alueen verenkierron tai hengityksen turvaamiseksi.

Palovammojen hoitoon erikoistuneita sairaaloita

Vakavien palovammojen hoito on Suomessa keskitetty Töölön sairaalaan ja Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Ensi vuonna niiden hoito keskitettäneen Jorvin sairaalan yhteyteen avattavaan kansalliseen palovammakeskukseen. Tehohoitoa tarvitsevat häkämyrkytyspotilaat hoidetaan aluksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa ylipainehappihoidon yksikössä.

Aikuiset, joiden syvät palovammat kattavat yli 20 prosenttia kehon pinta-alasta, ja lapset, joiden syvät vammat kattavat vähintään 5 prosenttia pinta-alasta, tarvitsevat vähintään keskussairaalatasoista hoitoa.

Vaikeat sähkövammat, kemikaalivammat, kasvojen, käsien ja genitaalialueen vammat ­sekä tapaukset, joissa epäillään hengitysteiden palovammaa, hoidetaan yleensä lopulta palovammakeskuksissa. Jos palovammaan yhdistyy välittömästi henkeä uhkaava muu vamma, potilas joudutaan useimmiten kuljettamaan hätäleikkaukseen lähimpään keskussairaalaan.

Perustuu Lääkärilehdessä 46/15 julkaistuun artikkeliin Huoneistopalon uhri.

Lue myös:
Häkämyrkytys vaatii nopeaa hoitoa 

Kirjoittanut:
Teemu Elomaa
erikoislääkäri, va. ylilääkäri
Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos / yhteispäivystys / TYKS

Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi