Vapaaehtoisena saattohoitotyössä

Saattohoidon parissa työskentelee Suomessa satoja vapaaehtoisia. 68-vuotias Maija Juntunen sanoo, että vuosien vapaaehtoistyö Pirkanmaan Hoitokodissa on muuttanut hänen ajatusmaailmaansa ja lisännyt tyytyväisyyttä elämään.

Vapaaehtoisena saattohoitotyössä Kuva 1 / 1

Vapaaehtoistyötä tekee joka kolmas suomalainen. Eniten sitä tehdään lasten, kulttuurin ja liikunnan parissa. Saattohoidon parissa työskentelee satoja vapaaehtoisia.

Saattohoito tarkoittaa kuolemaa lähestyvän potilaan yhtäjaksoista hoitoa ja tukea sairauden viimeisissä vaiheissa, kun parantavasta hoidosta on luovuttu. Sairauden etenemistä ei kyetä hidastamaan vaan keskeisintä on potilaan oireiden ja kärsimyksen lievitys. Myös omaisten tukeminen kuuluu saattohoitoon.

Maija Juntunen, 68, toimii vapaaehtoisena Pirkanmaan Hoitokodissa Tampereella. Jäätyään eläkkeelle hammaslääkärin työstään, Juntunen koki, että hänellä on vielä voimia ja haluja tehdä jotakin.

– Omassa elämässäni kaikki asiat ovat hyvin ja koen, että minulla on voimaa ja halua jakaa hyvää eteenpäin. Tämä on mukavaa työtä, enkä edes koe tätä työksi vaan enemmänkin auttamiseksi ja läsnä olemiseksi.

Vapaaehtoiset ovat mukana toiminnassa omine elämänkokemuksineen, tietoineen ja taitoineen. Työtehtävät valikoituvat usein oman kiinnostuksen mukaan. On mahdollisuus auttaa moninaisissa toiminnallisissa tehtävissä tai keskittyä olemaan potilaiden henkisenä tukena ja seurana.

– Täällä työn voi rytmittää omien aikataulujen mukaisesti ja valita tehtävät oman kiinnostuksen ja voimavarojen mukaan. Otan itselleni tekemistä juuri sen verran, kuin koen hyvillä mielin jaksavani, Juntunen summaa.

Uudet vapaaehtoiset koulutetaan ja jokaiselle nimetään jo pidemmän aikaa vapaaehtoistyötä tehnyt kummi, jonka puoleen voi tarvittaessa kääntyä. Vapaaehtoistyö on vaativaa ja herkemmät auttajat saattavat jäädä miettimään tapahtuneita asioita pidemmäksikin aikaa. Tämän vuoksi kaikille halukkaille tarjotaan keskusteluapua ja työnohjausta.

Vapaaehtoistyö rikastuttaa saattohoidon arkea

Osa vapaaehtoistyöhön hakeutuneista on aiemmin työskennellyt hoitoalalla, mutta aiemmasta kokemuksesta riippumatta vapaaehtoiset toimivat aina maallikkoauttajan roolissa saattohoitotyötä täydentäen.

Juntunen kokee, että hoitotyön kokemuksesta on ollut hyötyä potilaan voinnin tarkkailemisessa. Hänelle on myös alusta saakka ollut selvää, että potilaista ei puhuta ulkopuolisille, sillä vaitiolovelvollisuus koskee myös vapaaehtoisia.

Vapaaehtoinen ei voi koskaan korvata ammattilaista vaan kaikki sairaanhoidolliset tehtävät kuuluvat hoitohenkilökunnalle.

– Ehkä tärkein seikka tässä työssä on se, että hoitajille jää enemmän aikaa hoitotyöhön ja vapaaehtoiset mahdollistavat monipuolisemman tekemisen ja virikkeellisemmän ympäristön, Juntunen painottaa.

Pirkanmaan Hoitokodin vapaaehtoistoiminnan ohjaaja Johanna Colliander korostaa, että vapaaehtoiset ovat työntekijöiden yhteistyökumppaneita. Kaikilla on sama tavoite: potilaiden ja heidän läheistensä hyvinvoinnin edistäminen.

– Vapaaehtoiset ovat voimavara koko hoitokodille ja apu henkilökunnalle. Heidän pyyteetöntä työtään potilaiden ja heidän läheistensä hyväksi arvostetaan suuresti.

Colliander painottaa vapaaehtoisten tuomaa lisäarvoa potilaille ja heidän läheisilleen. Potilaita autetaan ruokailussa tai ollaan saattoapuna kaupunkikäynneillä. Jotkut vapaaehtoisista toimivat aulaemäntinä tai järjestävät virkistystuokioita, toiset ahertavat leipomis- ja kädentaitotiimeissä tai keräävät varoja myyjäisissä ja ylläpitämällä kirpputoria.

Saunapäivät kaksi kertaa viikossa ovat odotettuja tapahtuma, joihin myös vapaaehtoiset osallistuvat. He auttavat henkilökuntaa potilaiden viemisessä saunaan, takkahuonetarjoiluissa virvokkeineen ja makkaroineen sekä puhtaiden petivaatteiden vaihtamisessa.

Ilman vapaaehtoisia potilaat todennäköisesti pääsisivät vähemmän liikkeelle.

– Vapaaehtoisten avulla pääse ulkoilemaan halutessaan. Kauniina kesäpäivänä jopa puolet osastosta saattaa viettää aikaa ulkona. Olemme tuoneet potilaita sängyissäänkin ulos, jos he ovat niin toivoneet, Juntunen iloitsee.

Vapaaehtoinen parantaa autettavan ja hänen läheistensä elämänlaatua

Osa vapaaehtoisista toimii potilaiden seurana ja tukena. He kuuntelevat ja auttavat näin kuolevaa ihmistä kokemaan elämänsä ainutlaatuisena ja merkittävänä. Jo pelkkä läsnäolo voi lohduttaa ja herättää toivon tunteita. Potilas voi tukeutua vapaaehtoisen apuun kuolemansa hyväksymisessä ja siihen valmistautumisessa.

Myös surevat läheiset tarvitsevat tukea. Juntunen kertoo kohdanneensa omaisia, joilta kukaan ei ollut pitkään aikaan muistanut kysyä, mitä heille kuuluu.

– Se on kuin ottaisi lämpimästä kuohujuomapullosta korkin pois, kun omainen pääsee sydämensä kyllyydestä puhumaan. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kysymys, sitä henkilökohtaisempaa ja raskaampaa saattohoito on myös omaiselle.

Juntunen on ollut läsnä myös elämän päättyessä.

– Silloin on tuntunut haikealta ja surulliselta, mutta ei ahdistavalta eikä murheelliselta. Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syksyn ja talven tuleminen. Koen, että kuolema on ystävä, ei sitä tarvitse pelätä.

Vapaaehtoistyö antaa paljon myös auttajalle

Juntunen vierailee Pirkanmaan Hoitokodissa tavallisesti keskiviikkoisin reilut viisi tuntia kerrallaan. Ruuhkaisina viikkoina, kun vapaaehtoisten apua tarvitaan enemmän, Juntunen voi olla paikalla useampanakin päivänä viikossa ja tarvittaessa yövuorossakin seuraa kaipaavan potilaan tukena. Tahti tuntuu tällä hetkellä sopivalta, ja aikaa jää vielä muihin harrastuksiin sekä vietettäväksi lapsenlapsen kanssa.

Moni vapaaehtoistyöntekijä kokee saavansa enemmän kuin antaa. Juntunenkin kuvailee työtään antoisaksi ja kertoo keskittyvänsä positiivisiin asioihin.

– Valtaosa potilaista ja omaisista on hyvin myönteisiä ja kiitollisia siitä, että tällainen paikka on olemassa.

Hoitokodin hyvä työilmapiiri on Juntusen mukaan yksi tärkeimmistä työhön sitouttavista tekijöistä.

– Tänne on aina mukava tulla ja koen tämän olevan voimaannuttava ympäristö. Kaikki ihmiset ovat mukavia ja henkilökunta on aidosti positiivista. Täällä on myös sallittua nauraa.

Juntunen kokee, että vuosien saattohoitotyö on muuttanut hänen ajatusmaailmaansa ja lisännyt tyytyväisyyttä elämään.

– Elämä on tässä ja nyt. En mieti, että tämän asian minä teen sitten joskus, vaan teen heti. Osaan myös iloita pienistä asioista enemmän kuin aiemmin. Vaikka siitä, että ulkona on kaunista, kun on syksy ja keltaiset lehdet.

Lähteet:
Vapaaehtoistyö Suomessa 2015 - tutkimus. Helsinki Missio, Kansalaisareena, Kirkkohallitus. Taloustutkimus.
Vapaaehtoistoiminta palliatiivisessa- ja saattohoidossa – tukimateriaali hoito- ja hoivayksiköille.
Pirkanmaan Hoitokoti. Vapaaehtoistoiminta.
Hyvä saattohoito Suomessa 2010. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Kirjoittanut:
Heli Selin
Haaga-Helia ammattikorkeakoulun toimittajaopiskelija

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi