Aurinkokeratoosin tärkein riskitekijä on liiallinen aurinkoaltistus

Aurinkokeratoosin tärkein riskitekijä on liiallinen aurinkoaltistus Kuva 1 / 1

Aurinkokeratoosi, jota kutsutaan myös aktiinikeratoosiksi tai seniilikeratoosiksi, on ihon levyepiteelikarsinooman eli okasolusyövän esiaste. Hoitamattomana se voi edetä Bowenin taudiksi ja edelleen invasiiviseksi ja metastasoivaksi ihon okasolusyöväksi. Aurinkokeratoosien ilmaantumisesta ei ole käytettävissä ajantasaista tilastotietoa, sillä niitä ei tilastoida Suomen Syöpärekisteriin. Vuonna 2011 Suomessa diagnosoitiin 1 599 ihon okasolusyöpää, ja niiden ilmaantuvuus lisääntyy noin 2,5 % vuositasolla. Koska vain osa aurinkokeratooseista etenee okasolusyöväksi, voidaan päätellä, että uusien aurinkokeratoositapausten määrä on moninkertainen verrattuna okasolusyöpiin.

Riskitekijät

Ihon altistuessa auringon UV-säteille tapahtuu keratinosyyteissä jatkuvasti DNA- ja RNA-vau­rioita. Ihon omat korjausmekanismit pyrkivät korjaamaan näitä vaurioita, mutta siitä huolimatta ihosoluihin kertyy vuosien kuluessa geenivirheitä. Kun tiettyjä solunjakautumisen ja kasvun kannalta keskeisiä geenivirheitä on kertynyt ihosoluihin riittävästi, riistäytyy solun kasvu vähitellen hallitsemattomaksi.

Aurinkokeratoosien kehittymisen tärkein riskitekijä onkin liiallinen aurinkoaltistus, mutta lisäksi tunnetaan useita muita riskitekijöitä, jotka eri mekanismeilla johtavat geenivirheiden syntyyn ihosoluissa (ks. taulukko jutun lopussa). Usein aurinkokeratoosin kehittyminen johtuu useamman riskitekijän yhtäaikaisesta vaikutuksesta.

Diagnoosi

Aurinkokeratoosin diagnoosi perustuu tyypilliseen kliiniseen kuvaan ja/tai koepalaan. Potilaan koko iho pitää aina tutkia huolellisesti, koska tavallisesti hänellä on muitakin ihosyöpiä tai niiden esiasteita. Tavanomainen aurinko­keratoosipotilas on yli 60-vuotias, mutta muutoksia tavataan runsaasti auringolle altistuneilla henkilöillä jo 40 vuoden iässäkin.

Tyypillinen aurinkokeratoosi on oireeton tai hyvin vähä­oireinen punoittava, karhea läiskä auringolle altistuneella iholla. Kliininen diagnoosi ei aina ole helppo, sillä alkuvaiheen aurinkokeratoosi on hento, sileähkö punoitus iholla, kun taas vaikeasti dysplastinen hyperkeratoottinen aurinkokeratoosi voi olla psoriaasiplakkia muistuttava hilseen tai karstankin peittämä läiskä. Myöskään laakean, hieman ärtyneen rasvaluomen ja aurinkokeratoosin erottaminen toisistaan ei aina ole helppoa. Auringolle runsaasti altistuneella iholla voidaan nähdä muitakin ihon valovaurion merk­kejä, ja näiden olemassaolo antaa usein vihjeen etsiä iholta aurinkokeratooseja ja pahanlaatuisia ihomuutoksia, kuten tyvisolusyöpiä.

Diagnoosi voidaan varmistaa ihokoepalan avulla. Koe­palalla varmistetaan diagnoosi ja toisaalta suljetaan pois Bowenin tauti (karsinooma in situ) sekä invasiivinen okasolusyöpä. Tarvittaessa otetaan useita koepaloja, sillä samalla potilaalla voi olla ihollaan koko kirjo okasolusyövän esiasteesta, aurinkokeratoosista, aina okasolu­syöpään saakka. Aurinkokeratoosi, Bowenin tauti ja ihon okasolusyöpä ovat saman taudin eri kehitysvaiheita, mutta voivat esiintyä myös yksittäisinä.

Hoito

Aurinkokeratoosien hoitomuoto valitaan tapauskohtaisesti. Hoitomuodon valintaan vaikuttavat ihomuutosten lukumäärä, sijainti, lääkärin kokemus eri hoitomuodoista sekä potilaan kyky itse toteuttaa hoitoja sekä mahdollisesti aiemmin toteutetut hoidot. Aurinkokeratoosien hoito on ensisijaisesti ei-kirurginen.

Aurinkokeratoosien hoitotulokset riippuvat valovaurioiden vaikeusasteesta ja hoitomenetelmästä. Oikein valittu hoitomuoto johtaa parhaimmillaan kliiniseen remissioon, mutta hyvästä hoitovasteesta huolimatta aurinkokeratooseilla on taipumus uusiutua, joten seurantaa ja hoitojen toistoja tarvitaan. Seurantakäyntien tarve ja tiheys riippuu ihon valovaurioiden vaikeusasteesta ja määrästä.

Kliinisesti lievien aurinkokeratoosien seuranta tapahtuu perusterveydenhuollossa. Hoidon toteuttamisen jälkeen suositellaan jälkitarkastusta 6 kuukauden kuluttua. Vaikeampia ja laaja-alaisempia ihon valovaurioita voidaan joutua seuraamaan ja hoitamaan erikoissairaanhoidossa 3–4 kuukauden välein.

Aurinkokeratoosien hyvään hoitoon kuuluu aina perusteellinen ohjeistus aurinkosuojauksesta. Aurinkosuojavoiteiden käyttöä kannattaa suositella käytettäväksi ympärivuotisesti Suomenkin oloissa, jos iholla on jo todettu valovaurioita.

Ennuste

Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään vuoden seurannassa. Osa niistä kuitenkin muuntuu hoitamattomana ihon okasolusyöväksi. Koska emme osaa ennustaa, mitkä aurinkokeratooseista etenevät varsinaiseksi ihosyöväksi, tulee hoito kohdistaa kaikkiin todettuihin aurinkokeratooseihin. Okasolusyövän kehittymisen riskiä tietylle potilaalle voidaan arvioida, kun tiedetään todettujen aurinkokeratoosien määrä. Jos potilaalla on korkeintaan viisi aurinkokeratoosia, on okasolusyöpäriski vuoden kuluessa alle 1 %. Mikäli todettujen aurinkokeratoosien määrä on 20 tai enemmän, on okasolusyövän kehittymisen todennäköisyys jo 20 %.

Vanhempien vastuulla on huolehtia lasten ihon aurinkosuojauksesta

Yhteinen haasteemme on pyrkiä muuttamaan yleistä suhtautumista auringonottoon ja auringossa oleiluun. Mikäli emme opi suojaamaan omaa ja toistemme ihoa liialliselta auringon UV-säteilyltä, tulee ihosyöpien määrä kasvamaan tulevaisuudessakin. Ihosyöpien ilmaantuvuuden kasvu alkaa jo lähivuosina olla melkoinen taloudellinenkin haaste terveydenhuolto­järjestelmällemme.

Oman ihon lisäksi lasten vanhempien vastuulla on huolehtia lasten ihon aurinkosuojauksesta, sillä lapsen ihon toistuva palaminen on merkittävä ihon okasolusyövän ja myös pelätymmän ihosyövän, melanooman, kehittymisen riskitekijä.

Perusterveydenhuollon haasteena on tunnistaa erityisesti ne potilaat, joilla on merkittävästi suurentunut ihosyöpäriski. Koska tällaisten potilaiden määrä kasvaa, tulee aurinkokeratoosien diagnostiikka ja hoito olemaan jatkossa yhä useammin yleislääkärin vastuulla. Varsinkin yksittäisten ja lievien aurinkokeratoosien hoidon toivoisi toteutuvan perusterveydenhuollossa, jolloin erikoissairaanhoidon kapasiteettia vapautuisi varsinaisten ihosyöpien hoitoon.

Ihon okasolusyövän esiasteiden hoito on yksinkertaista, kun tietää mitä hoitaa ja miten. Varsinaisten hoitotoimenpiteiden lisäksi hyvin tärkeä osa hoitoa on informaation antaminen ihon aurinkosuojauksesta sekä ihon jälkitarkastus hoitojen jälkeen.

Aurinkokeratoosipotilas kannattaa lähettää erikoissairaanhoidon arvioon, mikäli ihon valovauriot ovat laaja-alaisia tai eivät reagoi toivotusti yleislääkärin määräämille hoidoille.

Aurinkokeratoosin kehittymisen riskitekijöitä

➤ Altistuminen auringon UV-säteille, ihon toistuva palaminen
➤ Valohoidot (UVA-valohoidot, PUVA)
➤ Runsas solariumin käyttö
➤ Vaalea ihotyyppi
➤ Ionisoiva säteily
➤ Perinnölliset ihotaudit (albinismi, kseroderma ­pigmentosum)
➤ Punahukka
➤ Altistuminen ulkoisesti karsinogeeneille
➤ Immuunipuutostilat
➤ Elinsiirto
➤ Tupakointi

Kirjoittajat:
Atte Kivisaari
LT, ihotautien ja allergologian erikoislääkäri
TYKS Ihoklinikka, Lääkäriasema Eloni

Veli-Matti Kähäri
professori, ylilääkäri, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri
TYKS Ihoklinikka
Turun yliopisto, kliininen laitos, iho- ja sukupuolitautioppi

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi