Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat

Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat saattavat aiheuttaa tuhansien ihmisten sairastumisen Suomessa vuosittain.

Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat Kuva 1 / 1

Äkillinen oksennus-ripulitauti on tavallisin sairaus elintarvike- ja talousvesiepidemioissa. Elintarvike- ja vesivälitteiset mikrobit aiheuttavat yleensä itsestään paranevan suolistoinfektion, ja Suomessa epidemioihin liittyvä kuolleisuus on ollut vähäistä. Pienet lapset, vanhukset ja perussairauksia sairastavat voivat kuitenkin joutua sairaalahoitoon esimerkiksi kuivuman takia. Bakteerin aiheuttama oksennus-ripulitauti voi myös johtaa jälkitauteihin, kuten reaktiiviseen niveltulehdukseen. Vaikka suurin osa äkilliseen oksennus-ripulitautiin sairastuneista ei hakeudu terveyspalvelujen piiriin, mm. suurten talousvesiepidemioiden varalta on kuitenkin suunniteltava terveydenhuollon erityisjärjestelyt epidemiatilanteessa.

Elintarvikehygienia Suomessa on keskimäärin hyvää tasoa ja elintarvikkeiden turvallisuuteen panostetaan elintarvikeketjun kaikilla tasoilla, mutta elintarvikeketjun kansainvälistyminen lisää infektioriskejä. Kansainvälistymisen lisäksi riskejä voivat lisätä myös uudet, suositut elintarvikkeet, kuten laaja ituihin liittynyt EHEC-epidemia Saksassa osoitti. Suomessa jopa 400 000 henkilön on arvioitu sairastuvan elintarvikevälitteisiin infektioihin vuosittain. Vain osa tästä tautitaakasta liittyy tunnistettuihin ja varmennettuihin epidemioihin.

Suomen raakavesivarannot ovat runsaat ja hyvälaatuiset. Kuitenkin talousveteen liittyviä epidemioita todetaan useita vuosittain. Keskitetty vesihuolto on lisännyt talousveden turvallisuutta, mutta vesijohtoverkosto tarjoaa myös tehokkaan leviämisreitin epidemialle, mikäli talousvesi pääsee saastumaan.

Elintarvikevälitteiset epidemiat

Tietoja elintarvike- ja talousvesivälitteisistä epidemioista on kerätty Suomessa vuodesta 1975 lähtien, ja nykyisen kaltaiset epäilyilmoitukset otettiin käyttöön vuonna 1997. Vuonna 1998 aloitettiin ilmoitettujen epidemioiden näytön vahvuuden arviointi, jonka tarkoituksena on poistaa tilastoista sellaiset epidemiat, joissa ei ole riittävää näyttöä tietyn elintarvikkeen, ruokailun tai talousveden merkityksestä epidemian välittäjänä tai joissa tartunta on tapahtunut muuta reittiä, esimerkiksi suoran kosketuksen kautta. Vuodesta 2001 lähtien arviointiperusteet ovat olleet yhtenäiset ja raportoitujen epide­mioiden määrät ovat vertailukelpoisia. Epidemia­selvitykset tuottavat tietoa elintarviketurvallisuuden parantamiseen.

Vuosina 2011–13 elintarvikevälitteisiä epidemioita raportoitiin 131 ja niissä sairastui lähes 3 000 henkilöä. Epidemioiden ja niissä sairastuneiden vuosittainen lukumäärä on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2001 lähtien.

Kolmannes raportoiduista elintarvikevälitteisistä epidemioista on noroviruksen aiheuttamia, ja yleisin osoitettu tai epäilty tartunnan lähde on ollut infektoitunut elintarviketyöntekijä. Bacillus cereus -bakteerin tuottama toksiini aiheuttaa vuosittain alle viisi epidemiaa. Elintarvikkeiden saastumista tällä ympäristössä yleisellä bakteerilla ei voida täysin estää, mutta bakteerin lisääntyminen ja toksiinien muodostuminen voidaan estää noudattamalla ruoan käsittelyn lämpötilavaatimuksia. Vuosittain todetaan muutama salmonellaepidemia. Salmonellatartunnan lähde on aina eläimen tai ihmisen uloste, yleisimmin ulosteella saastunut raaka-aine tai infektoitunut elintarviketyöntekijä.

Vuosina 2010–15 on saatu viitteitä useista elintarvikkeista tartunnan välittäjinä. Raakaa punajuurta epäiltiin tartunnan lähteeksi seitsemässä epidemiassa, ja listeria aiheutti kolme epidemiaa, joissa välittäjiksi epäiltiin graavisuolattua tai kylmäsavustettua kalaa ja liha­hyytelöä. Salaatista saatu Crypto­sporidium parvum ai­heutti viisi epidemiaa ravintoloissa. Hepatiitti A aiheutti epidemioita, joissa välittäjä­ksi epäiltiin ulkomaisia pakastemarjoja. Itujen lisäksi riski­elintarvike on viime vuosina suosioon noussut pastöroimaton raakamaito, sillä sen käyttöön on liittynyt ­ainakin Yersinia pseudo­tuberculosis-, EHEC-, salmonella- ja kampylobakteeriepidemioita.

Talousvesivälitteiset epidemiat

Talousvesiepidemioita on Suomessa kattavasti seurattu vuodesta 1997 lähtien. Tänä aikana talousvesivälitteisiä epidemioita on raportoitu keskimäärin neljä vuosittain. Valtaosa epidemioista on ollut pienten vesilaitosten pienehköjä epidemioita, joissa sairastuneita on ollut 10–50. Suomessa on kuitenkin esiintynyt myös suuria epidemioita, joissa sairastuneiden määrä on ollut satoja tai tuhansia. Suomen merkittävin talousveden aiheuttama epidemia sattui vuonna 2007 Nokialla, jossa 6 500 henkilöä sairastui jäteveden saastuttaman talousveden takia.

Väkilukuun suhteutettuna Suomessa, kuten myös muissa Pohjoismaissa, talousvesiepidemioita havaitaan kohtalaisen paljon. Syynä tähän voi olla pienten vedenottamoiden suuri lukumäärä, mutta todennäköisemmin selitys on toimivissa seurantajärjestelmissä. Suurin osa suomalaisista vesilaitoksista käyttää pohjavettä, jota ei yleensä desinfioida ennen jakelua kuluttajille. Vaikka pohjavesi Suomessa on hyvälaatuista, valtaosa talousvesiepidemioista liittyy pohjavettä käyttäviin laitoksiin.

Tavallisimmat syyt talousveden saastumiselle ovat pintavesivalumat vedenottamoon tai jäteveden pääsy talousveteen esimerkiksi putkirikon tai jätevesikaivon tulvimisen takia. Pintavalumien aiheuttamat epidemiat ovat tavallisimpia syksyisin ja keväisin, jolloin pintavesien virtaamat ovat suurimmillaan sateiden ja sulavan lumen vuoksi.

Norovirus tai kampylobakteerilajit aiheuttavat arviolta 95 % saastuneeseen talousveteen liittyvistä sairastumisista Suomessa. Myös salmonellalajeja, giardiaa sekä rota- ja sapoviruksia on tavattu. Kemikaalit aiheuttavat muutaman prosentin talousvesiepidemioista. Yleensä suomalaisissa vesiepidemioissa havaitaan yksi tai kaksi aiheuttajamikrobia. Poik­keuksena ovat epidemiat, joissa syynä on ollut voimakas jäte­vesisaastutus. Nokian talousvesiepidemiassa varmennettuja aiheuttajamikrobeja oli kuusi.

Milloin elintarvike- tai talousvesivälitteistä epidemiaa tulee epäillä?

Terveydenhuollon rooli epidemian havaitsemisessa on merkittävä. Monessa epidemiassa juuri perusterveydenhuollon tai sairaalan päivystysvastaanotolla voidaan havaita sairaustapausten määrän lisääntyminen. Usein epidemian jäljille päästään mikrobiologisten löydösten ­perusteella. Kunnan epidemiaselvitystyöryhmä on ensisijainen toimija paikallisten elintarvike- ja talousvesivälitteisten epidemioiden selvittämisessä. Joskus epidemia ilmoitetaan suoraan ympäristöterveydenhuollon viranomaisille, ennen kuin terveydenhuollossa havaitaan tautitapausten määrän kasvu. Ajantasainen tiedonkulku ja selkeä työnjako eri toimijoiden kesken on epidemiaselvityksissä tärkeää. Talousvesivälitteisissä epidemioissa epäily voi syntyä myös vesilaitokseen tehtyjen yhteydenottojen pohjalta.

Epidemiassa tietyn ajanjakson aikana tietyllä alueella ja tietyssä väestössä tautitapauksia ilmenee totuttua enemmän. Kun epidemia on paikallisesti rajoittunut yhden kunnan alueelle tai johonkin sen osaan, se on yleensä suhteellisen helppo havaita. Jos sen sijaan sairastumisia havaitaan laajalla alueella tai valtakunnallisesti, epidemian toteaminen voi olla hankalaa. Tällaiset epidemiat voidaan havaita mikrobiologisten löydösten perusteella, esimerkiksi alueellisessa laboratoriossa tai referenssilaboratorion tyypitystutkimuksissa.

Oksennus-ripulitaudeille on luontaista tapausmäärän kausivaihtelu. Jos tautitapauksia on muutenkin esiintynyt runsaasti, niiden määrän äkillinen nousu voi jäädä huomaamatta. On kuitenkin syytä muistaa, että pelkkä epäily epidemiasta on aihe ryhtyä toimiin. Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat saattavat johtaa vakaviin seurauksiin, ja siksi epidemiaselvitys on syytä saada käyntiin ripeästi.

On tavallista, että ihmiset epäilevät varsinkin äkillisesti alkavia oksennus-, mahakipu- tai ripulioireitaan ruoan aiheuttamaksi. Usein henkilön oma epäily kohdistuu siihen ateriaan tai elintarvikkeeseen, jonka hän on nauttinut viimeiseksi ennen oireiden alkua. Elintarvikkeessa lisääntyneiden bakteerien tuottamat toksiinit voivat aiheuttaa nopeasti alkavia oireita, aluksi lähinnä oksentamista. Mikäli kyseessä on maha-suolitulehduksen aiheuttava bakteeri- tai virusinfektio, oireet alkavat tavallisimmin 12–48 tunnin kuluessa. Joidenkin infektioiden, kuten kryptosporidioosin tai A-hepatiitin, itämisaika ruokailusta oireiden alkamiseen voi olla viikkoja. Epäilyä elintarvikkeen osallisuudesta oireisiin vahvistaa se, että useampi ateriaa tai samaa elintarviketta nauttinut on sairastunut, varsinkin jos nämä eivät ole samasta perhekunnasta.

Lopuksi

Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat ovat kansanterveyden kannalta merkittäviä tilanteita, joihin varautumiseen kannattaa panostaa. Yksityiskohtaisia toimintaohjeita voi olla vaikeaa laatia etukäteen, sillä epidemiat voivat olla hyvinkin erilaisia sen mukaan, mikä on tapahtumaympäristö, taudinaiheuttaja ja välittävä elintarvike. Tärkeintä on se, että epidemiaa osataan ajoissa epäillä, yhteistyötahot ovat selvillä tai helposti selvitettävissä ja epidemian selvitystyö käynnistetään mahdollisimman nopeasti. Epidemiaselvityksen avulla voidaan saada epidemia päättymään, mutta siinä saadaan myös tärkeää tietoa siitä, miten vastaavat tilanteet voidaan jatkossa mahdollisimman hyvin estää. Merkittävien epidemioiden selvitystyön tulokset onkin hyödyllistä myös julkaista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koonnut ohjeita elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittämisestä laitoksen verkkosivuille (https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/seuranta-ja-epidemiat/epidemiat/elintarvike-ja-vesivalitteiset-epidemiat). THL ja Evira seuraavat epidemiaepäilyilmoituksia ja erityisten suurten tai vakavaoireisten epidemioiden selvityksiä. Kunnalliset selvitystyöryhmät saavat laitoksista tarvittaessa konsultaatioapua. Joka toinen vuosi laitokset järjestävät yhteistyössä Sotilaslääketieteen keskuksen ja Helsingin yliopiston kanssa kunnallisten epidemiaselvitystyöryhmien jäsenille suunnattuja täydennyskoulutuskursseja.

Kirjoittajat:
Janne Laine
LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, erikoislääkäri
TAYS, Toimialue 1, sisätautien vastuualue, infektioyksikkö

Ruska Rimhanen-Finne
dosentti, ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkäri, epidemiologieläinlääkäri
THL, infektiotautien torjuntayksikkö

Sirpa Räsänen
LT, lastentautien erikoislääkäri, epidemiologi
Tampereen kaupunki, infektioiden torjuntayksikkö

Kuva:Fotolia

Lääkärilehdessä 1–2/2017 julkaistu alkuperäinen, lyhentämätön artikkeli taulukoineen ja kirjallisuusviitteineen löytyy alla olevasta linkistä.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi