Kaatumisia voidaan vähentää sairaaloissa ja laitoksissa

Kaatumisia voidaan vähentää sairaaloissa ja laitoksissa Kuva 1 / 1

Tapaus 1. Iäkäs potilas oli yöllä lähtenyt sängystä yksin rollaattorin avulla wc:hen. Hieman myöhemmin huoneeseen saapunut sairaanhoitaja löysi potilaan wc:n lattialta. Otsassa oli iso haava, ja polvi oli myös kipeytynyt kaatumisen seurauksena. Haava ommeltiin, eikä polven kuvauksessa ­todettu murtumaa.

Tapaus 2. Toisen jalan leikkauksessa ollut potilas kuljetettiin jalkatuellisella wc-tuolilla vessaan ja takaisin. Vuoteen vieressä potilaan kurkottaessa yöpöydältä jotakin tavaraa tuoli kippasi nurin, ja hän putosi lattialle. Potilas nostettiin kahden hoitajan avulla ylös. Selvittiin pienillä kolhuilla.

Kaatumisilla ja putoamisilla on syynsä

Esimerkkitapaukset ovat tavanomaisia tapahtumia kaikissa sairaaloissa. Eniten tapaturmia sattuu iäkkäitä pitkäaikaispotilaita hoitavissa sairaaloissa ja laitoksissa. Liian usein näihin suhtaudutaan tapahtumina, joille ei voida tehdä ­mitään. Kaatumisten seurauksia ollaan jo niin tottuneita korjaamaan, että niistä on tullut normaalia toimintaa. Hoito jatkuu ensiavun jälkeen entiseen tapaan.

Nykyään potilasturvallisuusajattelun yleistyttyä ymmärretään, että kaatumisilla ja putoamisilla on syynsä. Taustalla on usein myötävaikuttavia tekijöitä, jotka altistavat kaatumisille. Niihin vaikuttamalla tapaturmia voidaan vähentää.

Tapaturmista voidaan oppia vain, jos hoitohenkilökunta ryhtyy niitä yhdessä tarkastelemaan. Kaatumisen syiden etsimisessä tarvitaan myös lääkärin asiantuntemusta, varsinkin lääkityksen osalta. Tapaturmat tulee ilmoittaa vaaratapahtumien raportointijärjestelmään. Kaatumisten ehkäisyssä on tärkeää arvioida etenkin jokaisen iäkkään potilaan kaatumisriski.

Kummassakin edellä kuvatussa tapauksessa on syytä tarkastella, oliko potilaiden käyttämillä lääkkeillä osuutta kaatumiseen. Etenkin bentsodiatsepiinit ja muut keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, opioidiset kipulääkkeet sekä ­monet sydämen ja verenkierron sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet voivat lisätä kaatumisvaaraa.

Ensimmäisessä tapauksessa kuvattu potilas kaatui yöllä, jolloin heikko valaistus on saattanut altistaa kaatumiselle. Yöllä tapahtuviin kaatumisiin voi löytyä yllättäviä syitä. Eräällä sairaalan osastolla havaittiin HaiPro-ilmoitusten (terveydenhuollon vaaratapahtumien raportointijärjestelmä) perusteella, että suuri osa kaatumisia tapahtui pian kello yhden jälkeen yöllä. Asiaa selviteltäessä huomattiin, että yökkö kiertää juuri ennen tuota ajankohtaa. ­Silloin potilaat heräävät ja lähtevät hämärässä wc-käynnille, eivätkä kehtaa pyytää apua kiireiseltä yököltä. Osastolle asennettiin yövaloja ja potilaita kannustettiin pyytämään apua yöllisille wc-käynneille.

Toisessa tapauksessamme olisi syytä pysähtyä miettimään, miten potilaiden käyttämä tuoli voi kipata niin, että istuja rojahtaa lattialle. Havainnolla saattaa olla myös laajempaa merkitystä, sillä samanlaisia tuoleja voi olla monessa muussakin terveydenhuollon yksikössä. Siksi tapahtuneesta pitäisi tehdä vaaratilanneilmoitus Valviralle, joka valvoo terveydenhuollossa käytettyjen laitteiden turvallisuutta. Siten kaatumisherkät tuolit voitaisiin korjata tai vaihtaa turvallisiksi koko maassa.

Kaatumiset ovat arkipäivää

Pääasiassa brittiläisiä akuuttisairaaloita koskeneessa suuressa aineistossa analysoitiin 206 000 kaatumista tai putoamista. Niistä 1 230 johti vakavaan haittaan ja 23 kuolemaan (1).

Vuonna 2013 erään suomalaisen keskussairaalan ja alueen terveyskeskusten yhteiseen vaaratapahtumien raportointijärjestelmään HaiProon ilmoitettiin 1 949 tapausta, jotka oli luokiteltu ”Tapaturma, onnettomuus” -tapahtumatyyppiin. Tapaturmista 67 % oli kaatumisia ja 24 % putoamisia. Yli 90 prosenttia ilmoituksista tuli alueen terveyskeskuksista.

Luvut osoittavat, että iäkkäitä pitkäaikaispotilaita hoitavissa terveyskeskusten sairaaloissa ja hoivakodeissa kaatumisiin liittyvät tapaturmat ovat arkipäivää. Kaatumisia ja muita tapaturmia sattuu paljon myös akuuttisairaaloissa. Erään toisen suuremman keskussairaalan vuoden 2013 HaiPro-tilaston mukaan alueen sairaaloissa ilmoitettiin 450 tapaturmaa, keskimäärin 1,2 vuorokaudessa.

Tapaturmista suurin osa johtaa vain lieviin haittoihin. Edellä mainitun sairaanhoitopiirin 1 949:stä tapaturmasta 10 % johti kohtalaiseen haittaan. Se merkitsee, että keskimäärin joka toinen päivä kaatuminen aiheuttaa potilaan tilan heikkenemisen ja/tai hoidon pitkittymisen. Kerran kuussa tapaturmista aiheutui vakava haitta: vakavia oireita, pysyvä haitta tai kuolema.

Kaatuminen on monen tekijän summa

Viime vuosina on herätty huomaamaan, että ikääntyneille tapahtuu paljon kaatumistapaturmia. Ne lisäävät paitsi inhimillistä kärsimystä myös terveydenhuollon kustannuksia (2).

Vanhusten kaatuminen on aina monien tekijöiden summa (3). Yksittäisen vanhuksen kaatumisriskiä voidaan arvioida kartoittamalla ­hänen riskitekijöitään. Nopea tapa hahmottaa riskiä on THL:n julkaisema FRAT-mittari (Falls Risk Assessment Tool), jossa huomioidaan kaatumishistoria, käytetyt lääkkeet, henkinen tila ja muisti(kuva). 12–15 pistettä merkitsee suurentunutta kaatumisvaaraa, jolloin selvitetään tarkemmin, mitä ehkäisytoimia tarvitaan. Jos pisteitä on 16 tai enemmän, kaatumisvaara on erittäin suuri, jolloin tarvitaan ­välittömiä toimia sen ehkäisemiseksi.

Tällä hetkellä monet sairaanhoitopiirit ja ­perusterveydenhuollon sairaalat ja laitokset arvioivat rutiinimaisesti ja systemaattisesti 60-vuotiaiden ja sitä iäkkäämpien potilaiden kaatumisriskin. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten nykyään huolehditaan potilaiden turvallisuudesta. Alueellisia, yhteisiä toimintatapoja kehittämällä myös yhteistä käsitystä kaatumisten ehkäisystä voidaan edistää (4). Tärkeää on muistaa, että turvallisuus ei kehity vain sopimalla yhteisiä toimintatapoja, vaan niiden tulee myös toteutua kaikkien potilaiden hoidossa.

Kirjoittajat kiittävät sisällön asiantuntevasta kommentoinnista kehittämispäällikkö Anniina Heikkilää HUS:sta ja Tarja Tervo-Heikkilää KYS:stä.

Toimittaneet

Pertti Mustajoki
sisätautilääkäri

Marina Kinnunen
hallintoylihoitaja, Vaasan sairaanhoitopiiri

Leena-Maija Aaltonen
osastonylilääkäri, HYKS:n korva-, nenä ja kurkkutautien klinikka

Kirjallisuutta
1. Healey F, Scobie S, Oliver D ym. Falls in English and Welsh ­hospitals: a national observational study based on retrospective analysis of 12 months on patient safety incident reports. Qual Saf Health Care 2008;17:424–30.
2. Inkinen R. Kaatumisten ehkäisy sairaalassa, hoitolaitoksissa ja kotona. THL Teemakatsaus 2/2012. www.thl.fi/thl-client/pdfs/e79b90ea-7d88-4225-bc09-6d10816a4fd1
3. Pajala S. Iäkkäiden kaatumisen ehkäisy IKINÄ. Opas 16, THL 2012.
4. Äijö M, Ruuttunen J, Tepponen H ym. Kaatumisia ehkäistään alueellisella yhteistyöllä. Fysioterapia 2014;61:34–8.

Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 48/14 julkaistuun artikkeliin.

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?