Miksei koululaisten tarkastaminen kohenna lasten terveyttä 2020-luvulla?

Olisi tärkeä tunnustaa, että väestötasolla lasten ja nuorten terveyttä edistetään paljon tehokkaammin muualla kuin lääkärin vastaanotolla.

KIMMO BRANDT

Vaikka Suomen koululaisille tehtaillaan terveystarkastuksia tiheään tahtiin, lapset ja nuoret liikkuvat ja nukkuvat yhä vähemmän, painavat yhä enemmän ja yhä useampia teini-ikäisiä otetaan huostaan vuosittain. Miksi ennaltaehkäisevä terveydenhuolto ei toimi?

Koululaisten lääkärintarkastukset alkoivat hieman ennen Suomen itsenäistymistä, jolloin maamme oli kovin toisenlainen kuin nyt. Suomalaisten lukutaito oli auttava ja vain 4 % jatkoi opintoja kansakoulun jälkeen. Lapsia vilisi joka puolella, olihan alle 15-vuotiaita 35 % väestöstä. Valitettavasti lapset olivat kovin usein aliravittuja, likaisia ja sairaalloisia. Syöpäläisiä kuhisi hiuksissa ja vaatteissa, tarttuvat taudit levisivät sekä epidemioina että surullisten sattumien seurauksena ja hoitokeinoja oli hyvin vähän. Koska keinoja sujuvaan kansan valistamiseen ja kansanterveyden kohentamiseen oli varsin rajallisesti, terveystarkastukset olivat nerokas uusi avaus.

Nyky-Suomessa lähes kaikki aikuiset osaavat lukea ja kolme neljästä on suorittanut peruskoulun jälkeen jonkin tutkinnon. Yhteiskunnan kohentunut hygieniataso ja rokotukset ovat lievittäneet tarttuvien tautien taakkaa merkittävästi. Toiset yhteiskunnalliset muutokset ovat johtaneet liikuntamäärien laskuun, unen vähenemiseen ja kansan lihomiseen, mutta tiedon puute on ani harvoin syynä epäterveellisiin elintapoihin. Kun tiedonjako on tarpeen, siihen on tarjolla valtavan paljon tehokkaampia vaihtoehtoja kuin jokaisen vanhemman kutsuminen vastaanotolle.

Mitä haittaa koululääkärin tarkastuksista sitten on? Tämänkin toimenpiteen todelliset kustannukset ovat ne muut toimet, jotka jäävät toteuttamatta, kun rajalliset resurssit käytetään tehottomiin tarkastuksiin. Resurssit ovat aina rajalliset. Kun Suomessa on pulaa sekä terveyskeskuslääkäreistä että lasten- ja nuorisopsykiatreista, on täysin kestämätön ajatus panostaa lisää lääkäriresurssia kaikkien lasten tarkastamiseen. On myös sietämätöntä, että opettajat tuntevat keinottomuutta poissaoloihin puuttumisessa eivätkä uskalla lähestyä kouluterveydenhuoltoa, koska terveydenhoitaja ja lääkäri vaikuttavat liian kiireisiltä terveystarkastusten takia.

Olisi tärkeä tunnustaa, että väestötasolla lasten ja nuorten terveyttä edistetään paljon tehokkaammin muualla kuin lääkärin vastaanotolla. Perheen ja koulun lisäksi lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia edistävät esimerkiksi leikkipuistot, nuorisotalot, pyörätiet, lapsia suojaava lainsäädäntö ja kauppiaat, jotka jättävät energiajuomat tuotevalikoimastaan pois.

Onko kouluterveydenhuolto sitten täysin turha? Ei todellakaan! WHO kannustaa arvioimaan, mitkä ovat kansallisesti merkittävimmät lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia uhkaavat tekijät ja suuntaamaan toiminnan niihin. Kouluterveydenhoitajaa ja -lääkäriä tarvitaan tiimityöhön selvittelemään keskittymis- ja oppimisvaikeuksia sekä koulupoissaoloja. Terveydenhoitajan tehtävänä olkoon tulevaisuudessakin rokottaminen ja koululaisten näön tutkiminen, mutta myös nopean tuen tarjoaminen masentuneille ja ahdistuneille, vaikuttavaksi todettuja menetelmiä hyödyntäen. Helposti saavutettava, nuorisoystävällinen koululääkäri voisi auttaa moninaisten kipuoireiden selvittelyssä, lievissä ja keskivaikeissa mielenterveysongelmissa sekä seksuaaliterveyden edistämisessä. Näillä keinoilla toiminnan vaikuttavuutta olisi myös mahdollista mitata – ja korjata kompassin suuntaa nuorten tarpeiden mukaan.

Silja Kosola

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?