Nuorisoväkivallasta: lapset oppivat, mitä elävät

Vihapuheeseen ja kaikenlaiseen kiusaamiseen on puututtava.

Kimmo Brandt

Suomessa on roihahtanut pelonsekainen keskustelu huumeita myyvistä, väkivaltaisista nuorista.

Jotta tilanne ei kärjistyisi enempää ja jotta esimerkiksi ampumavälikohtauksista ei muodostuisi suomalaiseen kaupunkiarkeen kuuluva ilmiö, tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä. Vihapuheeseen ja kaikenlaiseen kiusaamiseen on puututtava. Kenties poliisejakin on koulutettava ja palkattava lisää. Mutta näiden reaktiivisten toimien lisäksi tarvitaan varmaankin muutakin.

Lukiessani uutisointia väkivallan kierteen mukaansa tempaamista lapsista mieleeni palasi runo, jonka näin kauan sitten, kun vasta aloittelin uraani koululääkärinä.

Eräs viisas kouluterveydenhoitaja oli teipannut tekstin työhuoneensa seinälle. Muistin siitä vain joitakin katkelmia, mutta onneksi ne riittivät runon löytämiseen netin ihmeellisistä syövereistä. Runon kirjoitti amerikkalainen kirjailija ja perheterapeutti Dorothy Law Nolte 30-vuotiaana vuonna 1954.

En tiedä, onko runoa suomennettu aiemmin, mutta käytän kolumnistin vapautta ja tarjoilen sen teille tässä.

---

Lapset oppivat, mitä elävät.

Jos lapsi elää kritiikin keskellä, hän oppii tuomitsemaan.

Jos lapsi elää vihamielisyydessä, hän oppii taistelemaan.

Jos lapsi elää pilkan piirittämänä, hän oppii olemaan ujo.

Jos lapsi elää häpeän huomassa, hän oppii tuntemaan syyllisyyttä.

Jos lapsi elää suvaitsevaisuudessa, hän oppii kärsivällisyyttä.

Jos lapsi elää kannustettuna, hän oppii itseluottamusta.

Jos lapsi elää kehuttuna, hän oppii arvostamaan muita.

Jos lapsi elää oikeudenmukaisuudessa, hän oppii olemaan reilu.

Jos lapsi elää turvallisuudessa, hän oppii luottamaan.

Jos lapsi elää hyväksyttynä, hän oppii pitämään itsestään.

Jos lapsi elää ystävyyden ympäröimänä, hän oppii löytämään maailmasta rakkautta.

---

Oletko sinä aikuinen, joka uskoo nuorten selviämiseen?

Jaatko ympärillesi enemmän uskoa, toivoa, iloa ja valoa vai pelkoa ja pahaa oloa?

Jos mielessäsi käy myönteinen ajatus, kehu tai kannustus, kerrotko sen nuorelle? Entä jos päähäsi pölähtää negatiivinen kommentti, pystytkö pidättelemään sitä ja muokkaamaan sen rakentavaksi palautteeksi vai päästätkö sen suustasi kenties realismin tarpeeseen vedoten? Jos nuori lähestyy sinua, oletko valmis kuuntelemaan?

Sinun äänesi on jatkossa nuoren sisäistä puhetta. On korvaamattoman arvokasta, että jokaisella lapsella ja nuorella on lähellään turvallinen aikuinen, jonka silmistä hän näkee parhaan version itsestään.

Silja Kosola

Kirjoittaja on nuorisolääketieteen dosentti, joka toivoo näkevänsä myönteisiä muutoksia lasten ja nuorten terveydessä ja hyvinvoinnissa.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.

Oletko jo lukenut nämä?