Dysindividualismi-epidemia

Mikään yksittäinen olemassa oleva käsite ei kattavasti kuvaa tai selitä tieteenkieltämisen ilmiötä, kirjoittaa Saku Pelttari.

Dysindividualismi-epidemia Kuva 1 / 1

Somen ihmeellisessä maailmassa oppii lääkäreistä kaikenlaista. Nopeasti tulee selväksi, etteivät lääkärit ymmärrä mitään ravitsemuksesta, koska sitä ei heille opeteta yliopistossa. Kaikki tieto tulee ravitsemussuositusten muodossa elintarvikeyhtiöiden ohjailemana, tutkimusnäytöstä viis. Tämän takia lääkäreiden mielipide ravitsemuksesta on aina väärä. Sama pätee rokotteisiin, syöpähoitoihin, kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon ja melkein kaikkeen muuhun mistä lääkäreillä on ”mielipide”, koska olemme kaikki lääkeyhtiöiden sumuttamia. Lainaten erästä kollegaa: ilmeisesti olen nyt jo mukana niin monessa salaliitossa, etten enää itsekään muista niitä kaikkia.

Äkkiä tulee selväksi myös, että tieteellisen tutkimusnäytön arvoasteikossa korkeimpana eivät olekaan satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset, vaan itseoppineet gurut, joita ei yliopistot, Evira, Fimea, THL, Big Pharma tai yhdysvaltojen tiedustelupalvelu CIA ole onnistunut korruptoimaan. Toisena portaalla ei suinkaan ole prospektiiviset tutkimukset, vaan ihanasti kirjoitetut blogitekstit purskahtelevasta elinvoimaisuudesta ja raikkaan luonnollisesta terveydestä. Tapaus-verrokkitutkimukset ovat turhia, koska oman kaveriporukan kokemus asiasta kuin asiasta on luotettavampi tieto ja helpoiten asiantuntijan pakeille päästään katsomalla peiliin.

Mennään vielä vähän pidemmälle tähän ihmeelliseen maailmaan: täällä syöpää hoidetaan kohottamalla ravinnolla veren pH:ta emäksisemmäksi (paradoksaalisesti hapan sitruuna toimii tähän oikein hyvin) ja kannabisöljy hoitaa nekin syövät mitkä ei muuten lähde. Tiesitkö että kehossasi muuten syntyy kymmenen syöpää päivittäin ja vain jos syöt käsittelemätöntä luomuravintoa, immuniteettisi tuhoaa syöpäsolut ennen niiden kehittymistä kasvaimiksi? Tiesitkö myös, että rokotteiden oikea tarkoitus on tehdä ihmisistä sairaita, jotta lääkeyhtiöt ja lääkärit voisivat laskuttaa enemmän hoidoista?

Tieteen kieltämistä ilmiönä on yritetty selittää pitkään erilaisilla teorioilla. Omin luvin toimivia ruokaguruja ja luonnonparantajia voisi pitää Dunning-Kruger -ilmiön esimerkkeinä, joka suomeksi selitettynä tarkoittaa ajattelun vinoumaa, joka saa henkilön uskomaan osaavansa enemmän kuin todellisuudessa osaa. Voidakseen arvioida omaa pätevyyttä tietyssä tehtävässä täytyy myöskin ymmärtää niitä tietoja ja taitoja joita tehtävään tarvitaan: on siis mahdotonta arvioida osaamistaan, jos ei edes tiedä mitä pitäisi osata. Ihminen kuitenkin on taipuvainen ajattelemaan olevansa vähintään keskitasolla, vaikka todellisuudessa sijoittuisikin häntäpäähän. Tämän lisäksi toiminta sisältää valtavan määrän muita ajatteluvinoumia, jotka muodostavat fanaattisuudelle tyypillisen ympyräloogisen ajattelukehän.

Edellä olevat ovat kuitenkin ajatteluvinoumia, joita voi tapahtua kaikille. Kyseessä on enemmän ihmiskunnan, kuin yhden ihmisryhmän ominaisuus. Mikään yksittäinen olemassa oleva käsite ei kattavasti kuvaa tai selitä tieteenkieltämisen ilmiötä: osittain siksi ettei siitä tiedetä tarpeeksi ja toisaalta siksi, että se on osoittautunut erittäin monimuotoiseksi ja laaja-alaiseksi ilmiöksi. Viime vuosina ilmiö on myös kaupallistunut yllättävän voimakkaasti.

Omassa päässäni kutsun ilmiötä ylläpitävää voimaa dysindividualismiksi, eli tilaksi, jossa yksilöllisyydestä tulee niin vahva osa identiteettiä, että se jopa hämärtää todellisuuden tulkintaa ja aiheuttaa potentiaalista tai suoraa vaaraa omalle tai muiden terveydelle. Tällaiselle yksilölle oma ja kavereiden fiilis, sekä mielikuvat ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin objektiivinen todistusaineisto. Dysindividualisteilla tuntuisi lisäksi olevan myös täysin oma moraalisäännöstö, jonka varjolla voi kuka tahansa kävelevä messiaskompleksi ”neuvoa” vaihtamaan lääkkeet ihmeyrtteihin ilman minkäänlaista vastuuta.

Jokaisella kandilla ensimmäinen potilastapaaminen muodostaa yleensä vahvan muistijäljen. Omani, joka oli vuosia sitten, ei ollut poikkeus tässä suhteessa. Potilas oli iäkäs ja pirteä rouva, jolle oli tehty muutama päivä sitten kirurginen operaatio. Häneltä kysyttiin, voisiko lääketieteen opiskelijat häntä haastatella ja tokihan se sopi. Allekirjoittanut tarjoutui tuolloin vapaaehtoiseksi haastattelemaan samalla kun muut seurasivat sivusta ja kyselivät tarkentavia kysymyksiä. Keskustelun edetessä tuli puheeksi potilaan aviomies, edesmennyt. Rouva kertoi miehestään kyynelsilmin: vuosia sitten tuttu luonnonparantaja oli mieheltä kieltänyt kaikki lääkkeet. Luottavaisesti hän lopetti lääkkeet ja menehtyi lyhyen ajan sisällä juuri siihen sairaskohtaukseen, jota näillä lääkkeillä nimenomaan pyrittiin estämään.

Valitettavasti olen kuullut tällaisia tarinoita vuosien varrella useita: näitä eivät omaiset ymmärrettävistä syistä juurikaan halua lehdistössä riepotella, joten palstatila on luonnonparantajille ja rokotekieltäjille vapaata maata. Silti, kaikki ne tapaukset nähneenä ihmettelen, miten voi olla mahdollista, ettei kukaan joutunut vastuuseen. Ajattelun vinoumien osalta lääkäri on ihan samanlainen kuin kuka tahansa: ainoana erona ehkä se, että olemme virheistämme tietoisempia, koska jos sorrumme näihin väärässä kohdassa, joku voi kärsiä siitä pahasti tai menettää jopa henkensä. Tällaisissa traagisissa tilanteissa silti aina joku valkotakki kantaa vastuun: akuuttina on juridinen vastuu, mutta henkinen vastuu kestää loppuelämän. Jos siinä ei ole tarpeeksi insentiiviä ottaa omia ajatteluvinoumia hallintaan, en tiedä missä on.

Vaihtoehtoishoidot eivät itsessään ole mielestäni pahasta: oikein valittu ihmisjoukko varmasti hyötyy niistä. Sitä suuremmalla syyllä maassamme kaivataan lakia, joka näitä sääntelisi. Siitä hyötyisivät sekä potilaat, että hoitojen tarjoajat. Lisäksi erityisesti valetohtorius sekä perusteeton kaupallinen hyötyminen vakavasti sairaista tulisi olla rangaistavaa: dysindividualismin aiheuttamaa epäsuoraa kuolleisuutta ja vammautumista on kai mahdotonta laskea, mutta olisi hyvä, että lainsäädäntö päivitetään, ennen kuin sellaisille laskuille on tarvetta.

Saku Pelttari

Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin lääketieteen opiskelija Tampereen yliopistosta.

Oletko jo lukenut nämä?