Lääketieteestä ja lääkärin työstä sanottua

Sopivatko 2 500 vuotta sitten kirjoitetut ajatukset tämän päivän lääketieteeseen?

Lääketiedettä ei olisi koskaan keksitty, eikä itse asiassa edes yritetty keksiä, ellei sille olisi ollut tarvetta. Jos sairaat olisivat parantuneet vain sillä, että noudattavat terveiden elämäntapoja, mitään tiedettä ei olisi tarvittu.

Lääkärin tointa ei harjoiteta vain teorioiden, vaan ennen kaikkea kokemuksen ja päättelyn varassa. Lääkärin tulee edetä tosiasioiden mukaan, jos hän aikoo kehittyä siinä, mitä me kutsumme lääkärin taidoksi.

Lääkärin arvokkuus edellyttää, että hän näyttää terveeltä ja sopusointuiselta oman luontonsa kanssa, sillä ihmisten silmissä sellainen, joka ei ole itse hyvässä kunnossa, ei kykene huolehtimaan muistakaan.

Lääketieteen harjoittajat eroavat suuresti toisistaan niin teorian kuin käytännönkin suhteen, kuten on asian laita kaikissa muissakin tieteissä.

Lääketieteessä me aloitamme potilaiden hoidon joskus puhumalla ja joskus toimimalla. Kun alamme puhua, emme aloita aina samoilla sanoilla vaikka puhuisimmekin samasta asiasta. Samalla tavoin, kun lopetamme hoidon puhumalla, me emme käytä aina samoja ilmaisuja. Tämä pätee myös toimenpiteisiimme. Me emme aloita, emmekä lopeta hoitoamme suorittamalla toimenpiteitämme aina samoilla tavoin.

Keskustellessaan potilaan tapauksesta lääkäreiden ei tule koskaan riidellä tai pilkata toisiaan. Lääkäreiden ei tule myöskään kadehtia toistensa päättelykykyä, sillä kadehtiminen on heikkouden merkki. Toisen lääkärin mielipiteen pyytäminen ei ole koskaan virhe.

On tosiasia, että ihmiset kuolevat. Jotkut kuolevat ennen kuin ehtivät kutsua lääkäriä, ja jotkut menehtyvät heti lääkärin saapumisen jälkeen ennen kuin hän ehtii auttaa potilasta taidoillaan. Lääkärin on tärkeää oppia tällaisten tautien luonne, milloin ne ylittävät ihmisen kestokyvyn, ja oppia näkemään tilanteen vakavuus. Mitä paremmin lääkäri voi ennakoida hätätilanteet, sitä suuremmat mahdollisuudet hänellä on pelastaa ne, joilla on mahdollisuus pelastua.

Yleisesti ottaen useimmat kuolemat aiheutuvat akuuteista sairauksista. Ne ovat myös kaikkein kivuliaimpia ja niiden hoidon tulee olla mitä huolellisinta ja täsmällisintä. Jos potilas kuolee, vaikka lääkäri hoitaa häntä oikein, kuolema ei ole lääkärin syy. Mutta jos lääkäri hoitaa potilasta väärin tai puutteellisesti, potilaan kuolema on hänen vikansa.

Lääkäri kohtaa kauhistuttavia näkyjä, hän koskettaa luotaantyöntäviä asioita, ja toisten ihmisten onnettomuus ja suru tulevat erityisellä tavalla hänen kannettavakseen; mutta lääkärin taidon avulla sairaat voivat vapautua pahimmasta, sairaudesta, kärsimyksestä, kivusta ja kuolemasta.

Lainaukset 2 500 vuotta sitten kirjoitetuista lääketieteellisistä teksteistä: Loeb Classical Library. Hippocrates. Vol I, II ja V. Harvard University Press. Suomennokset kirjoittajan.

Raimo Puustinen
Kirjoittaja on tamperelainen yleislääketieteen erikoislääkäri, joka hämmästelee tällä palstalla terveydenhuollon ilmiöitä.

Tämä on tällä erää Raimo Puustisen viimeinen kirjoitus Lääkärin ääni -palstalle. Hän on ollut mukana PLL:n perustamisesta lähtien ja kirjoittanut kymmeniä paljon luettuja kolumneja tälle palstalle. Klikatuin hänen kirjoituksistaan on maaliskuussa 2014 julkaistu Viime yönä elämä loppui ja elämä jatkui, jota on luettu lähes 145 000 kertaa.

Lue myös muita Raimo Puustisen aiempia kirjoituksia:
Tämä väsymys jatkuu aina vain

Kun mitään ei löydy

Hoitoa liukuhihnatyönä – jos satut lääkärille ajan saamaan

Potilaan kertomus ja lääkärin tulkinta

SOTEn pitkä historia – miksi se on niin vaikeaa?