Aatteeni on kuin vaatteeni

Kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuleminen. Sitä minä toivoin ja toivon edelleen.

Teille uutena potilaan äänenä mietin, että mitä minä asiakkaana haluan sanoa. Nykyään tarkkailen asiakkaan / potilaan kuuntelemista, näkemistä ja ymmärtämistä työntekijänä sosiaalipsykiatrisessa yhdistyksessä. Tätä ennen olen itse ollut palvelujärjestelmässämme asiakkaana mielenterveyspotilaan statuksella. Kuinka minut kuultiin, nähtiin ja ymmärrettiinkö minua?

Mikä merkitys elämälleni on ollut hetkissä, joissa kuultiin ja mitä tapahtui silloin kun huomasin, ettei kuultu? Miten minuun kohdistunut kuulemattomuus ilmeni ja kenellekin näyttäytyi? Monestiko muiden ymmärtämättömyys ympärilläni meni minun piikkiini ja teki minusta entistä ”sairaamman” papereissa ja työryhmien puheissa?

Miten sairauteni ja oletettu sairauteeni liittyvä on vaikuttanut kohtaamisiin? Paljonko minut on nähty Katjana, joka katson maailmaa tavallani, luontevasti kuten kannan vaatteitani ja monessako kohtaa sanomani ja tekemäni on ollut jo leimaantunut ulkoisella tulkinnalla ennen kuuntelemisen kohtaa?

Mikä on sairasta, mikä on tervettä, mikä normaalia ja mikä outoa? Mitä ihminen tarvitsee tilassa, jota kutsutaan sairaudeksi? Kuinka halusin tulla kohdatuksi hätäni hetkellä? Sainko tarvitsemani? Entä tahtomani? Kukin meistä on hetkin potilaana / asiakkaana jossakin. Miltä se tuntuu? Mitä siihen liittyy? Mitä me ihmisinä tarvitsemme? Mitä me haluamme?

Saammeko me tahtomamme? Kohdellaanko meitä tahtomallamme tavalla? Kohtelemmeko me itse toisia miten? Kuinka kaukana toisistaan on Sinun ja Minun toiveeni hyvästä kohtelusta? Vai ihan samassa kohdassa? Tahdommeko me ihmiset loppujen lopuksi ihan samaa? Sitä hyvää kohtelua.

Kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tuleminen. Sitä minä toivoin ja toivon edelleen. Suoraa, avointa ja rehellistä kohtaamista, sitä pyysin ja pyydän nytkin. Tilaa olla kokonaan, juuri sellaisena kuin olen, sen perään suorastaan huusin. Ja sen tilan toisille turvaamisen takia tänään teen työtäni ja teillekin kirjoitan. Tämän halusin tänään näköjään sanoa.

Katja Lemberg
Kirjoittaja on vakavasta masennuksesta parantunut nainen ja äiti kehittämässä palveluita masentuneiden tukemiseen ja kohtaamiseen.

Kuva: Juha Metso