Hoitosuhteen jatkuvuus säästää rahaa ja potilasta

Lääkäriä ei vaihdeta kevytkenkäisesti, kirjoittaa Satu Salonen.

Hoitosuhteen jatkuvuus säästää rahaa ja potilasta Kuva 1 / 1

Tuntuu kummalliselta puhua palveluntuottajan valinnasta. En halua kutsua lääkäriä palveluntuottajaksi. Lääkäriä ei vaihdeta kevytkenkäisesti. Uskon pitkiin, uskollisiin ja luottamuksellisiin suhteisiin, niin elämässä kuin hoitosuhteissakin.

Mitä harvinaisempi sairaus, sen tärkeämpää on hoitosuhteen jatkuvuus. Kun potilaalla on monioireinen ja vaihteleva taudinkulku, kokenut kliinikko näkee pitkäaikaisesta potilastaan jo ensi silmäyksellä, miten hän voi. Monivuotinen, jopa vuosikymmeniä jatkuva hoitosuhde on arvokas. Se antaa potilaalle turvallisuuden tunteen ja mielenrauhan. Olen sairauteni vaikeimpina hetkinä voinut luottavaisesti ajatella, että minun ei tarvitse huolehtia mistään. Jos tässä nyt on jotain tehtävissä, lääkäri osaa tehdä oikeat hoitolinjaukset.

Yhteiskunnalle pitkäaikainen hoitosuhde tuo mittavia säästöjä. Monen monituista kertaa olen välttynyt turhilta tutkimuksilta tai päivystyskäynneiltä yhdellä sähköpostilla. Pitkän sairaushistoriani tunteva erikoislääkäri on kahden rivin vastauksella sähköpostiini pystynyt antamaan ohjeet jatkotoimista. Jos joudun yllättäen perehdyttämään ventovieraan lääkärin erikoisen sairauteni ominaispiirteisiin, aikaa kuluu kohtuuttoman paljon ja silti jää tilaa virheille ja väärinkäsityksille.

Ymmärrän toki, että yliopistosairaaloissa on opetettava erikoistuvia lääkäreitä, eivätkä jatkuvat hoitosuhteet ole mahdollisia. Pari vuotta sitten kävikin niin, että erikoistuva lääkäri oli vuorossa poliklinikkakäynnillä. Hän sanoi suoraan, ettei tiedä mitään taudistani, ja sainkin opettaa erikoistuvaa lääkäriä. Onneksi kyseessä oli seurantakäynti, eikä ollut mitään akuuttia ongelmaa, joten ihan mielelläni vähän koulutin oppimishaluista nuorta lääkäriä.

Kertakäyttöhoitosuhteet tulevat kuitenkin kalliiksi. Potilas menee lääkärin, saa lääkkeen, joka ei ehkä sovikaan. Lopettaa lääkkeen, menee toiselle lääkärille, selittää taas asiansa alusta asti, ja lääke vaihdetaan. Myöhemmin kolmas lääkäri joutuu potilaan historiaa tuntematta ottamaan kantaa, voidaanko tai kannattaisiko lääkitys purkaa. Taas kokeillaan.

Potilaat ovat jäämässä sotetaistelujen jalkoihin. Puhutaan vain hinnasta ja saatavuudesta. Jatkuvuudesta ei ole juuri puhuttu. Valinnassa on kyse myös arvoista, tunteista ja jatkuvuudesta. Pitkäaikainen hoitosuhde on myös erityislaatuinen kiintymyssuhde. Olen tuntenut haikeutta, kun lääkäri jää eläkkeelle. Vaikka potilas sanoo lääkäriä valitessaan käyttävänsä järkeä, luultavasti valinta kuitenkin tehdään tunteella. Potilas valitsee lääkärin, jonka vastaanotolla tulee kuulluksi. Pitkäaikainen hoitosuhde nousee erityiseen arvoon silloin, kun on tehtävä suuria päätöksiä. Kun ehkä tulee aika ”ei elvytetä” -ratkaisulle, olisi myös läheisilleni hyvä, jos sen voisi tehdä lääkäri, jonka luotamme tekevän päätöksen minun parastani ajatellen.

Satu Salonen

Kirjoittaja on tietokirjailija ja Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja.

www.satusalonen.fi

www.ultraharvinaiset.fi

Oletko jo lukenut nämä?