Ajoterveysohjeet hämmentävät yhä

Ohjeet ovat sellaiset, että liikennelääketieteen erityis­pätevyydenkin suorittaneen on vaikea saada niistä selvää, sanoo aluehallintoylilääkäri Hannele Havanka.

Ajoterveysohjeet hämmentävät yhä Kuva 1 / 1

Uudet ajoterveyden arviointiohjeet hämmentävät lääkäreitä edelleen. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston aluehallintoylilääkäri Hannele Havanka kertoo, että kaikki lääkärit eivät välttämättä tiedä uusien ohjeiden velvoittavuudesta.

Ajoterveyden arvioinnin ohjaaminen siirtyi vuoden 2016 alussa sosiaali- ja terveysministeriöstä Trafille. Samalla aiempi ajoterveysasetus ja STM:n ­lääkäreille antamat ajoterveysohjeet ­kumottiin.

Helmikuusta 2016 lääkärien on täy­tynyt ilmoittaa potilaan ajoterveyden­tilan heikentymisestä poliisille aina, kun hän arvioi ajokyvyttömyyden kestävän vähintään kuusi kuukautta. Jos tällainen potilas livahtaa lääkärin seulan läpi, tämä rikkoo lakia.

– Lääkäreille on iskostunut tiukkaan, että ajoterveyttä arvioidaan, kun poliisi tai potilas sitä pyytää. Lääkärien pitää olla valppaana näiden asioiden suhteen aina. Siitä näkökulmasta kyllä me ­lääkärit olemme nykyisin enemmän virkamiehiä kuin parantajia, Havanka sanoo.

Trafin ohjeiden mukaan potilaat ­voivat valittaa aluehallintovirastoon, jos he ovat tyytymättömiä lääkärin ratkaisuun. Havangan työpöydällä näitä valituksia on useita. Niiden määrä on kasvanut selvästi uusien ohjeiden mukana.

– Ohjeet ovat sellaiset, että liikennelääketieteen erityispätevyydenkin suorittaneen on vaikea saada niistä selvää. En voi itsekään väittää osaavani näitä ulkoa.

Ajoterveys koskettaa kaikkia erikoisaloja

Lisäksi Trafin ohjeet ovat Havangan mukaan omiaan aiheuttamaan riita­tilanteita. Ohjeissa ei esimerkiksi tarkemmin linjata, miten kuuden kuukauden ajokyvyttömyys tulisi arvioida.

– Sairaalassa voidaan katsoa aivoveritulpan jälkeen, että ajokyvyttömyys jatkuu yli puoli vuotta. Kotiuduttuaan potilas menee toiselle lääkärille, jonka mielestä potilas on jo palautunut. Kumpi näistä lääkäreistä sitten on leivättömän pöydän ääressä, jos jotain tapahtuu? Havanka kysyy.

Ajoterveysasiat koskettavat Havangan mukaan nykyisin kaikkia erikoisaloja. Hän sanoo, että neurologit ovat tottuneita ajoterveyskonsultaatioihin. Psykiatreille ajoterveyden huomioiminen on asiana uusi.

Samoin ajoterveys tulisi huomioida myös sisätautien ja kardiologien erikoisaloilla sekä geriatriassa jokaisen potilaan kohdalla.

– Mutta jos jokainen lääkäri ja erikoisala alkavat noudattaa ajoterveys­ohjeistusta, meillä on pian mielettömät määrät potilaita jonossa. Todellisten ­ongelmatapausten kohdalla erillisyksiköt HYKS:n Ajopolin tapaan olisivat ­oikea ratkaisu.

Silmäterveys korostuu ajo-oikeuksien peruutuksissa

HYKS:n Ajopolin ylilääkäri, liikenne­lääketieteen professori Timo Tervo on pitänyt ajoterveysilmoitusten määrää ja laatua esillä vuosia. Hänen mukaansa ajoterveysilmoituksia jätetään tekemättä hatarin perustein ja ilmoitusten laatu on huonoa.

Syy ei ole ainoastaan lausunnon kirjoittajien. Tervo sanoo, että näkö ja sen tarkkuus korostuvat sekä EU:n ajokorttidirektiivissä että Suomen lainsäädännössä.

Hänen mukaansa noin puolet lää­kärin ilmoituksella tehdyistä ajo-oikeuksien peruutuksista on seurausta glaukooman aiheuttamasta näkökenttäpuutoksesta. Tervo ei kuitenkaan ole 15-vuotisen onnettomuustutkijan uransa aikana nähnyt yhtään onnettomuutta, jossa glaukooma tai väärät silmälasit olisi ollut selkeä taustariski.

– Psyykepotilailaiden sekä päihde- ja huumeriippuvaisten onnettomuudet ovat jokaviikkoisia, ja niitä koskeva ohjeistus on varsin salliva, hän sanoo.

Lääkäreistä tuli potilaiden asiakaspalvelijoita

Ajopolit eivät kuitenkaan ratkaise kuljettajien riittävää valvontaa ja riskipotilaiden huomioimista. Siitä kertovat useat Tervon työpöydälle tulevat konsultaatiopyynnöt. Osa niistä koskee potilaita, joiden ajoterveyden puuttuminen on aivan ilmeistä.

Tervon mukaan ”lääkäreistä on tullut potilaiden asiakaspalvelijoita, kun professio on muuttunut yritystoiminnaksi”. Samanaikaisesti yksilön oikeudet ovat korostuneet yhteiskunnassa.

– Jos potilasta myötäilee liikaa, ei tule ajatelleeksi päästäneensä tieliikenteeseen pommin, joka on vaarallinen itselleen ja muille. Lääkärin tehtävä on suojella myös muita tiellä liikkujia.

Siksi Tervo pitää ajopolien ja erikoistuneiden tiimien tehtävänä vain kiistanalaisten ja vaikeiden potilastapausten ratkaisemista.

Tervo ja Havanka korostavat, että ajokiellon saaneet potilaat voivat edelleen kiertää lääkäriltä toiselle, kunnes saavat toivomansa päätöksen.

– Harkitsemattomien lausuntojen ­tekemisestä pitäisi sanktioida, sillä ­nykyinen malli vain kuormittaa järjes­telmää. Jos potilas hakee uuden lausunnon, niiden tekeminen pitäisi osoittaa erityispätevöityneelle lääkärille ja muut lausunnot olisivat arvottomia, Tervo sanoo.

Valvontavelvollisuus muuttuu usein

• 2011 lääkärit velvoitettiin ­ilmoittamaan poliisille aina ­arvioidessaan, että heidän tapaamansa henkilö on epäsopiva pitämään asetta hallussaan.

• 2015 velvollisuus täsmentyi ­potilaisiin, jotka on todettu oikeuspsykiatrisessa arvioinnissa vaarallisiksi itselleen tai toisille tai jotka ovat itsemurha­yrityksen takia tahdonvastaisessa.

• 2016 uusituissa ajoterveyden arviointiohjeissa lääkärien tulee ilmoittaa potilaan ajoterveydentilan heikentymisestä poliisille aina silloin, kun hän arvioi ajokyvyttömyyden kestävän vähintään 6 kuukautta.

Huomioi muistihäiriöpotilaiden aseet

Ylikomisario Kari Karppinen Kainuun ­poliisista kertoo, että lääkärien ­tekemistä aselupailmoituksista ei ole tilasto­tietoa, mutta hänen oman kokemuksensa perusteella mielen­terveys- ja päihde­ongelmat korostuvat ongelmatapauksissa.

Päihteiden raskas väärinkäyttö voi johtaa tekemisiin alamaailman kanssa, jolloin luvalliset aseet ovat vaarassa joutua vääriin käsiin. Karppisen mukaan yksistään Oulun alueella poliisi löytää viikoittain muun tutkinnan yhteydessä aseita sellaisilta henkilöiltä, joilla on pitkä potilashistoria mielenterveyspotilaana.

– Heillä voi olla useita tahdonvastaisia hoitojaksoja takanaan, mutta aseluvasta ei ole tullut ilmoitusta eikä sen olemassa­oloa ole todennäköisesti selvitetty.

Karppinen korostaa, että poliisi ei tiedä kansalaisten terveydentilan muutosta ilman lääkärin ilmoitusta. Hän toivoo lääkärien madaltavan ilmoitus­kynnystä, jolloin riskipotilailta saadaan aseet parempaan talteen ennalta­ehkäisevästi.

– Lääkärien tekemien ilmoitusten avulla on todennäköisesti säästetty ihmishenkiä, ja onneksi näissä tapauksissa emme saakaan tietää, miten olisi voinut käydä. Tehdyt ilmoitukset ovat hyviä ja ovat käytännössä aina johtaneet perusteltuun aseiden pois hakemiseen.

Karppisen omalla alueella Kainuussa ikääntyvä väestö on synnyttänyt uusia huolenaiheita. Kainuun ikärakenne vanhenee, ja samalla muistisairaiden määrä kasvaa. Karppinen sanoo, että maaseudulla aseita on runsaasti, mutta niiden sairastuneista haltijoista ei ­käytännössä tule lainkaan aselupa­ilmoituksia.

– Ymmärrän, että lääkärit haluavat potilaansa kuntoon eivätkä aseet tule siinä päällimmäisenä mieleen. Jos potilaalla on väkivaltaisuutta ja arvaamattomuutta, siinä vaiheessa olisi hyvä huomioida myös mahdolliset aseet.

Kirjoittaja:
Juha-Pekka Honkanen
toimittaja

Kuva: Fotolia

Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 38/2017.

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi