Aleksis Kiven terveys mietityttää edelleen

Aleksis Kiven kirjeet paljastavat miehen, joka tuskaili paljon, mutta jonka mielenterveys oli luultua vakaampi.

Kiven kirjeitä tutkineet psykiatrit Jukka Aaltonen, Ilpo Lahti ja Jouko K. Salminen valottivat käsityksiään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tilaisuudessa ”Aleksis Kivi psykiatrien silmin” Helsingissä syyskuussa.

Jouko K. Salminen kertoi, miten Kivi kuvasi terveyttään ja sairauksiaan. Eräässä kirjeessään Kivi kirjoitti äärimmäisestä hermoheikkoudestaan, joka sai hänet tärisemään, niin ettei hän voinut kirjoittaa eikä lukea.

Jatkuvat taloudelliset huolet aiheuttivat ahdistusta. Velkojien ahdistellessa Kivi koki, että”terveyteni kärsii lukeissani heidän kirjeitänsä. Tähän aikaan on ruvennut repiilemään ja särkemään sydäntäni, jonka aina pidin vahvana. Minä en meinaa mitään poetillista särköä vaan puhdasta materiellista, minä luulen, että se kasvaa”.

Salmisen mukaan on luultavaa, että nykypäivän lääkäri sanoisi vastaanotolleen saapuvalle Kivelle tämän kärsivän somatisaatiohäiriöstä.

Melankoliaa ja verenvähyyttä

1860-luvulla Kivi koki monia tuotteliaita ja terveitä vuosia. Viimeisinä vuosina terveys heikkeni ja hän joutui mielisairaalaan. Lapinlahden sairaalan papereissa hänen sairautensa syiksi on kirjattu ”verenvähyys, juopottelu ja loukattu kirjailijankunnia”. Kiven diagnosoitiin kärsivän ainakin melankoliasta.

Jukka Aaltonen huomautti, ettei Kiven omia käsityksiä terveydestään, eikä edes Lapinlahden sairaalan diagnooseja voi pitää objektiivisina arvioina. Ne kuvaavat enemmän omaa aikaansa kuin Kiven todellista terveydentilaa.

Melankolian merkitykset ovat muuttuneet ajan saatossa. Melankolia oli tuohon aikaan diagnoosi, joka kernaasti annettiin sivistyneistön edustajalle. Sillä tuskin tarkoitettiin samaa kuin depressiolla nykyään. Työmiehen tilaa olisi määritelty toisenlaisilla diagnooseilla.

Aaltonen totesi, että Kivi saattoi silti hyvinkin kärsiä masennuksesta.

Loukattu kirjailijankunnia toistuu usein käsityksissä siitä, mikä Kiven terveyden mursi. Tässä yhteydessä syyllisenä on pidetty August Ahlqvistia, joka muun muassa lyttäsi Seitsemän veljestä keväällä 1870.

Aaltonen kuitenkin huomautti, että Kivi mainitsee Ahlqvistin kirjeissään vain muutaman kerran. Pahemmin Kiveen tuntui sattuvan ystävien tuen puute. He eivät nousseet julkisesti Ahlqvistin käsityksiä vastaan. SKS hyllytti Seitsemän veljestä.

Skitsofrenia, borrelioosi 
vai lyijymyrkytys?

Aleksis Kiven on arveltu kärsineen skitsofreniasta, mutta siihen tilaisuudessa puhuneet psykiatrit eivät olleet löytäneet Kiven kirjeistä todisteita.

Lääkärilehdessä on takavuosina pohdittu Kiven mahdollista borrelioosia. Yleisökysymyksessä viitattiin mahdollisuuteen, että Kivellä olisi ollut lyijymyrkytys.

Näihin otaksuntoihin psykiatrit totesivat, ettei näin pitkän ajan päästä voi varmasti sanoa, ettei jompikumpi hypoteesi voisi olla oikeakin. He olivat kuitenkin sitä mieltä, ettei kumpikaan sairaus heidän tietojensa valossa ole todennäköinen.

Kivi kuoli Tuusulassa 31.12.1872. Hän oli 38-vuotias. Yhä kiistellään siitä, mikä lopulta Kiven kuolemaksi koitui.

Kirjoittanut:
Hertta Vierula
toimittaja

Kuva:
Kuvituskuva/Panthermedia

Lähteenä on käytetty lisäksi teosta Jukka Aaltonen, Ilpo Lahti, Jouko K. Salminen (toim.): Nyt ei auta pelko eikä vapistus. Turun Aleksis Kivi -kerho ry, 2015

Julkaistu Lääkärilehdessä 42/15.