Bentsodiatsepiineja ei pidä kauhistella

Bentsodiatsepiineja ei pidä kauhistella Kuva 1 / 1

Arvostetut psykiatrit Carl Salzman ja Richard Shader ilmaisivat äskettäin huolensa bentsodiatsepiinien käyttöön kohdistuvasta kohtuuttomasta paheksunnasta. Sama kauhistelu uhkaa myös Suomessa ahdistuneisuudesta ja unettomuudesta kärsivien potilaiden asiallista hoitoa. Useat psykiatrit ovat kertoneet potilas­tilanteista; lääkäri on lopettanut potilaan vuosikausia käyttämän ja hyvin toimineen bentsodiatsepiinilääkityksen ilman minkäänlaista ­annostitrausta.

Bentsodiatsepiineihin kohdistuva kauhu on joskus saanut lähes absurdeja piirteitä. Täysin muistamattoman Alzheimer-potilaan rauhoittava bentsodiatsepiini lopetetaan, koska lääke heikentää muistitoimintoja. Hyvin toiminut bentsodiatsepiini korvataan kahden eri masennuslääkkeen ja yhden psykoosilääkkeen suuri­annoksisella yhdistelmällä. Äitinsä hautajaisia jännittävälle tyttärelle ei kirjoiteta kymmentäkään tablettia tematsepaamia, koska se on niin ”koukuttava”.

Tämä olisi ymmärrettävää, jos perusteena olisivat tosiasiat. Huomattava osa peloista on kuitenkin joko vääristyneitä tai karkeasti ylimitoitettuja.

Käsitteet on sekoitettu

Keskusteltaessa bentsodiatsepiinien aiheuttamasta lääkeriippuvuudesta sekoitetaan lääkkeen käytön aiheuttama fysiologinen riippuvuus, psyykkinen addiktio ja päihteellinen käyttö. Valtaosin bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvä lääkeriippuvuus on luonteeltaan vain ohimenevinä lopetusoireina ilmenevää ­fysiologista riippuvuutta, joka on tavallista myös useimpien masennuslääkkeiden kohdalla.

Vaikka bentsodiatsepiinien, nukahduslääkkeiden ja myös pregabaliinin käyttöön voi masennus- ja psykoosilääkkeistä poiketen kehittyä joko psyykkinen tai päihteellinen addiktio, ­ongelma koskee vain vähemmistöä kaikista potilaista. Vastoin yleistä kuvitelmaa useimmille potilaille vaikutus ei ole lainkaan päihdyttävä. Päihderiippuvaisetkin käyttävät bentsodia­tsepiinejä valtaosin päihteiden korvikkeina tai vahvistajina, päihteiden vierotusoireiden hoitamiseksi tai lievittääkseen ahdistuneisuuttaan. Monen lääkärin kuvitelma vähäisenkin bentsodiatsepiinien käytön voimakkaasta ”koukuttavuudesta” ei yksinkertaisesti ole totta.

Tiiviissä hoitosuhteessa bentsodiatsepiinien käyttö voi joskus myös olla opiaattikorvaushoidon tapaan pienin paha autettaessa vaikeasti ­alkoholisoituneita potilaita. ”Bentsoja” katukauppaan ja suonensisäiseen päihdekäyttöön metsästävät pikkurikolliset paljastuvat kyllä nopeasti aidossa hoitosuhteessa.

Bentsodiatsepiinien anksiolyyttiseen vaikutukseen ei sedatiivisuuden tapaan myöskään pitkäaikaisessa käytössäkään kehity olennaista toleranssia. Annoksen olennainen kas­vaminen on yleensä merkki joko psyykkisen ­addiktion kehittymisestä tai päihteellisestä käytöstä.

Haittoja korostetaan yksipuolisesti

Asenteellisten syiden takia myös haittavaikutuksia korostetaan. Bentsodiatsepiinit heikentävät jossain määrin muistia, mutta niin tekevät monet masennus- ja psykoosilääkkeetkin. Lieväasteinen muistin heikentyminen voi potilaan näkökulmasta myös olla pienempi paha kuin jatkuva ahdistuneisuus.

Bentsodiatsepiinit lisäävät etenkin iäkkäiden potilaiden kaatumisriskiä, mutta niin tekevät myös mm. masennus- ja psykoosilääkkeet. Hyvästä siedettävyydestään huolimatta bentsodiatsepiinit kuitenkin helposti korvataan kalliimmilla masennus- tai psykoosilääkkeillä, joilla kuitenkin on useammin joko kiusallisia tai myös vaarallisia haittavaikutuksia.

Sama asenteellisuus ilmenee myös tavassa, jolla tutkimuksissa havaittu assosiaatio bentsodiatsepiinien käyttöön liittyvistä haitoista tulkitaan pohtimatta syy-seuraussuhteeksi. Joissakin tutkimuksissa todettu yhteys myöhemmin kehittyvään dementiaan voi vähintään yhtä hyvin selittyä dementian riskiä lisäävällä ahdistuneisuudella tai dementian esioireilla.

Kielteisen asenteen taustalla on varmasti useita tekijöitä. Uusia ja kalliimpia lääkkeitä on markkinoitu myöhemmin vääräksi osoittautuneilla väitteillä, että ne eivät aiheuta riippuvuutta. Toinen syy on pitkäaikaisten hoitosuhteiden väheneminen ja hoitavien lääkäreiden jatkuva vaihtuminen. Kolmas syy lienee potilaiden ­ahdistus- ja unettomuusoireiden väheksyminen.

Bentsodiatsepiineihin liittyy kaikkien hoidollisesti tehokkaiden lääkkeiden tavoin ongelmia ja haittavaikutuksia. Ne ovat kuitenkin paras lääke niin tilapäisen ja lyhytaikaisen ahdis­tu­neisuuden hoitoon kuin osalle pitkäaikaisesta ahdistuneisuudesta kärsivistä potilaista. Tämän vuoksi toimipisteiden kyltit ja päätökset rauhoittavien ja unilääkkeiden määräämisen tai uusimisen kiellosta ovat asenteellisuudessaan surullista luettavaa ja kuultavaa.

Matti O. Huttunen
Kirjoittaja on LKT, professori, psykiatrian erikoislääkäri

Perustuu Lääkärilehdessä 3/2016 julkaistuun näkökulmakirjoitukseen.

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi