Empatia hoivaa potilasta, mutta kuluttaa lääkäriä

Empatia hoivaa potilasta, mutta kuluttaa lääkäriä Kuva 1 / 1

Lääkärin ja potilaan kohtaaminen vaikuttaa molempiin syvästi – ­jopa elimistön tasolla.

– Välittäväksi ja lämpimäksi koettu hoitosuhde todennäköisesti aktivoi potilaan aivoissa alueita, jotka säätelevät esimerkiksi stressireaktioita ja immuunivasteita. Tämän vuoksi toivon ylläpitäminen voi todella edistää parantumista. Placebo-vaikutus perustuu samantapaisiin mekanismeihin, integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta sanoo.

Mitä tapahtuu toisen osapuolen eli lääkärin aivoissa kohtaamisen hetkellä?

– Tästä tiedämme vähemmän. Eräässä tutkimuksessa on selvitetty lääkäreiden aivovasteita heidän hoitaessaan potilaan kipua. Lääkäreillä aktivoituvat erityisesti alueet, jotka liittyvät koettuihin arvoihin ja palkitsevuuteen sekä aiemmissa tutkimuksissa empatiaan liittyneet alueet.

Toisen ihmisen kivun näkemisen on myös todettu käynnistävän aivoissa samantapaisia vaikutuksia kuin oman elimistön todellisen, fyysisen tuskan. Hasse Karlsson pohtii, että varsinkin tietyillä erikoisaloilla lääkäri voi joutua päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen todistamaan työssään potilaiden hyvin vaikeita tilanteita.

Hänen mukaansa aivojen pitkäaikaiset reaktiot saattavatkin osaltaan selittää havaintoa, että esimerkiksi psykiatreilla ja terveyskeskuslääkäreillä työuupumusta esiintyy erityisen runsaasti. Näillä aloilla empatia on tärkeä työväline.

– Voisi hyvinkin olettaa jatkuvan tuskan näkemisen ylikuormittavan lääkärin aivoissa alueita, jotka liittyvät kärsimykseen. Toisaalta potilaan parantuminen varmasti tuottaa mielihyvän kokemuksia ja palkitsee. Neurobiologinen näkökulma voisi siis olla yhtenä osana mukana, kun pyritään parantamaan lääkäreiden jaksamista työssään, Karlsson sanoo.

Kyynistyminen on huono suojakeino

Omien aivojen hyvinvoinnin edistäminen raskaassa ja vastuullisessa vuorovaikutusammatissa ei ole aivan yksinkertaista.

– Olisi kätevää, jos meillä olisi jonkinlainen aivojen kuume- tai verenpainemittari. Koska sellaista ei ainakaan toistaiseksi ole, täytyy tarkkailla muita asioita, Hasse Karlsson sanoo.

Hänen mukaansa hälytysmerkit ovat samanlaisia kuin yleisemminkin liiasta stressistä tai masennuksesta puhuttaessa. Unen laadun heikkeneminen ja mielialan pitkäaikainen lasku ovat asioita, jotka lääkärin tulisi tunnistaa myös itsessään. Työnkuvaa voi olla tarpeen muuttaa tai tahtia hidastaa.

Kyynistyminen tai etäisen ja kylmän roolin omaksuminen potilaskontakteissa ovat vääriä suojautumiskeinoja. Karlsson arvelee, että ne ovat kuitenkin valitettavan yleisiä.

– Myös tietokoneen ja numeroiden taakse piiloutuminen houkuttelee lääkäriä samasta syystä. On rankkaa todella kohdata ihminen ja eläytyä hänen tilanteeseensa.

Hasse Karlsson tähdentää, että neurobiologian valossa empatia on silti tärkeä osa lääkärin ammattitaitoa. Tasapainon löytämisessä lääkärin omat tunnesäätelytaidot ovat keskeisessä roolissa.

Kirjoittanut:
Mari Vehmainen
toimittaja

Kuva:
Mikko Käkelä

Julkaistu Lääkärilehdessä 8/15

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi