Hoito toimi nopeasti Turun iskussa

Turun joukkopuukotuksen uhrit pääsivät pikaisesti hoitoon, koska tapahtuma­paikalle tuli riittävästi ensihoidon yksiköitä ja monien alojen osaajat saatiin pian töihin TYKS:n päivystykseen ja ensihoitoon.

Perjantaiaamu näyttää TYKS:n yhteispäivystyksessä varsin kiireiseltä. Päivystyksen iltapäivä muuttui näissä tiloissa tavanomaista hektisemmäksi edellisenä perjantaina 18. elokuuta, kun epäillyn terrori-iskun uhrit tuotiin hoitoon.

Ensihoito sai hälytyksen Turun keskustassa tehdyistä puukotuksista 16.04. Ensihoidon yksikkö tuli 16.09 ensimmäisen uhrin luo, ja kyseinen henkilö tuotiin TYKS:n yhteispäivystykseen 16.24.

TYKS:n ensihoidon ja päivystyksen ylilääkäri Teemu Elomaa kertoo, että kahdeksan muuta potilasta pääsivät myös hyvin nopeasti hoitoon. Kriittisesti vammautuneet saapuivat sairaalaan ensin.

– Viimeistä potilasta lähdettiin tuomaan TYKS:iin 16.35, ja hän oli täällä viidessä minuutissa. Lohdutonta kyllä, yksi puukotuksen uhri menehtyi tapahtumapaikalla ja toinen matkalla sairaalaan, Elomaa toteaa.

Lastaa ja lähde -periaatteella

Elomaan mukaan terävän vamman saaneen potilaan ennuste on parempi silloin, kun hänet kuljetetaan nopeasti lopullisen hoidon antavaan yksikköön.

– Tämä lastaa ja lähde -periaate toimi hyvin puukotusten hoidossa. Kentällä tehtiin vain välttämättömät hätätoimenpiteet. TYKS:ssä yksi potilas meni kiireelliseen leikkaukseen ja kaksi hätäleikkaukseen.

Tilanne tapahtumapaikalla oli ensihoidolle aluksi hieman epäselvä, koska uhrit löytyivät aika laajalta alueelta Turun keskustasta.

– Sairaankuljetusyksiköitä saatiin kuitenkin nopeasti riittävä määrä paikalle. Ensihoito toimi upeasti. Ensihoitajat ja lääkärit tekivät merkittäviä ratkaisuja potilaiden hoidossa jo kentällä.

Kapasiteettia suurempaankin kriisitilanteeseen

Myös eri alojen lääkärit ja hoitajat ­saatiin pikaisesti töihin TYKS:n päivystykseen ja ensihoitoon. Yksi hoitoon osallistunut lääkäri kertoo, että väkeä oli kiitettävän paljon paikalla. Myös ylimääräisiä radiologeja tuli ­vapaa-ajaltaan töihin, ja heidän työ­panoksensa oli oleellisen tärkeä vammojen diagnosoinnissa. Vapaa-­ajaltaan hälytettyjä lääkäreitä ohjattiin hoitamaan niin ikään muita päivystykseen tulleita potilaita.

– Paikalla oli tarpeeksi traumahoidon osaajia, anestesialääkäreitä, eri alojen kirurgeja ja akuuttihoidon lääkäreitä. Verisuonikirurgit tekivät suuren osan työstä leikkaussalissa. Kapasiteettimme olisi riittänyt hieman suuremmankin kriisitilanteen hoitoon, kuvaa Elomaa.

Hän mainitsee, että jokainen kaulan ja ylävartalon alueen lävistävä vamma on hengenvaarallinen, kunnes toisin ­todistetaan. Puukkovammojen hoidossa keskeistä on verenvuodon nopea tyrehdyttäminen, hengitystien hallinta ja peruselintoimintojen tukeminen. Hoidossa tarvitaan etenkin verisuonikirurgista osaamista.

– Toimenpideradiologia on yksi keino embolisoida vuotavia suonia. Totta kai joudutaan korvaamaan verenhukka verivalmisteilla ja kirkkailla nesteillä ja pitämään huolta siitä, että on olemassa riittävät edellytykset veren hyytymiselle. Välittömästi hoidetaan, jopa kentällä, esimerkiksi jänniteilmarinta.

Normaaliin työrytmiin

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen toimitusjohtaja Sirpa Rantanen kertoo, että myös muut potilaat piti hoitaa päivystyksessä ja ensihoidossa samaan aikaan kuin puukotuksen uhrit.

– Potilaat hoidetaan aina kiireellisyysjärjestyksessä. Puukotusten kanssa samaan aikaan olisi saattanut sattua esimerkiksi vakava auto-onnettomuus, jonka uhrit olisi myös pitänyt hoitaa.

Rantasen mukaan akuuttia hoitoa vaativat potilaat saatiin nopeasti eteenpäin. Normaaliin työrytmiin pyrittiin siirtymään kello 19 pidetyn lyhyen tilannepäivityksen jälkeen. Sairaalassa ja päivystyksessä pidettiin kuitenkin yli yön korotettua valmiutta mahdollisten lisä­potilaiden hoitamiseksi.

Turvallisuusnäkökohdat huomioon

Poliisi ampui puukottajaa reiteen kiinnioton yhteydessä, ja myös hänet tuotiin TYKS:iin. Elomaan mukaan seuraavana päivänä sairaalaan tuli uhkaussoittoja, mikä tämän kaltaisen tilanteen jälkeen olikin jossain määrin oletettua.

– Turvatoimia oli tehostettu heti tapahtumaketjun alkaessa, ja niiden riittävyys tarkasteltiin uudestaan uhkaussoittojen jälkeen. Vartijoiden määrää lisättiin. Sairaalan uloskäynnit olivat varmistetut. Poliisinviranomaiset turvasivat sekä henkilökunnan että uhrien turvallisuutta ja takasivat näin osaltaan työrauhan säilymisen.

Elomaa toteaa, että media on tärkeä yhteistyökumppani, mutta potilasturvallisuuden ja henkilökunnan työrauhan vuoksi sairaalan ovet täytyi pitää suljettuina eikä tiedotusvälineitä voinut päästää paikalle.

Entä millaista oli hoitaa puukottajaa?

Elomaa ja Rantanen toteavat, että potilaan hengissä pitäminen on sairaalan tehtävä, oli potilas sitten uhri tai tekijä.

– Emme syytä ihmisiä, vaan hoidamme heitä, Rantanen tähdentää.

Henkilöstö on saanut kriisiapua

Elomaa puolestaan mainitsee, että tällaiset asiat saattavat lisätä tarvetta traumaattisten työtilanteiden käsittelylle koulutetun ohjaajan kanssa.

Henkilökunnan kriisiapupiste aloitti toimintansa tapahtumapäivänä kello 17.30. Ensihoidon henkilökunnalle järjestettiin traumaattisten tilanteiden purkamiseen tarkoitettu defusing-tilaisuus jo puoli tuntia kriisitilanteen hoitamisen jälkeen.

Päivystyksen henkilöstöllä tällainen tilaisuus oli puukotusten jälkeisenä päivänä. Henkilökunnalla on ollut mahdollisuus purkaa tilannetta sekä yksin että ryhmässä. Debriefing-tilaisuudet jatkuvat edelleen.

– Turun kaupungin sosiaalipäivystys vastaa väestölle suunnatusta kriisiapupisteestä, ja se oli perustettu kello 17.30 sairaalan tiloihin. Päivystyksen mielenterveysyksikkö on tehnyt paljon yhteistyötä kriisiapupisteen kanssa, Rantanen kertoo.

Mitä opiksi?

Elomaa korostaa, että terrori-iskun kaltaisen kriisitilanteen varalle on ja pitää olla suunnitelmia.

– Toimintaa täytyy myös harjoitella. Kriisitilanne on kuitenkin aina niin nopea, että jokainen siihen osallistuva joutuu tekemään pikaisia päätöksiä.

Elomaan mukaan toimintaketjuun täytyy linkittää eri alojen viranomaiset niin, että viranomaiset toimivat yhteisen päämäärän hyväksi toistensa toimintaa tukien. Edellytyksinä tälle ovat muun muassa toisen viranomaisen työtapojen perusteiden tuntemus ja kiinteä vuoropuhelu toisen alan asiantuntijuutta ­arvostaen. Tässä tapauksessa poliisin, ensihoidon ja sairaalan yhteistyö sujui erinomaisesti.

Hän lisää, että tiedottamisessa, hälyttämisessä ja turvatoimissa on maailmanlaajuisesti ja varmaan TYKS:ssäkin suurimmat riskit, kun kyseessä on väkivaltatilanne tai terrorismi.

Yksi puukkoiskun jälkeen potilaita hoitanut lääkäri korostaa, että tiedonkulkua pitäisi parantaa sille henkilökunnalle, joka ei suoraan hoida suuronnettomuuden uhreja.

Rantasen mielestä huomiota on vastedes kiinnitettävä puhelinnumeroiden päivittämiseen kännyköihin.

– Huomasimme, ettei sosiaalipäivystyksellä ollut kovin hyvin päivitettyinä vastuullisessa asemassa TYKS:ssä ole­vien henkilöiden numeroita.

Rantasen mukaan tuonnempana pitää miettiä myös sairaalan tiedotusyksikön asemaa sellaisina aikoina, jolloin yksikkö ei ole varsinaisesti töissä.

– Tietoja pitää päivittää verkkoon ­entistä paremmin.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin suuronnettomuussuunnitelmaa päivi­tetään ja täsmennetään myöhemmin. Elomaan mukaan puukotustapausten hoidosta otetaan opiksi ja suuronnettomuussuunnitelmaan tehdään näiden kokemusten pohjalta joitakin korjauksia.

– Kukin toimialue ja sairaanhoitopiirin johto keräävät nyt kokemuksia tilanteen hoidosta ja puntaroivat, olisiko jotakin voitu tehdä vielä paremmin.

Kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja

Kuva: Vesa-Matti Väärä

Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 35/2017.