Helsingissä ja Uudellamaalla asukaskohtaiset sote-menot olivat 11 prosenttia matalammat kuin maassa keskimäärin.
Asukaskohtaisesti eniten rahaa sote-palvelujen järjestämiseen käytettiin Itä-Savossa, jossa menot olivat 31 prosenttia keskimääräistä suuremmat. Näin kertoo THL:n tuore tilasto Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot kunnittain ja sairaanhoitopiireittäin vuonna 2014.
Tarvevakioidut menot saadaan suhteuttamalla kuntien ja alueiden sosiaali- ja terveydenhuollon nettomenot asukkaiden palvelutarpeisiin.
– Kuntien sote-menot ovat olleet vuosittain aika samansuuntaiset. Menot ovat säilyneet pääsääntöisesti korkeina niissä kunnissa, joissa ne ovat olleet aikaisemminkin suuret, huomauttaa tutkimusprofessori Unto Häkkinen THL:stä.
Eniten palvelutarpeita Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa
Kunnat käyttivät keskimäärin 2 888 euroa asukasta kohti sote-palvelujen järjestämiseen vuonna 2014. Erot kuntien asukasta kohti lasketuissa menoissa ovat jopa yli 2,5-kertaisia.
Kuntien menot eivät kavennu merkittävästi, kun ne suhteutetaan kuntalaisten palvelutarpeisiin. Yli joka neljännessä Suomen kunnassa palvelutarpeella suhteutetut sote-menot poikkeavat yli 10 prosenttia maan keskiarvosta.
Helsingin ja Uudenmaan alueella palvelutarpeita oli vähiten, 12 prosenttia vähemmän kuin maassa keskimäärin.
Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa oli alueellisesti eniten palvelutarpeita, 14–17 prosenttia enemmän kuin keskimäärin Suomessa.
Eniten rahaa sote-palvelujen järjestämiseen käytettiin Itä-Savon lisäksi Lapissa, kun otetaan huomioon asukkaiden erilaiset palvelutarpeet.
Vähiten rahaa käytettiin Päijät-Hämeessä, jossa asukkaiden palvelutarpeella suhteutetut sote-menot olivat 8 prosenttia matalammat kuin keskimäärin koko maassa.
Ei syitä eroille
Tilastoista ei voida nähdä syitä palvelutarpeella suhteutettujen sote-menojen eroille. Kuntien sote-menoihin vaikuttavat palvelutarpeen lisäksi myös monet muut tekijät, kuten yksityisten ja julkisten palveluiden saatavuus, palvelujen järjestämisen tehokkuus ja kustannusvaikuttavuus.
THL:n tutkija Miikka Vähänen toteaa, että palvelutarpeella suhteutetut matalat sote-menot voivat olla merkki esimerkiksi hoitoketjujen hyvästä toimivuudesta tai palveluiden huonosta laadusta.
– Vastaavasti korkeat menot eivät välttämättä kerro siitä, että kunta järjestää sote-palveluita tehottomasti, vaan siitä, että kunnalla on varaa tuottaa korkean tason palveluita, hän mainitsee.
Unto Häkkinen kertoo, että menetelmät vuosittaisten tilastojen tuottamiseen ovat kehittyneet.
– Aluksi tuotimme tilastot pelkästään iän ja sukupuolen mukaan. Nyt sairastavuus otetaan paremmin huomioon.
Vuonna 2012 mukaan otettiin myös sosiaalipalvelut, mikä mahdollistaa tilaston entistä laajemman hyödyntämisen palvelujärjestelmän kehittämisessä.
Lähde:
Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot kunnittain ja sairaanhoitopiireittäin vuonna 2014
Kirjoittanut:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
