Kissanpurema voi vaatia sairaalahoitoa

Kissanpurema voi vaatia sairaalahoitoa Kuva 1 / 1

Tuoreessa Lääkärilehdessä kerrotaan tapauksesta, jossa säikähtänyt lemmikkikissa puri 59-vuotiasta naista peukalon tyveen. Puremakohta punoitti ja turposi, ja käteen kehittyi imusuonitulehduskin. Antibioottihoito oli välttämätöntä, ja sairaalahoitoon joutuminen oli lähellä.

Kuinka yleisiä lemmikkien puremat ovat, LL Ulla Ahlmén-Laiho Loimaan aluesairaalasta?

– Lemmikkien puremia sattuu sekä lapsille että aikuisille yleisesti. Niiden hoitoon tulisi suhtautua erittäin huolellisesti ja hakeutua herkästi lääkärin arvioon.

Mitä kannattaa tehdä heti lemmikin purtua?

– Haava tulee mahdollisimman nopeasti puhdistaa runsaalla juoksevalla vesijohtovedellä. Avoin tai repaleinen haava tulisi vielä lisäksi huuhdella runsaalla keittosuolalla ruiskua ja 18–20 G:n neulaa käyttäen. Ensiavun jälkeen kannattaa hakeutua lääkärin arvioon ellei kyseessä ole aivan mitätön pintanaarmu.

Miksi kissanpuremat vaarallisempia kuin koiran?

– Lemmikkikissan puremista jopa 80 prosenttia tulehtuu. Esimerkiksi koiranpuremista infektoituu alle 20 prosenttia. Alkuperäinen kissanpuremahaava voi näyttää varsin viattomalta, mutta ilman ripeää antibioottihoitoa ja seurantaa infektioista voi kehittyä hankalia komplikaatioita, jotka vaativat sairaalahoitoa ja jopa leikkauksen.

Voiko terveenkin lemmikkikissan purema olla vaarallinen?

– Voi. Yleisimmät infektion aiheuttajat kuuluvat kissan suun normaaliflooraan.

Millaisia bakteereja lemmikkien suussa majailee?

– Sekä kissojen että koirien puremissa yleisin infektion aiheuttaja on Pasteurella-bakteeri: koirilla Pasteurella canis ja kissoilla Pasteurella multocida. Kissanpuremista löytyy lisäksi usein strepto-, stafylo- ja enterokokkeja sekä erilaisia anaerobisia bakteereja.

Onko jollekin tietylle alueelle osunut kissanpurema erityisen riskialtis?

– Merkittävän komplikaation riski on erityisesti käden alueelle sattuvissa puremissa, koska purema ulottuu usein syvälle mahdollistaen märkäpaiseen kehittymisen jänneaitioon. Muita suuren riskin kriteerejä ovat suuri tai syvä haava, luuhun tai niveleen ulottuva haava, tai haava lähellä sukuelimiä sekä pureman sijainti lähellä tekoniveltä. Lisäksi potilaan immuunipuutos tai heikentynyt veren- tai imunesteenkierto raajoissa ovat suuren riskin kriteerejä. Lasten ja vanhusten puremahaavojen kanssa on syytä olla erityisen tarkkana.

Mitä kissanpuremasta voi seurata?

– Esimerkkitapauksessa potilas oli puhdistanut puremahaavat huolellisesti puristaen niistä hieman vertakin ulos. Hän laittoi haavojen päälle sidokset ja piti kättä levossa. Kuitenkin jo neljän tunnin kuluessa käsi turposi, alkoi punoittaa ja kuumottaa. Potilas hakeutui heti oireiden alettua lääkärinarvioon, ja noin kuuden tunnin kuluessa puremasta aloitettiin antibioottihoito.

Riittääkö pelkkä antibioottihoito?

– Hoidoksi ja varsin usein jo tulehduksen ennaltaehkäisyksikin suositellaan antibioottia. Tästäkin syystä lääkärin on hyvä nähdä puremahaava pikaisesti, vaikka tulehdusoireita ei olisikaan vielä kehittynyt. Kädessä oleva kissan puremahaava kannattaa aina hoitaa antibiootilla aivan lieviä pinnallisia puremia lukuun ottamatta. Puremahaavan ompelua harkitaan vain poikkeustapauksissa syvän infektion kehittymisriskin vuoksi. Kissanpuremaa tulee seurata huolellisesti infektion paranemisen varmistamiseksi ja mahdollisen märkäbakteerien aiheuttaman tulehduksen tai muun komplikaation tunnistamiseksi. Kaikkia infektoituneita puremahaavoja tulee seurata 24–48 tunnin välein. Pasteurellainfektion hoidoksi tarvitaan antibioottihoidon lisäksi usein märkäkertymän avaaminen ja kanavointi. Sairausloma on tarpeen, jotta potilas voi pitää purema-aluetta riittävästi koholla turvotuksen vähentämiseksi. Tässä tapauksessa potilaan tetanustehosteesta oli kulunut kymmenen vuotta, joten potilaalle annettiin tehosterokote.

Milloin on syytä pelätä rabiesta?

– Jos kyseessä oleva kotimainen eläinyksilö on potilaalle vieras, mutta selvästi tunnistettavissa koti- tai lemmikkieläimeksi, ei kyseessä ole rabiesriskitilanne. Jos lemmikki- tai kotieläin on tuotu Suomeen ulkomailta alle kuusi kuukautta aikaisemmin, on tilanne tulkittava altistusepäilyksi, mutta vain jos eläinlääkäri epäilee eläimellä olevan rabiesoireita. Villiintyneen oloisen kissan puremassa rabieksen riski on huomioitava.

Kuinka esimerkkipotilaan tila kehittyi?

– Seuraavana aamuna vasemman kainalon imusolmukkeet olivat turvoksissa ja potilaalla oli lämpöä. Käsi oli edelleen kuumottava, turpea ja punainen. Turvotukseen ei kuitenkaan liittynyt paineoireita. Pureman aiheuttamista pistohaavoista tuli hieman märkää, jota potilas puristi pois. Toisena päivänä pureman jälkeen potilas tunsi jo vointinsa hyväksi – lämpöily oli laskenut ja imusolmukkeiden aristus oli häviämässä. Päivän mittaan kuitenkin alkoi imusuonitulehdukseen viittaava juova hahmottua ja edetä kohti olkavarren keskiosaa. Koska potilaan yleisvointi oli jo kiistatta paranemassa, tilannetta päädyttiin seuraamaan kotona seuraavaan aamuun. Potilaan kanssaan sovittiin, että jos vointi huononisi yön aikana, hän hakeutuisi päivystysyksikköön. Aamulla juova olikin jo muuttunut huomattavasti haaleammaksi, ja potilaan vointi oli moitteeton. Haavoista erittyi hiukan märkää vielä noin vuorokauden ajan.

Kauanko paraneminen kesti?

– Kaikki kliiniset infektion merkit olivat täysin väistyneet alle viikon kuluessa puremasta ja antibioottihoidon aloituksesta. Potilaan antibioottihoito kesti kymmenen vuorokautta.

Sirpa Kulonen
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Oletko jo lukenut nämä?

Terveyskirjasto.fi